Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. lokakuuta 2010

Kirjakuvastin

Innostuin Ilsen kirjameemistä

etsin ja päivitin aikoinaan Facebookissa julkaisemani listan

vastaukset löytyvät kirjahyllyjeni kirjojen nimistä






Oletko mies vai nainen?
Runotar

Kuvaile itseäsi.
Valikoima metamorfooseja

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Ihmettä ja iloa

Kuinka voit?
Maallinen onni



Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?
Yhyres kaharen

Mihin haluaisit matkustaa?
Ajan lyhyt historia

Kuvaile parasta ystävääsi.
Kedon kukka ja taivaan lintu

Mikä on lempivärisi?
Aurinkoniitty

Millainen sää on nyt?
Syksy tuli kutsumatta

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Ei eilistä, ei huomista

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Tapahtui Tiitiäisen maassa

Millainen parisuhteesi on?
Rakastavaiset

Mitä pelkäät?
Villi tie

Minkä neuvon haluaisit antaa?
Nouse siivillesi

Miten haluaisit kuolla?
Unen veräjä on auki

Päivän mietelause?
Kaikki on totta

Mottosi
Ei, ei matkavakuutusta minulle



Haastaisin nyt myös Jannin, Sohvin, Natalian, Mamma Marian ja Kirjailijattaren, sekä kaikki, joita tähän leikkiin ryhtyminen innostaa, etsimään vastauksia omien hyllyjensä kirjoista.

t.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Arjen iloja ja ikävää

Hei taas pitkästä (?) aikaa!

Tuittu on palannut kolmen päivän vapailta, joiden aikana kävi opiskelukaupungissa tervehtimässä kaivattuja ystäviään. Kolmen päivän huokaus oli tervetullut ja tarpeellinen viime päivien työkiireiden jälkeen. Eristäytynyt elämä alkaa myös käydä pitkäveteiseksi ja väsyttäväksi täällä Vieraassa Kaupungissa. Odotan jo syksyssä ystäviäni!

Viimeiset päivät töissä ennen vapaita olivat kiireisiä. Liian kiireisiä, jotta mielen voisi sulkea työasioilta työpaikan oven sulkeuduttua selän takana. Liian kiireisiä, jotta voisi jättää osaston varmana siitä, että on tehnyt kaiken sen, mitä vastuullani on ollut. Liika kiire työssä on ikävää, kun silloin on tyydyttävä tekemään vain välttämätön sivuuttaen ei-välttämättömät, mutta tärkeät seikat. Hoitotyössä tämä usein tarkoittaa sitä, että asiakkaiden fyysiset tarpeet kyllä tulevat tyydytetyiksi -ainakin miten kuten, mutta henkiseen/psyykkiseen puoleen ei sitten ehdikään paneutua. Tai että heikoimmassa kunnossa olevat tulevat hoidetuiksi, mutta itsenäisemmin pärjäävät joutuvat odottamaan tarvitsemaansa apua. Synnytyssalityöskentelyssä tykkään siitä, että saa yleensä suht rauhassa keskittyä hoidettavaan asiakkaaseen, eikä tarvitse koko ajan pään sisässään priorisoida, kenen luo mennä seuraavaksi, ja mitä asioita hoitaa seuraavaksi. Pahimpana päivänä mulla oli hoidettavana aamuvuorossa 10 äitiä, joista kolme oli vielä kotiin lähdössä. Siitä voikin laskea paljonko jää kahdeksasta tunnista aikaa per asiakas miinus raportit miinus kirjaaminen miinus osastolle tulevat puhelut. Ruoka- ja kahvitaukoja ei tarvitse miinustaa, koska niitä ei tuollaisessa vuorossa yksinkertaisesti ehdi pitää.

En kuitenkaan valita työstä. Olen kiitollinen tästä työstä, ja koen pärjänneeni siinä hyvin. Olen kiitollinen, etä sain oman alan töitä Vieraasta Kaupungista, samalta paikkakunnalta, minne R lähti kesäksi työn perässä. Viime sunnuntaina meillä oli R:n kanssa harvinainen ja arvokas yhteinen vapaapäivä. Silloin me mentiin ulos ja kokeiltiin laulua uuden kitaran säestyksellä :) R osti nimittäin viime viikolla akustisen kitaran!

Ensimmäinen kuukausi on täällä nyt takana, ja töistä tasan puolet jäljellä. Nopeasti on mennyt tämäkin aika täällä - onneksi - sillä alan jo totaalisesti väsyä yksinäiseen arkeen!

Arkeani täällä eristyksissä ovat viime aikoina piristäneet teidän kaikkien ihanat blogit, jotka tekevät elämästäni edes hiukkasen vähemmän yksinäistä, kun saan olla elämän sivustaseuraajana ja virtuaalisena kanssaeläjänä. Voisinkin omistaa seuraavan blogipäivitykseni Teille.


