Oli aurinkoista, kierreltiin saarta vähän laajemmaltikin.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Två
Viime viikonloppuna meitä oli täällä kaksi onnellista.



Oli aurinkoista, kierreltiin saarta vähän laajemmaltikin.

Oli aurinkoista, kierreltiin saarta vähän laajemmaltikin.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Töitä tarjolla
Tänään oli 12. harjoittelupäiväni täällä. Sairaalalla viettämäni tunnit ovat sisältäneet paljon mukavia haasteita, syntymän ihmeellisiä hetkiä ja onnistumisen tunteita. Huomaan, että nyt yli 25 hoidetun avautumis- ja ponnistusvaiheen hoidon jälkeen synnytyksen hoito on jo melko mukavasti hyppysissä. En sano, että olisin vielä millään tavoin valmis, enkä tässä työssä tule sitä koskaan olemaankaan. Mutta pitkälle valmis työskentelemään kätilönä synnytyksen hoidossa yhdessä osaavan tiimin kanssa.
Jo pariin otteeseen on täällä synnytysosaston työntekijöiden taholta heitetty ilmoille ajatus, että "tule sitten meille töihin". "Varmasti saisit täältä töitä!", sanoi ohjaajani tänään kahvipöydässä. Mukava kuulla tosiaan, että olisin niin tervetullut - että jo näin kaukana valmistumisesta sellaista puhellaan. Voisin hyvin kuvitellakin tulevaisuudessa tulevani tänne esimerkiksi kesätöihin. Tällaisissa pienissä sairaaloissa homma tuntuu toimivan hyvin - etäisyydet eri hoitotahojen ja -tasojen ovat lyhyitä niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin. Myös työnkuva on pienemmissä paikoissa monipuolinen, kun samalla osastolla hoidetaan niin gynekologisia potilaita, raskaana olevia, synnyttäjiä ja synnyttäneitä naisia. Myös kätilön vastuu on paikoitellen ehkä suurempi kuin suurissa sairaaloissa, kun saatat olla se ainoa kätilö, joka on paikalla silloin, kun auttavia käsiä tarvitaan. Toki suurissakin sairaaloissa voi käydä niin, että se kaikkein kokenein kätilö vuorossa ei pääse paikalle kiiretilanteessa.
Tähän mennessä synnytyssaliharjoittelua on suoritettu yhteensä 354 tuntia 680:sta ja kasassa on 25 yli kolmen tunnin avautumisvaiheen seurantaa ja hoitoa, 28 ponnistusvaiheen omakätistä hoitoa ja lisäksi avustamista yhdeksässä ulosautossa.
Tänään kuuntelen iki-ihanaa Yann Tierseniä, sadetta, hellalla humisevaa keittokattilaa.
Voikaa hyvin te kaikki ihanat!
Jo pariin otteeseen on täällä synnytysosaston työntekijöiden taholta heitetty ilmoille ajatus, että "tule sitten meille töihin". "Varmasti saisit täältä töitä!", sanoi ohjaajani tänään kahvipöydässä. Mukava kuulla tosiaan, että olisin niin tervetullut - että jo näin kaukana valmistumisesta sellaista puhellaan. Voisin hyvin kuvitellakin tulevaisuudessa tulevani tänne esimerkiksi kesätöihin. Tällaisissa pienissä sairaaloissa homma tuntuu toimivan hyvin - etäisyydet eri hoitotahojen ja -tasojen ovat lyhyitä niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin. Myös työnkuva on pienemmissä paikoissa monipuolinen, kun samalla osastolla hoidetaan niin gynekologisia potilaita, raskaana olevia, synnyttäjiä ja synnyttäneitä naisia. Myös kätilön vastuu on paikoitellen ehkä suurempi kuin suurissa sairaaloissa, kun saatat olla se ainoa kätilö, joka on paikalla silloin, kun auttavia käsiä tarvitaan. Toki suurissakin sairaaloissa voi käydä niin, että se kaikkein kokenein kätilö vuorossa ei pääse paikalle kiiretilanteessa.
