tiistai 20. huhtikuuta 2010

Mitt liv som ålänning - Elämää oolantilaisittain

Tänään minulla oli extra-vapaapäivä, koska eilen tein extrapitkän harjoittelupäivän, jonka aikana kerkesin työskennellä niin aamu-, ilta- kuin yövuoronkin kätilön kanssa. Joskus harmittelen sitä mielessäni, etten voi koskaan jakaa kanssanne juuri niitä mielenkiintoisimpia yksityiskohtia salassapitovelvollisuuden rikkoontumatta. Nytkin tyydyn selittämään eilisen päivän pituuden toteamalla vain, että joka vuorossa riitti mielenkiintoista ja haastavaa tehtävää, ja lisäksi tuntui siltä, että siellä tarvittiin minua.

Tammisaaressa ollessani menin sairaalalle vain, kun "ohjelmassa" oli synnytyksiä, ja minulle jäikin paljon rästitunteja ensi syksynä lähisairaalassa tehtäväksi. Tein sen valinnan tietoisesti, koska en halunnut hukata arvokkaita harjoittelutunteja tyhjäntoimittamiseen. Täällä minun on oltava tarkempi ennalta sovittujen harjoittelutuntien täyttymisen suhteen. Enempää en voi jättää rästiin, koska valmistumisen ensi syyslukukauden loppupuolella en halua viivästyvän ja muutenkin byrokratia on hieman tiukempi näin vaihtosopimuksen varassa työskennellessä.

Opettajan ja osaston kanssa on sovittu, että voin hoitaa myös raskaana olevia, ja hyväksilukea ne tunnit prenataaliharjoitteluun (prenatal = syntymää edeltävä). Nyt työskentelenkin siten, että minulla on ohjaajani työvuorojen mukainen työvuorolista, joka elää tarpeen mukaan. Voin esimerkiksi jäädä pitempään, jos on synnytys käynnissä tai halutessani tulla paikalla kutsusta, ja jättää sitten jonkun suunnitellun vuoron pois. Saan itse päättää, milloin teen suunnitelman mukaan, ja milloin mielin muuttaa suunnitelmaa. Nämä päätökset oman jaksamiseni mukaan: silloin, kun jaksan päivystää tai tehdä pitkää päivää, voin sen tehdä, ja muutoin voin pysytellä suunnitelmassa. Tämä käytäntö on toiminut hyvin. Minun luonteelleni sopii hyvin, että minulla on ennalta suunniteltu, turvallinen, mutta tilanteen mukaan joustamiskykyinen suunnitelma.. Saan kuulostella omaa jaksamistani ja saan olla paikalla silloin, kun tapahtuu.

Vapaapäivinäni olen ehtinyt puuhastella kaikkea tänne kotiutumista edistävää. Monta kertaa muuttaneena olen löytänyt omat keinoni rakentaa koti sinne, minne menenkin. Minulle on tärkeä löytää oma paikkani, se pienikin, jotta voin tuntea oloni hyväksi, turvalliseksi ja kodikkaaksi. Minulle kiintyminen ja muistelu – haikeakin - sopii paremmin kuin juurtumattomuus ja etäiseksi jääminen.

Olen hankkinut paikallisen kirjaston (kahdessa ylimmässä kuvassa) kortin, Ahvenanmaakortin (Ahvenanmaan asukkaille paikallisetuja), ajanut Maarianhaminan alueella kulkevalla ilmaisella Stadsbussenilla, löytänyt ja kolunnut läpi paikalliset kirpputorit. Olen kulkenut syrjäkatuja ja pieniä polkuja, ja löytänyt monta kiehtovaa kohdetta luonnossa ja lähiympäristössä. Mietin, miten paljon minun yksityiskohtia rakastavan, ja ”tavallisen” turistin mielikuvat Maarianhaminasta eroavat toisistaan.