Kuvat kertovat:

1. Ostin Mea Salon Raakaravintoa kasviksista -kirjan. Se innosti minua hankkimaan tehosekoittimen. Hedelmäpirtelöt valmistuvat vaivattomasti ja maistuvat viileänraikkaina kuumalla säällä. Hans Välimäen ihana reseptikirja Mummola on loppuunmyyty, joten tyydyin lainaamaan sen kirjastosta ja ihailemaan lainakappaletta.

2. Löysin Maarianhaminan kirppikseltä espressokeittimen hintaan 1 euro, ja marketista hyvää Arvid Nordquistin Svea- kahvia, joka loppui vasta nyt. Tilalla ajattelin kokeilla tummapaahtoista Franskrost -kahvia, joka myös sopii ko. keittimellä keitettäväksi. Keitin oli hyvä löytö siksikin, kun se oli niin helppo ottaa tänne mukaan, eikä se vie pöytätilaa keittiön työtasolla. Myös tuo Lucksin vanha kahvipurkki on kirpparilöytö Maarianhaminasta.














3. R:n uusi kitara ja mun lempparikahvikuppi, jossa kahvi näyttää kauramaitoineen kuvan valossa jotenkin aivan omituisen punasävyiseltä.














4. Uusi tehosekoitin lastattuna avocadolla ja hedelmillä <3


Nyt lähden nauttimaan lämpöisestä ulkoilmasta ennen iltavuoroon lähtöä.



Kaikkea hyvää kesäpäiviinne toivottaa,

torstai 27. toukokuuta 2010

Menneestä ja tulevasta

Harjoittelua täällä jäljellä enää 13.5 tuntia. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet hiljaisia synnytysten suhteen, joten toivon, että noihin tunteihin ehtisi sisältyä vielä edes yksi synnytys, jottei tarvitsisi sairaalalla ihan jouten olla. Toisaalta,


olen hyvin tyytyväinen harjoitteluuni täällä. Vaikkei "tapauksia" olekaan kahdeksassa viikossa kertynyt niin huimasti (13 ponnistusvaiheen hoitoa + 15 avautumisvaiheen hoitoa + 8 avustamista) verrattuna keskussairaalassa harjoitelleisiin, uskon saaneeni täältä ainutlaatuista ja tärkeää kokemusta, jonka merkitys paljastuu kokonaisuudessaan varmaan vasta eletyn elämän ja karttuneen kätilönkokemuksen myötä. Ja tietysi ruotsinkielentaito on kehittynyt huimasti :)


Viime päiviä on leimannut lähtöhaikeus. Että pitää jättää nämä maisemat, ihmiset, elämä täällä. Toisaalta,


jo suuri ikävä Rakkaan lähelle. Kaipaan huomiota, lihallista rakkautta, hellyyttä ja läheisyyttä. Tänään kysyin puhelimessa, miksi hän pitää minusta. Sanoi kauniita asioita, tosia. Ja tärkeitä.

Kotiin en oikein osaa kaivata, koska koti on minulla ollut täälläkin, ja lähdenhän lähes suoraan taas uudelle, vieraalle, paikkakunnalle kesätöihin. Työnhaun ulotin keväämmällä varttumis- ja opiskelupaikkakunnan lisäksi kaupunkiin, jonne R on lähdössä kesäduuniin, ja se olikin ainoa paikkakunnista, josta minulle kätilön töitä tarjottiin. Vietän kesän nyt siis poissa tutuista kuvioista, antaen elämässäni vuoron työlle, ja R:lle.



Jään muistamaan tämän kevään Minun keväänä,
takatalvettomana, yhdessä yössä kesäksi kääntyneenä keväänä,
merenrantoina, suolantuoksuisena, niittyinä, tuulena,
tyytyväisyytenä, hyvinvointina, kasvuna ja kaipauksena.


Minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni.


(Lainaus Scandinavian Music Groupin kappaleesta
Lopulta olemme kuitenkin yksin)



Haikesta tunnelmista,






P.S. Kuvissa yksi niistä monista Maarianhaminan kaduilla kuljeskelevista kissoista, jotka tulevat ystävällisesti (vai huomionkipeinä?) tervehtimään ohikulkijaa. Meneillään oleva kirja on John Irvingin Oman elämänsä sankari.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Vuosipäivä

Tänään on minun ja R:n vuosipäivä. Tekee mieli valottaa meidän taustaa niille, jotka eivät sitä muuten kuin blogin kautta tunne.