Tähän mennessä synnytyssaliharjoittelua on suoritettu yhteensä 354 tuntia 680:sta ja kasassa on 25 yli kolmen tunnin avautumisvaiheen seurantaa ja hoitoa, 28 ponnistusvaiheen omakätistä hoitoa ja lisäksi avustamista yhdeksässä ulosautossa.
Tänään kuuntelen iki-ihanaa Yann Tierseniä, sadetta, hellalla humisevaa keittokattilaa.
Voikaa hyvin te kaikki ihanat!
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Mitt liv som ålänning - Elämää oolantilaisittain
Tänään minulla oli extra-vapaapäivä, koska eilen tein extrapitkän harjoittelupäivän, jonka aikana kerkesin työskennellä niin aamu-, ilta- kuin yövuoronkin kätilön kanssa. Joskus harmittelen sitä mielessäni, etten voi koskaan jakaa kanssanne juuri niitä mielenkiintoisimpia yksityiskohtia salassapitovelvollisuuden rikkoontumatta. Nytkin tyydyn selittämään eilisen päivän pituuden toteamalla vain, että joka vuorossa riitti mielenkiintoista ja haastavaa tehtävää, ja lisäksi tuntui siltä, että siellä tarvittiin minua.
Tammisaaressa ollessani menin sairaalalle vain, kun "ohjelmassa" oli synnytyksiä, ja minulle jäikin paljon rästitunteja ensi syksynä lähisairaalassa tehtäväksi. Tein sen valinnan tietoisesti, koska en halunnut hukata arvokkaita harjoittelutunteja tyhjäntoimittamiseen. Täällä minun on oltava tarkempi ennalta sovittujen harjoittelutuntien täyttymisen suhteen. Enempää en voi jättää rästiin, koska valmistumisen ensi syyslukukauden loppupuolella en halua viivästyvän ja muutenkin byrokratia on hieman tiukempi näin vaihtosopimuksen varassa työskennellessä.
Opettajan ja osaston kanssa on sovittu, että voin hoitaa myös raskaana olevia, ja hyväksilukea ne tunnit prenataaliharjoitteluun (prenatal = syntymää edeltävä). Nyt työskentelenkin siten, että minulla on ohjaajani työvuorojen mukainen työvuorolista, joka elää tarpeen mukaan. Voin esimerkiksi jäädä pitempään, jos on synnytys käynnissä tai halutessani tulla paikalla kutsusta, ja jättää sitten jonkun suunnitellun vuoron pois. Saan itse päättää, milloin teen suunnitelman mukaan, ja milloin mielin muuttaa suunnitelmaa. Nämä päätökset oman jaksamiseni mukaan: silloin, kun jaksan päivystää tai tehdä pitkää päivää, voin sen tehdä, ja muutoin voin pysytellä suunnitelmassa. Tämä käytäntö on toiminut hyvin. Minun luonteelleni sopii hyvin, että minulla on ennalta suunniteltu, turvallinen, mutta tilanteen mukaan joustamiskykyinen suunnitelma.. Saan kuulostella omaa jaksamistani ja saan olla paikalla silloin, kun tapahtuu.
Vapaapäivinäni olen ehtinyt puuhastella kaikkea tänne kotiutumista edistävää. Monta kertaa muuttaneena olen löytänyt omat keinoni rakentaa koti sinne, minne menenkin. Minulle on tärkeä löytää oma paikkani, se pienikin, jotta voin tuntea oloni hyväksi, turvalliseksi ja kodikkaaksi. Minulle kiintyminen ja muistelu – haikeakin - sopii paremmin kuin juurtumattomuus ja etäiseksi jääminen.
Olen hankkinut paikallisen kirjaston (kahdessa ylimmässä kuvassa) kortin, Ahvenanmaakortin (Ahvenanmaan asukkaille paikallisetuja), ajanut Maarianhaminan alueella kulkevalla ilmaisella Stadsbussenilla, löytänyt ja kolunnut läpi paikalliset kirpputorit. Olen kulkenut syrjäkatuja ja pieniä polkuja, ja löytänyt monta kiehtovaa kohdetta luonnossa ja lähiympäristössä. Mietin, miten paljon minun yksityiskohtia rakastavan, ja ”tavallisen” turistin mielikuvat Maarianhaminasta eroavat toisistaan.