Tätä iltaa sävyttää Air:in albumi Talkie Walkie


P.S. Vaikka perustin blogin alunperin kuulumisten kuuluttamiskanavaksi läheisiäni varten, olen iloinen, että blogini on saanut lukijoita tuntemattomistakin :)


Iltaisin terveisin,

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta tuo joustava suunnitelma! Itse harjoittelin aikanani synnärissä Tammisaaressa, enkä saanut minkäänlaista joustoa, he olettivat että päivystän kuten siellä päin asuvat opiskelijat (minä kävin Espoosta harjoittelussa) ja että jään hoitamaan käynnissä olevan synnytyksen vaikka aamuvuorosta seuraavaan aamuun tarpeen vaatiessa. Ahvenanmaata kehuttiin paljon, muutama tuttuni on ollut siellä töissä tai harjoittelussa. Olisi varmaan pitänyt mennäkin sinne. Minulla ei ole mitkään lämpimät muistot Ekenäs BB:stä vaikka sinne sitten hetkeksi jäin töihinkin. Onhan se silti sääli, että se lakkautetaan, synnyttäjiä ajatellen etenkin.

    VastaaPoista
  2. Hei Johanna! Omituista, että meininki oli niin joustamatonta. Minä päivystin siellä jatkuvasti, ja vaikka asuinkin ihan sairaalan tuntumassa, kävi jatkuvassa päivystysvalmiudessa eläminen pitemmän päälle aika rankaksi, vaikka pidinkin vapaata vuorojen välissä. Siitä viisastuneena olen nyt täällä työskennellyt vähän paremmin itseäni säästellen. Eihän siellä kotipuolessakaan harjottelussa aina ole mitään tekemistä. Miksi siis minun pitäisi vaatia sitä itseltäni täällä?

    Voisin kuvitella, että siellä on aika vaikea päästä osaksi porukkaa, kun työyhteisö on niin "porukoitunutta" ja me-henkistä.

    VastaaPoista
  3. Åland! Tänk att vi svenskar inte förstår ett ord av finskan. Men det ser väldigt spännande ut att titta på alla ord och bokstäver. Kul att du vill vinna en Stora Städer och Små Barn bok...hoppas du hade turen på din sida:)

    VastaaPoista
  4. Hej Helene! Tack för dina besök och komment! Ibland har tänkt på om jag skulle skriva också på svenska - för att få övning med den andra inhemska språket. Men det har jag inte gjort hittills :)
    Utan finns det här finns några svenska-finska ordlistor som gäller min bransch - barnmorskearbete ;)

    VastaaPoista
  5. Voi että minä täällä katkerana lueskelen, meillä savonialla saat huudot jos teet yli 10h päiviä. Vaikka asiaa kuinka perustelisi sillä että saisi hoitaa yhden synnytyksen alusta loppuun. Muutenkin kuullostaa aika paljon vapaammalta tuo toiminta.

    Löysin blogin vasta nyt, mutta ole lueskellut juttuja vanhoja kirjoituksia ja onkin mukava lukea jonkun muun opiskelijan mietteitä. Itsekkin siis valmistun syksyllä kätilön upeaan ammattiin!

    VastaaPoista
  6. Hei Epa! Systeemi on nyt erilainen, kun olen tehnyt harjoittelua paikoissa (täällä ja Tammisaaressa), jossa synnytyksiä on vähän ja harjoittelijoita vain yksi kerrallaan. Meilläkin ollaan tiukempia harjoitteluvuorojen syynnittelussa, koska voi olla jopa 8 kätilöopiskelijaa samalla osastolla harjoittelussa yhtä aikaa, ja pitää suunnitella tarkoin, että riittää kaikille edes jotakin tekemistä... Tosin yli kymmenenkin tunnin vuorot kuuluvat joskus suunnitelmiin, jos tekee oman ohjaajan työvuorolistan mukaisia tuplavuoroja (7.30-21.30). Myös yövuorot ovat 10.5 -tuntisia.

    VastaaPoista