Här berättar jag en kärlekshistoria:
Tapasimme R:n kanssa syksyllä 2008 yliopiston opiskelijaravintolassa, jossa olimme molemmat yksinämme liikkeellä. Puoli viiden aikaan iltapäivällä. Hän aamiaisella. Minä päivällisellä. Juttu luisti alusta alkaen ja ensimmäisen tapaamiskerran päättyessä hän pyysi puhelinnumeroani, "jos vaikka käytäisiin joskus jollain keikalla yhdessä". Ensimmäiseen keikkaan olikin siitä paljon aikaa, mutta tapasimme sattumalta jo seuraavana päivänä - samassa paikassa, mutta aivan eri aikaan: puolilta päivin. Lounaan jälkeen pyysin häntä kahville yliopiston ja kotini välillä sijaitsevaan kuppilaan, ja hän tarttui oitis tarjoukseen. Loppusyksyn tapailimme kaveruksina mitä yllättävimmissä, usein ennaltasopimattomissa yhteyksissä. Ennen joulua, tarjottuaan minulle kyydin kotiin erään keikan jälkeen, hän tunnusti minulle ihastuksensa autossa kotini edustalla. Se oli kutkuttava ja romanttinen hetki, vaikken tuolloin osannutkaan tuntea täysin samoin häntä kohtaan.

Joulun jälkeen jatkoimme tapailua lähinnä lauluharjoitusten merkeissä (R tarjosi minulle säestysapua, kun harjoittelin laulutunteja varten). Usein pianon äärellä vietetyt hetket venähtivät melko pitkiksi, kun jäimme harjoitusten jälkeen jutustelemaan milloin mistäkin aiheesta. Hänen kanssaan vietetyt hetket olivat aina miellyttäviä ja mutkattomia ja käydyt keskustelut antoisia. Näin välillämme kuitenkin paljon erilaisuuksia, joita pidin ylitsepääsemättöminä esteinä parisuhteen muodostamiselle hänen kanssaan. Tuossa vaiheessa en myöskään juurikaan kokenut halua tai kaipausta hänen fyysiseen läheisyyteensä. Tiheiden tapaamisten, mielenkiintoisten keskustelujen ja yhdessä vietetyn ainutlaatuisen ajan myötä opin tuntemaan häntä vähä vähältä paremmin, ja arvostamaan hänessä, hänen suhtautumisessaan minuun ja muihin läheisiinsä sekä yhdessä viettämässämme ajassa sellaisia asioita, jotka eivät lyhyen tuntemisen perusteella olleet tulleet esille. Se, että hän oli eroavaisuuksistamme huolimatta valmis hyväksymään minut, minun läsnäoloni ja tarpeeni hänen elämässään täydellisesti sellaisinaan, opetti minuakin sietämään hänen erilaisuuttaan. Eroavaisuuksien ohella aloin kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nähdä paljon kauneutta yhteisissä hetkissämme. Minulle oli outoa, etten todellakaan tiennyt, mitä halusin hänen suhteensa. Yleensä tiedän.

Se taisi olla helmikuuta, kun sain vihdoin hieman selvyyttä tunteisiini ja ajatuksiini ja tunnustetuksi itselleni ja hänelle, että "en edelleenkään ole varma, haluanko suhteeltamme enempää, mutta jos sinä vielä haluat, niin olen valmis kokeilemaan". Hän oli kuitenkin jo ehtinyt asennoitua siihen, että ollaan vaanystäviä, ja hänen tunteensa minua kohtaan olivat laantuneet, joten jatkettiin siitäkin eteenpäin vaanystävinä. Jossain se rakkaus ehkä kuitenkin edelleen kyti, koska hiljalleen hän alkoi empimään, josko sittenkin haluaisi seurustella kanssani. Se oli vapunaatto, kun tajusin olevani tosi väsynyt siihen epävarmuuteen. Muiden silmissä aloimme jo olla pari, mutta R ei edelleenkään tiennyt, onko valmis seurustelemaan, onko hänellä - ja meillä - edellytyksiä siihen. Vappupäivänä sanoin, etten enää jaksa sitä epävarmuutta: "Haluan miehen, joka TIETÄÄ haluavansa minut." Lähdin reissuun, meni muutama päivä ja reissusta palattuani hän halusi tavata minut saadakseen sanotuksi: "Olen ajatellut, ja nyt tiedän, että haluan seurustella kanssasi. Haluan yrittää". Se oli 7.5. Yksi vuosi tästä takaperin. Siitä on tähän on tultu. Melko tyytyväisinä, ja varmoina siitä, että yhdessä haluamme jatkaa.



Liitän tähän otteen Ahmad Shamlun kauniista runosta Kaiken kattava rakkaus:


Minä en ole taru sinun kertoa.
Minä en ole laulu sinun laulaa.
Minä en ole ääni sinun kuulla
enkä mitään sinun nähdä
enkä mitään sinun tietää.