Tätä iltaa sävyttää Air:in albumi Talkie Walkie
P.S. Vaikka perustin blogin alunperin kuulumisten kuuluttamiskanavaksi läheisiäni varten, olen iloinen, että blogini on saanut lukijoita tuntemattomistakin :)
Iltaisin terveisin,
Tammisaaressa ollessani menin sairaalalle vain, kun "ohjelmassa" oli synnytyksiä, ja minulle jäikin paljon rästitunteja ensi syksynä lähisairaalassa tehtäväksi. Tein sen valinnan tietoisesti, koska en halunnut hukata arvokkaita harjoittelutunteja tyhjäntoimittamiseen. Täällä minun on oltava tarkempi ennalta sovittujen harjoittelutuntien täyttymisen suhteen. Enempää en voi jättää rästiin, koska valmistumisen ensi syyslukukauden loppupuolella en halua viivästyvän ja muutenkin byrokratia on hieman tiukempi näin vaihtosopimuksen varassa työskennellessä.
Tätä iltaa sävyttää Air:in albumi Talkie Walkie
P.S. Vaikka perustin blogin alunperin kuulumisten kuuluttamiskanavaksi läheisiäni varten, olen iloinen, että blogini on saanut lukijoita tuntemattomistakin :)
Iltaisin terveisin,
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Kevätonnea
Kaksi ensimmäistä harjoitteluviikkoa takana. Minut on otettu täällä kauniisti ja ystävällisesti vastaan. Olen saanut ihanan sympaattisen ohjaajan ja sopivasti mielekästä tekemistä harjoittelussa. Vapaa-aika on vierähtänyt yksinolosta nauttien pääasiassa luonnossa liikkuen. Muutenkin olen liikkunut paljon kevään valosta voimistuneena, ja se on tehnyt tosi hyvää niin keholle kuin mielellekin!
Leskenlehdet ovat täällä nousseet, ja perhosen lentoa olen päässyt todistamaan jo kolmeen otteeseen. Keväällä sitä kuin syntyy uudelleen. Talven aikana kun ehtii unohtaa kaiken sen elämän, mikä kesän jälkeen vähä vähältä jää taa.
Olen onnellinen täällä. Toivon, että tiedätte sen.
Kaikella rakkaudella,
Leskenlehdet ovat täällä nousseet, ja perhosen lentoa olen päässyt todistamaan jo kolmeen otteeseen. Keväällä sitä kuin syntyy uudelleen. Talven aikana kun ehtii unohtaa kaiken sen elämän, mikä kesän jälkeen vähä vähältä jää taa.
Olen onnellinen täällä. Toivon, että tiedätte sen.
Kaikella rakkaudella,
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Det har jag sett
Rannalla kulkiessani paksu kissa jolkotti minua vastaan
kuin olisi odottanut kauankin

Aikansa jaloissani kiehnättyyään poistui yhtä nopeasti kuin tulikin

Sattumaa?
kuin olisi odottanut kauankin
Aikansa jaloissani kiehnättyyään poistui yhtä nopeasti kuin tulikin
Sattumaa?
(II) "Mitään matkaa ei ole"
R oli koko viikonlopun studiossa äänityspuuhissa lähes ympärivuorokautisesti, emmekä tuona aikana kerenneet puhelun verran olemaan yhteydessä. Kuten monesti muinakin iltoina, ajattelin, että jospa sitten unessa saisin hänet nähdä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä näinkin todella erikoista ja puhuttelevaa unta.