- -

Puu puhuu metsän kanssa,
ruoho niityn
tähden taivaan
ja minä puhun sinun kanssasi.

Kerro minulle nimesi.
Anna minulle kätesi.
Sano minulle sanasi.
Anna minulle sydämesi.
Minä olen yltänyt sinun juurillesi,
puhunut kaikille sinun huulillasi.
Minun käteni ovat kättesi tutut.

- -

Anna minulle kätesi,
sinun kätesi ovat kätteni tutut.
Sinä myöhään löydetty! Minä puhun kanssasi
niin kuin pilvi myrskyn,
niin kuin ruoho niityn,
niin kuin sateet meren,
niin kuin lintu kevään
ja niin kuin puu puhuu metsän kanssa.

Sillä minä
olen yltänyt yltänyt sinun juurillesi,
sillä minun ääneni
on sinun äänesi tuttu.



Lainaus kirjasta Vain ääni jää. Runoja Iranista.



























Vietämme tämän merkkipäivän erillämme, koska hän on Lontoon matkalla ja minä täällä Ahvenanmaalla. Mutta hän on alati läsnä, koska hänellä on sijansa minussa, sydämessä, ajatuksissa. Jo huomenna matkaa hän luokseni, oma tosimieheni, joka puhuu, pussaa, paijaa, nauraa ja itkee! <3

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Nyt on aikaa lukea

Oletteko kuulleet ilmiöstä Liika vapaa-aika?




Kärsin siitä parhaillaan. Synnyttäjiä ei nimittäin ole kuulunut kahteen päivään. Mitä tehdä, kun on jo joogannut, lukenut lukemattomat lehdet, käynyt luistelemassa, soitellut ystäville, laittanut ja syönyt ruokaa, katsonut kaikki kirjastosta löytyvät kiinnostavat leffat, lukenut sähköpostit, päivittänyt blogin, seilannut facebookissa...? Aktiviteetit ja sosiaaliset menot ovat täällä vähissä, enkä voi lähteä paljon kotia kauemmaksi (esim. Helsinkiin) virikkeitä hakemaan, kun olen jatkuvasti päivystysvalmiudessa. Eilen kävin kirjastossa ja kaupungillakin, mutta tänään mikään paikka ei ollut auki. Ylimääräinen vapaa-aika on täällä todella vaikea saada kulumaan.


"Pitkästä aikaa pidän lomaa: makaan ja luen. En ole suonut tätä ylellisyyttä itselleni herran aikoihin. Kirja on minulle todellinen loma, enemmän kuin matka ohjelmineen, nähtävyyksineen, aamiaisineen ja ihmisineen. Lukea rauhassa. Mikään ei vedä sille vertoja. Paitsi rakastelu tietenkin." (Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja)


Tässäkin kohtaa Eeva Kilpi on vaatettanut ajatukseni. Tällä hetkellä, kun aikaa lukemiseen olisi yllin kyllin, en kuitenkaan osaa oikein nauttia siitäkään. Kahvitauko, lukuhetki, hetket omissa maailmoissa tuntuvat hyvältä silloin, kun ne merkitsevät irrottautumista jostakin. Eivät ne niinkään maistu elämän pääasiallisena sisältönä.

En jaksaisi koko aikaa puuhata ainoan läsnäolevan leikkikaverini, tietokoneenkaan, kanssa. On jotenkin liikaa vapaata aikaa, että jaksaisi keskittyä kunnolla mihinkään. Ehkä keskttymistä häiritsee myös tieto siitä, että lähtö sairaalalle saattaa tulla koska vain. Toivon vain, että joku tulisi pian synnyttämään! Onneksi huomenna on kaksi elektivistä sektiota tiedossa, jos ei muuta ilmaannu ennen niitä...

tiistai 12. tammikuuta 2010

Perillä - Framme




Sunnuntaina pääsimme lähtemään matkaan aamuvuoron ja viimeisten pakkausten ja siivousten jälkeen. Mukaan lähti aiemmin (1.12.09) listattujen lisäksi vielä:

* Astangajooga -kirja (Astangajoogaa Sri K. Pattabhi Joisin perinteen mukaan)

* Kätilötyön oppikirja + muuta opiskelumateriaalia

* Ruotsinkieliset opukset

* PEP-puhalluspullo hengitysharjoituksia varten

* Luistimet

* R:n paita tuoksujäljeksi

* Ruokatavaraa kaapista

* Oma pyyhe ja oma tyynyliina kodikkaamman ilmeen luomiseksi


Monen harkinnan päätteeksi päädyimme ajamaan välietapin kautta, siis pysähtymään yöksi Lahteen sukulaisteni luo. Päätös oli hyvä, koska muuten Tammisaareen saapuminen olisi jäänyt hirmuisen myöhään, ja avaimen hakukin olisi ollut kysymysmerkillä öiseen aikaan. Ja muutenkin, oli kiva nähdä kyseenomaisia sukulaisia pitkästä aikaa!

Maanantaina herättiin ilman kelloa, lasten ääniin, ja tehtiin lähtöä kaikessa rauhassa. Perillä oltiin klo 14.30, eli valoisaan aikaan. Tammisaareen saapuessa vanhat talot ja luminen maisema herättivät ihastusta heti ensi alkuunsa. Yllätyksekseni täällä on oikeastaan ihan yhtä valkoista kuin kotopuolessakin, jee! Hoidin muuten ensimmäiset asioinnit ruotsinkielellä :) Täällä on helppoa, kun jos joku asia on vaikea selvittää ruotsiksi, niin aina voi vaihtaa sujuvasti suomeen :)

Asunnolleni saavuttuamme yllätyin positiivisesti. Odotin jotain mahdollisimman pientä, ankeaa ja askeettista huonetta. No, huone onkin kodikkaan pieni, mutta muuten huoneistosta löytyy mm. tilava olohuone, 3 wc:tä, kylpyamme ja kuisti. Tämä on nyt ensimmäinen asuttamani asunto, josta löytyy a) mikroaaltouuni b) jääkaappipakastin c) astianpesukone d) kuivauskaappi e) induktioliesi f) televisio ja g) sauna (!), eli mukavasti täällä tullaan neljä viikkoa elelemään. Positiivisena yllätyksenä asunnossa oli myös pyykinpesukone. Ihanaa, ettei tarvitse kannella pyykkejä eestaas kotiin pyykättäväksi ja takaisin, vaan voi pestä likaantuneet täällä ollessa. Löytyy muuten mokkamasterikin täältä talon puolesta, kun oman kahvinkeittimeni jätin tarkoituksella kotiin. Päätin nimittäin kokeilla viettää kuukauden mittaisen kahvitauon täällä ollessani. Helpompi vieroittua huonoista tavoista vieraissa ympyröissä, kun muutenkin elää vähän eri tavalla kuin koti-kotona ollessa. Ainakin tänään on suuremmilta päänsäryiltä vielä vältytty, vaikka edellisestä kahvikupillisesta on jo n. 32 tuntia. Ensi töikseni asuntolaan saapuessani sain ilokseni huomata myös, että kotoa mukana tuomani verho sopii huoneeni ikkunaan loistavasti, ja että asuntolan tyhjillään olevista huoneista löytyi kodikkaita kalusteita asuntolahuonettani somistamaan. Ainoa järkytys tähän mennessä oli huomata, että asuntolan liinavaatekaapin pussilakanavalikoima koostuu yksinomaan kotipuolenkin sairaalassa käytettävistä potilaspussilakanoista (niistä taivaansinisistä). Voitte kuvitella, miten vastentahtoisesti siitä yhteydestä tutunnäköiset lakanat pujottaa oman täkkinsä peitteeksi!

Tavaroiden purkamisen ja paikoilleen asettelun jälkeen lähdimme R:n kanssa karttavarustetulle kauppa- ja kirjastoreissulle. Reitin varrella sain havaita, että luistinrata ja uimahalli ovat lähempänä kuin olin uskaltanut toivoakaan. Itse asiassa en uskonut tämän kokoisessa kyläpahasessa olevan uimahallia laisinkaan, joten en osannut varata uimapukua mukaan. Mutta jo viikon päästä R lupasi sen tuoda tullessaan käymään tänne. Kirjastosta tarttui mukaan kieliopuksia sekä kaksi kätilöhistoriikkia: Helena Malhiems Barnmorske lära år 1756 (Pia Höjeberg) sekä Barnmorskan och läkaren. Kompetens och konflikt i svensk förlossningsvård 1870-1920 (Lisa Öberg). Jos noihin ehtisi jossain vaiheessa paneutua, tai edes selata… Ehkä seuraava päivitys onkin taas vaihteeksi sanalista, ainakin osittain?

Kaupunki-ihmettelyn jälkeen oli suunnitelmissa ruokailu, ja saunominen sen jälkeen. Mutta auta armias, mikä siivous ja koluaminen oli asuntolan yhteiskeittiön ruokakaapissa, ennen kuin uskalsin latoa sinne omia ruokiani. Yhteensä pakkasin neljä (…) muovikassillista vanhentuneita elintarvikkeita roskiin vietäväksi, mutta kyllä sinne saunaankin loppuviimein päästiin. Ja jos haluan päästä halvalla tämän kuukauden ruokailussa, niin teen joka päivä pastaa tai riisiä, joita löytyi monta pakkausta voimassaolevalla (!) päiväyksellä.