Olen kotonani jossain ruotsinkielisessä paikassa, kun yllättäen rakastettuni saapuu luokseni siilitukkaisena ja siloposkisena nuorukaisena. ”KULTA!”, huudahdan yllättävästä saapumisesta hämmästyneenä, ja pyydän häntä välittömästi tulemaan sohvalle/sängylle lähelleni. Hän asettuu vierelleni, puoliksi päälletysten ja kertoo: ”Nyt ovat ihmiset ja aaveet liikkeellä, joten oli minun aikani lähteä. Nyt on matkustamisen aika. Merkit ovat ilmassa, sen näkee kaikesta: raha, ihmiset, ilmakin on liikkeessä. Olen vain kevyenä seurannut ilmavirtaa.” Hän pyytää minulta avaimia matkansa jatkamiseksi johonkin tiettyyn suuntaan. Kun näytän olevani ymmälläni hänen pyynnöstään, hän lausahtaa: ”Mitään matkaa ei ole, pelkästään siirtymistä ajasta ja paikasta toiseen.” Tässä kohtaa mietin, jäädäkö seuraamaan mielenkiintoista unta silläkin uhalla, että unohdan unessa kuulemani, vaiko herätä painamaan uni mieleeni.

Päätin herätä ja kirjoittaa viimeisimmän lauseen ylös. Loput muistin ja kirjoitin ylös herättyäni. Ikävä tosiaan on tainnut olla asialla, kun samaisena aamuna herätyskellon soidessa säikähdin, kun luulin nukahtaneeni uudelleen "ennen harjoitteluun lähtöäni käymämme puhelun" jälkeen. Todellisuudessa puhelu käytiin siis vain unessa.
Unet olivat poikkeuksellisen todentuntuisia ja voimakkaita, joten minun oli kysyttävä R:ltä, oliko hän sattunut unessaan käymään luonani tai soittamaan minulle. Hän kertoi unissaan olleensa täällä ja puhuneensa kanssani puhelimessa, mutta muita yhtäläisyyksiä uniemme yksityiskohdissa ei ollut.
Eilen illalla kävimme kyllä sitten oikeankin puhelun, sellaisen ikäväpuhelun. Ensimmäistä kertaa tuli oikeasti haikea olo R:n ääntä kuullessa. Olisi vain ollut niin ihanaa saada se äänilähde siihen korvaetäisyydelle, ja mieluiten myös näkö- ja kosketusetäisyydelle. Mutta niinhän se on, ettei mitään välimatkaa ole. Poissa, mikä poissa - ja läsnä se, mikä läsnä sydämessä. Viikon päästä jo konkreettisena tässä.
Näine ajatuksineen,
Päätin herätä ja kirjoittaa viimeisimmän lauseen ylös. Loput muistin ja kirjoitin ylös herättyäni. Ikävä tosiaan on tainnut olla asialla, kun samaisena aamuna herätyskellon soidessa säikähdin, kun luulin nukahtaneeni uudelleen "ennen harjoitteluun lähtöäni käymämme puhelun" jälkeen. Todellisuudessa puhelu käytiin siis vain unessa.
Unet olivat poikkeuksellisen todentuntuisia ja voimakkaita, joten minun oli kysyttävä R:ltä, oliko hän sattunut unessaan käymään luonani tai soittamaan minulle. Hän kertoi unissaan olleensa täällä ja puhuneensa kanssani puhelimessa, mutta muita yhtäläisyyksiä uniemme yksityiskohdissa ei ollut.
Eilen illalla kävimme kyllä sitten oikeankin puhelun, sellaisen ikäväpuhelun. Ensimmäistä kertaa tuli oikeasti haikea olo R:n ääntä kuullessa. Olisi vain ollut niin ihanaa saada se äänilähde siihen korvaetäisyydelle, ja mieluiten myös näkö- ja kosketusetäisyydelle. Mutta niinhän se on, ettei mitään välimatkaa ole. Poissa, mikä poissa - ja läsnä se, mikä läsnä sydämessä. Viikon päästä jo konkreettisena tässä.
Näine ajatuksineen,
(I) Vårblommor och vardagsledig
Eilen alkoi minulla aamuvuorosta Ahvenanmaan ajan ensimmäinen kahden päivän vapaa. Lähdin harjoittelusta jo kahden aikaan (raportin jälkeen), kun siellä ei ollut minulle mitään tähdellistä tehtävää.
Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja oli maanantaista huolimatta aivan perjantaiolo! Piti ihan muutama valokuva räpsäistä matkan varrelta, kun kuivan ruohon seasta sattui silmiini
TÄMÄN KEVÄÄN ENSIMMÄISET KUKAT!

Voi kuinka ne näyttivätkään kauniilta siinä!
Kyseisen havainnon jälkeen silmiini osui krookuksia monessakin paikassa. Nopeasti ne nousevat katselemaan aurinkoa, kun se sietää kasvojaan näyttää. Kukista tuli mieleeni Ellan & Aleksin Voikukka -laulu, josta lainaan tähän otteeseen ensimmäisen säkeistön:
Tiesin heti hei, tää homma on ihan eri
aamulla kun pihaan menin
voikukkameri noussut oli aaltoilemaan ihan vaan tosta
pyykkitelineiden luota pihanurmikosta
Äiti sanoi: ”lämpö sulatteli maasta jään,
suven kukat levittelee terälehtiään.”
Mietin, onpa siinä niiden aika hyvä olla
paistatella päivää pihanurmikolla...
Oli ihanaa käydä uimassa, vaikkakin hallissa, pitkästä aikaa. Erityisesti minua ilahdutti ulkoilma-allas, jossa oli mahdollista kylpeä lämpöisessä vedessä viileässä ulkoilmassa, ja katsella rannalla käyskenteleviä kanadanhanhia.
Myöhemmin kävin vielä iltakävelyllä rannalla ja kaupungin keskustassa. Ei se pitkä lenkki ollut, mutta venähti ajallisesti pitkäksi, kun olin innokas tallentamaan "filmille" palasia kevätillan raikkaasta kauneudesta. Nautin suunnattomasti siitä, että valoisa aika ulottuu jo varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Nukkumaanmenoaikaan mennessä olin jo kerinnyt unohtaa, että olin edes ollut päivällä harjoittelussa. Näin ei toki pääse kiireisinä tai synnytyksentäyteisinä päivinä tapahtumaan.
Aurinkoisin ajatuksin,
Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja oli maanantaista huolimatta aivan perjantaiolo! Piti ihan muutama valokuva räpsäistä matkan varrelta, kun kuivan ruohon seasta sattui silmiini
TÄMÄN KEVÄÄN ENSIMMÄISET KUKAT!
Voi kuinka ne näyttivätkään kauniilta siinä!
Kyseisen havainnon jälkeen silmiini osui krookuksia monessakin paikassa. Nopeasti ne nousevat katselemaan aurinkoa, kun se sietää kasvojaan näyttää. Kukista tuli mieleeni Ellan & Aleksin Voikukka -laulu, josta lainaan tähän otteeseen ensimmäisen säkeistön:
Tiesin heti hei, tää homma on ihan eri
aamulla kun pihaan menin
voikukkameri noussut oli aaltoilemaan ihan vaan tosta
pyykkitelineiden luota pihanurmikosta
Äiti sanoi: ”lämpö sulatteli maasta jään,
suven kukat levittelee terälehtiään.”
Mietin, onpa siinä niiden aika hyvä olla
paistatella päivää pihanurmikolla...
Oli ihanaa käydä uimassa, vaikkakin hallissa, pitkästä aikaa. Erityisesti minua ilahdutti ulkoilma-allas, jossa oli mahdollista kylpeä lämpöisessä vedessä viileässä ulkoilmassa, ja katsella rannalla käyskenteleviä kanadanhanhia.
Myöhemmin kävin vielä iltakävelyllä rannalla ja kaupungin keskustassa. Ei se pitkä lenkki ollut, mutta venähti ajallisesti pitkäksi, kun olin innokas tallentamaan "filmille" palasia kevätillan raikkaasta kauneudesta. Nautin suunnattomasti siitä, että valoisa aika ulottuu jo varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Nukkumaanmenoaikaan mennessä olin jo kerinnyt unohtaa, että olin edes ollut päivällä harjoittelussa. Näin ei toki pääse kiireisinä tai synnytyksentäyteisinä päivinä tapahtumaan.