Tänään ensimmäinen kokonainen Tammisaaressa vietetty päivä. Pelkään valkoisen maiseman puolesta, koska täällä on nyt niin lämmintä (vain -1!) R lähti puolenpäivän jälkeen omille teilleen, ja minä pian sen jälkeen tutkimusretkelle merenrantaan ja keskustan kujille. Ensimmäisenä piti tietysti koluta antikvariaatit ja kirjakaupat sekä houkuttelevan näköinen sisustuskauppa, mutta tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan. Tähän mennessä olen huomannut matkasta jääneen vain sanakirjan ja kirjepaperitarvikkeet, eli kotiin ei ole unohtunut mitään korvaamattoman tärkeää. Toki tuo taskusanakirja olisi ollut kiva mukanapidettävä harjoittelussakin. Ihme kyllä, kirjastosta ei nimittäin löytynyt taskukokoisia suomi-ruotsi-suomi sanakirjoja laisinkaan, vaan piti lainata sellainen iso sanakirja. R saa tuoda viikon päästä mukanaan taskusanakirjan ja uikkareiden lisäksi myös valkoisen pussilakanan (mikä vaan on tuota sairaalansinistä parempi!).

Nyt on jääkaapissa ruokaa, verho ikkunassa, tavarat paikoillaan, vuode pedattu, ruokaa laitettu ja roskat viety, joten eiköhän ole aika asettua kodiksi! Huomenna harjoitteluun... Se tuntuu jääneen melkein sivuseikaksi viime päivien ajatusmaailmassa, sillä käytännön valmistelut ovat vieneet niin suuren osan aivo- ja toimintakapasiteetista. Totta se kuitenkin on, eli uudet haasteet edessä huomenna.

torstai 31. joulukuuta 2009

Jotain vanhaa ennen uutta

Hei rakkaat lukijat! Jo viikko joulusta, ja ihmettelen vain, mihin ne päivät tästä välistä hävisivät. Palataanpa ajassa hiukan taaksepäin...


Ne tilaamani kirjat tulivat jo maanantaina!!! Ja yllätyksekseni ne kopsahtivat omasta postiluukusta, eli ei edes tarvinnut lähteä postitoimistoon lähetystä noutamaan. Paketista paljastui siis Förlossingshandboken (2009) ja Vänta Barn (2009). Ensituntuman perusteella molemmissa on hyvän asiasisällön lisäksi mitä ihanimpia kuvia aiheisiin liittyen. Niitä sitten yhdessä selailtiin ja ihailtiin R:n kanssa. Etenkin tuo Förlossningshandboken vaikuttaa olevan hyvä kirja. Se on kolmen kätilön kirjoittama synnytysvalmennuskirja (http://www.trebarnmorskor.se/handboken.php).

Ja rintsikoista! a) sopivat b) mukavat c) istuvat d) kauniit ja e) kohtuuhintaiset löytyivät jo kolmannesta puodista myyjän avustuksella. Melkeinpä palvelu yksin olisi määrittänyt sen, missä liikkeessä kaupat tehtiin, mutta kyllä liiveilläkin oli osuutta asiaan. KIITOS, R!


Farkkujen ja takin etsiminen tiistaina osoittautuikin kinkkisemmäksi tehtäväksi. Sovitettuani ehkä valehtelematta n. 15 erikokoista ja -mallista housuparia, päädyin lopulta ostamaan (ei-alennushintaiset) mustat suoralahkeiset farkut. Haluamani kaltaista takkia ei löytynyt, vaikka kiertelin ties kuinka monessa liikkeessä ja sovitin ties kuinka montaa takkia. Mutta äiti tietää, että olen aina ollut vaativa vaateostosten tekijä ;)


Keskiviikko aloitettiin huonosti nukutun yön jälkeen (no ei vaan nukuttanut ennen puolta neljää yöllä...) esittelykirjeen laatimisella tulevaan harjoittelupaikkaan suomeksi ja ruotsiksi. Tässä puuhassa pääsin jo hyödyntämään uusista kirjoista löytyvää sanastoa. Makupaloja ruotsinkielen synnytyssanastosta teille täällä alhaalla. Kirjeen valmistuttua auttamaan ystäväpariskunnan muutossa, josta olin auttamattomasti myöhässä, ja kerkesin vain vähäiseen auton pakkausapuun :( ANTEEKSI, N&A! Muuttoauton huristeltua matkoihinsa lähdin sovitusti tapaamaan viimeisillään raskaana olevaa luokkatoveriani, jota varmasti tapaan ensi kerralla vasta äitiytyneenä. Kylästä kodin kautta ruokaostoksia tekemään...

Keskiviikkona oli myös kuusen aika lähteä. Koska se oli päättänyt riisuutua neulasistaan, päätin, että minun oli aika riisua se myös muista koristeistaan. Alla olevissa kuvissa kuusi on vielä täysissä pukeissaan. Tuon kuusen(latvan)han löysin kerrostalon takapihalta roskia viedessäni pari päivää ennen aattoa. En ollut ajatellut hankkia kuusta, vaikka se onkin lapsuudessa perheen jouluperinteisiin aina kuulunut. Mutta siinä tuo törrötti roskiksen viereen hyljättynä kuin minua odottaen, niin ajattelin, että miksipäs sitten ei, ja kannoin kuusenpätkän kotiin.






Skulle man kunna ersätta julgranen som prydnad och stämningskapare?







Sittemmin sain pieneksi surukseni kuulla, että R ei tykkää kuusentuoksusta (!), ja on kuuselle ehkä vähän allerginenkin (?!). No, me oltiin kuitenkin suunniteltu viettävämme joulu hänen luonaan, joten en suostunut luopumaan tästä kotini kaunistuksesta ihan saman tien. Rupesin vaan miettimään, että kun kuusi on ollut sellainen tuoksuntuoja ja tunnelmanluoja, että millä sen voisi sittemmin tulevina jouluina korvata? Onko hyviä ideoita? (muovikuusi ei tule kyseeseen)





Keskiviikon kauppareissulla tein löydön matkan divarista. Divarin näyteikkunassa oli levytaidetta 70-luvulta, ruotsalainen joululaululevy: God Jul. Oli pakko saaha, eikä ees ollu kallis. Voisihan tuota kuunnellakin R:n vinyylisoittimella, mutta luulen, että ennemmin kuin levysoittimeen, se päätyy ensi vuonna joulukoristeeksi seinälle :)


Tämän nykyisen asuntoni sijainti on kaltaiselleni kirjafriikille ihanteellinen, mutta myös vaarallinen. Kodin ja keskustan väliseltä reitiltä löytyy nimittäin paitsi kirjasto myös neljä divaria. Monta kirjaa on niistä mukaankin tarttunut, vaikkei huoneeni hyllytasoille enää mahdu yhtään enempää. Haaveissani on jo vuosia ollut kotikirjasto, toisin sanoen kirjastohuone, jonka seiniä kiertäisivät kauttaaltaan korkeat kirjahyllyt. Huoneen pitäisi tietysti olla myös lukutilana viihtyisä, esim. hyvä valaistusvalikoima ja iso kasa patjoja/tyynyjä/vilttejä + ehkä myös löhölinna parempaan tottuneille. Tällaista ei tietenkään kannata alkaa perustaa ennen kuin todella asettuu johonkin asumaan aikeenaan jäädä sinne pysyvästi. Lieneekö sellaista asumusta/tilannetta koskaan tullakaan vastaan? Mutta ainakin kirjakokoelman kartuttaminen on tapahtunut ihan vaivihkaa ja vahingossa, lukuisten muuttojenkin uhalla ;)


Keskiviikko-iltana sain vielä vieraan Belgiasta, ja vieraan mukana belgialaista suklaata, KIITOS, L (vierailusta ja suklaasta)! Myös R suvaitsi tulla sulostuttamaan yötäni aamuvuoron vaatimasta aikaisesta herätyksestäni huolimatta.

Johtuneeko ylikierroksilla käymisestä, vai mistä, että viime yökin meni kylkeä käännellessä. Tänään oli armoton, väistämätön aamuherätys klo 5.40, ja ekan kerran tämän työjakson aikana, tuntui siltä, ettei TODELLAKAAN jaksaisi/huvittaisi mennä töihin. Yllättävän hyvin työpäivä kuitenkin sujui huonosti nukutusta yöstä huolimatta. Töissä on kuitenkin pakko skarpata, joten nyt vapaalla se väsymys ja valvominen sitten kostautuu.



Tähän lopuksi vielä lupaamani ordlista:

Livmoder = kohtu
Livmoderhals, -en = kohdunkaula
Slempropp,-en = limatulppa
Fostervatten = lapsivesi
Blygdläppar, -na = häpyhuulet
Mellangården/perineum = väliliha


Fullgången graviditet, -en = täysiaikainen raskaus
Vattenavgång = vedenmeno
Latensfas, -en = latenssivaihe
Utdrivningsked, -et = ponnistusvaihe
Krystningställning, -en, -ar = ponnistusasento(ja):
(Halv)sittande i sängen = (puoli-)istuva sängyllä
Knästående i sängen = polviseisonta vuoteella
Sittande på pallen = jakkaralla
Liggande på sidan = kyljeltään
Ställning på alla fyra= nelinkontin
Gynläge, -t = gynekologinen asento