Aurinkoisin ajatuksin,
torstai 8. huhtikuuta 2010
Tänään
Tänään kiipeilin rantakallioilla, ja oli hienoa!
Idag klättrade jag på strandberg. Oj vad var det fint!
Idag klättrade jag på strandberg. Oj vad var det fint!
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Saariston lapset
Hei vaan pitkästä aikaa!
Nyt on palattu ruotsin kielen ja synnytysten pariin eli täytynee tunnustaa, että kaikesta kiireestä huolimatta onnistuin järjestämään itseni suunnitellusti Ahvenanmaalle lauantaina 3.4. Sattuikohan joku pääsiäsireissullaan samalle laivalle (Amorella Turku-Tukholma, lähtöaika 8.45)? Matkustuspäivää edelsi kylläkin monen päivän lähtövalmisteluista aiheutuneet univelat. Onneksi minulla oli sunnuntai ja maanantai aikaa levätä, järjestellä uutta kotia ja tutustua uuteen kotiseutuun, sillä harjoittelu alkoi kunnolla vasta eilen (tiistaina). Kunnolla se sitten alkoikin: eka päivä venähti 11-tuntiseksi synnytyksen sattuessa omaan vuorooni. Tämän viikon teen yhden hoitajan vuoroja, ja ensi viikolla päästyäni systeemiin sisään aloitan päivystämisen.
Moni tuttu on kysynyt, onko täällä keväisempää, kuin manner-Suomessa, mutta harmikseni täytyy sanoa, että ei oikeastaan. Tosin lämpötila pysyy tasaisena 0-5 asteessa yöt ja päivät, mutta kevätauringon lämmöstä olen päässyt nauttimaan ainoastaan saapumispäivänä. Maassa on vielä lunta, eikä maa eivätkä puut vielä verso. Eilen illalla laskeutui kaupungin ylle mieletön sumu, jota oli päästävä kuvaamaan. Laitanpa teillekin pari kuvaa iltakävelyni varrelta.


Ruotsilla mennään, vaikka Suomessa ollaan!
Hyvä, että minulla on edes tämä yksi kanava ylläpitää suomenkielentaitoani näiden kahden kuukauden aikana ;)
Nyt on palattu ruotsin kielen ja synnytysten pariin eli täytynee tunnustaa, että kaikesta kiireestä huolimatta onnistuin järjestämään itseni suunnitellusti Ahvenanmaalle lauantaina 3.4. Sattuikohan joku pääsiäsireissullaan samalle laivalle (Amorella Turku-Tukholma, lähtöaika 8.45)? Matkustuspäivää edelsi kylläkin monen päivän lähtövalmisteluista aiheutuneet univelat. Onneksi minulla oli sunnuntai ja maanantai aikaa levätä, järjestellä uutta kotia ja tutustua uuteen kotiseutuun, sillä harjoittelu alkoi kunnolla vasta eilen (tiistaina). Kunnolla se sitten alkoikin: eka päivä venähti 11-tuntiseksi synnytyksen sattuessa omaan vuorooni. Tämän viikon teen yhden hoitajan vuoroja, ja ensi viikolla päästyäni systeemiin sisään aloitan päivystämisen.
Moni tuttu on kysynyt, onko täällä keväisempää, kuin manner-Suomessa, mutta harmikseni täytyy sanoa, että ei oikeastaan. Tosin lämpötila pysyy tasaisena 0-5 asteessa yöt ja päivät, mutta kevätauringon lämmöstä olen päässyt nauttimaan ainoastaan saapumispäivänä. Maassa on vielä lunta, eikä maa eivätkä puut vielä verso. Eilen illalla laskeutui kaupungin ylle mieletön sumu, jota oli päästävä kuvaamaan. Laitanpa teillekin pari kuvaa iltakävelyni varrelta.
Ruotsilla mennään, vaikka Suomessa ollaan!
Hyvä, että minulla on edes tämä yksi kanava ylläpitää suomenkielentaitoani näiden kahden kuukauden aikana ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