Efterbördsked, -et = jälkeisvaihe
Moderkaka = istukka
Navelsträng, -en = napanuora


Åtgärder = toimenpiteitä:
Lägga ryggbedövning, -en, -ar = laittaa selkäpuudutus
Igångsättning, en, -ar = käynnistäminen
Ta hål på fosterhinnorna = puhkaista (sikiö)kalvot
Sätta skalpelektrod = laittaa "skalppi"
Suga svalg, -et = imeä nielu


Komplikationer = komplikaatioita:
Prematurförlossning, -en = ennenaikainen synnytys
Sätesförlossning = perätilasynnytys
Skulderdystoki = hartiadystokia
Framfallen navelsträng = napanuoran esiinluiskahdus
Navelsträngprolaps = napanuoraprolapsi



TUITTU TOIVOTTAA KAIKILLE LUKJOILLEEN MUKAVAA UUDENVUODENAATTOILTAA!

perjantai 18. joulukuuta 2009

VOITTAJAFIILIS

Tänään lopetin harjoittelun kotipaikkakunnan sairaalassa. Harjoitteluun vapaiden jälkeen palatessani taukohuoneen pöydällä odotti kokonainen kimppu ohjaajalle & minulle osoitettuja punaisia ruusuja ja suloinen kortti viime viikolla synnyttäneeltä perheeltä <3

Ensimmäinen jakso päättyi onnellisesti ponnistusvaiheeseen puoli tuntia ennen vuoron päättymistä. Takana 150h harjoittelua synnytyksen hoitotyötä pitäen sisällään:

10 kpl yli 3 tunnin avautumisvaiheen hoitoa
12 kpl ulosauttoa, joista yksi imukuppi
+ avustaminen yhdessä sektiossa

Ulosautoissa 6:ssa synnyttäjä on ollut puoli-istuvassa asennossa,
2 jakkaralla,
1 konttausasennossa,
1 poikkipöydässä,
1 polviseisonnassa,
1 kylkimakuulla

Monenlaista ponnistusasentoa on siis jo tässä vaiheessa mahtunut mukaan. Tämän jakson seurauksena on pitkästa aikaa alkanut taas tuntua siltä, että minut olisi luotu tähän työhön. Koko syksyn kateissa ollut motivaatio on palannut, onneksi! Synnytyssalityöskentelyssä näyttäytyy koko kätilötyön ydin ja sen moniulotteisuus. Jaksosta kaikkineen jäi voittajafiilis. Olen onnellinen täällä tehdystä harjoittelusta, ja olen onnellinen sitä, että jatkan pian hieman erilaisissa kuvioissa.

Jakson päättymisen myötä perhoset alkoivat lennellä vatsassani jännittyneisyyttään. Niiden siivet levittävät positiivisia väreitä läpi kehoni ja mieleni, ja pakottavat ajatukseni suuntamaan 3 viikon päähän, jolloin lähtö etelään häämöttää. Suomen etelässä saattaa tosin olla melkoisen hyytävän kylmä tammikuun tuiskussa, merituulen tuiverruksessa.

Tilasin toissapäivänä nettikaupasta kaksi alan kirjaa: Förlossningshandboken (2009) ja Vänta barn: en bok om graviditet, förlossning och föräldraskap (2008). Toivon, että ne ehtisivät perille ennen joulua, jotta kerkeisin joululoman aikana perehtyä niiden kautta alan sanastoon oikeassa käyttöyhteydessä :) Olisi mukavaa saada käsiin myös ruotsinkielinen kätilötyön oppikirja!

Tähän päätteeksi vielä kanssanne jaettavaksi yksi kiva kätilöruno:

Jotkut ovat töissä
virastoissa pankeissa kahviloissa kampaamoissa
kioskeissa toimistoissa myymälöissä kustantamoissa

Ei niin
ettenkö arvostaisi
kukkakauppiaita kondiittoreita opettajia tai poliiseja
mutta yksikään heistä
ei tiedä salaisuutta
tunne maailman kiertokulkua
niin hyvin kuin kätilö

Vastakohtia vastakohtia
vai kokeeko historianopettaja
saman päivän aikana
hien ja veren
maailmaasyleilevän onnen

Katso
näiden käsien kautta
jokainen lapsi saapuu tähän maailmaan

Työajat on
joku voisi sanoa "rutiinia"
mutta jokainen vauva
ja jokainen synnytys
on maailmanluokan ihme
ainutlaatuinen hetki
täydellinen nirvana


(Lähdesivusto: http://koulunpenkki.blogspot.com/2006/05/runo.html)

Olen aikoinaan löytänyt tämän googlettamalla sanan 'kätilö' :)