Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tricks and kicks of midwifery. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tricks and kicks of midwifery. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Eilen minulle esitettiin kysymys


Paul Gauguin: Maternite



Eilen minulle esitettiin kysymys Miksi halusit kätilöksi, pitkästä aikaa! Kun tuosta oivalluksesta on nyt ajanlaskun ajankohdan määrittämistavasta riippuen 4-5vuotta, on hyvä palata muistelemaan vastausta ammatinvalintani peruskysymykseen. Perusteet ammatissa toimimisellehan voivat muuttua työkokemuksen myötä, ja alkuperäiset motiivit unohtua. Jaan vastaukseni nyt teidän kaikkien kuullen:


Minulle kätilön ammatti on maailman paras ammatti. Syitä ammatinvalinnalleni on monia:


Kätilön

työ on oikeasti tärkeää
työ on mielekästä ja mielenkiintoista
työ on monipuolista
työ on itsenäistä
työ on haastavaa
työtä voi tehdä milloin ja missä vaan, missä on elämää

työ on konkreettista
työ on ihmisten kanssa tehtävää työtä

...elämän työtä
työtä naisten hyväksi
työtä lasten ja perheiden hyväksi
työ on työtä JUURI MINULLE



Mitkä teille, lukijani, ovat olleet tärkeimpiä perusteita ammatinvalinnallenne, ja onko joukossa kenties joitakuita jossakin vaiheessa alaa vaihtaneita?

tiedustelee,

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Miten tanssivasta matemaatikosta tulikin laulava kätilö?

Mitä jäi taa















Taakse jäi Maarianhaminan harjoittelu ja ihana ihana Ahvenanmaa. Taakse jäi, lämmin, kevät.


Viikonloppuna olin kotikaupungissani peruskoulun luokkakokouksessa. Oli mukava nähdä ihmisiä, joiden kanssa tuli vietettyä suurin osa ajasta yhdeksän vuoden ajan, ja joista monista en ole sitten nähnyt vilaustakaan useisiin vuosiin! Jokaisen heistä olisin kadulla tunnistanut. Kaikki olivat muuttuneet ja kuitenkin ennallaan. Minussa tapahtunutta muutosta ei (ainakaan minun kuulteni) juurikaan kommentoitu, mutta erään lausahduksen mukaan oli yllättävää, että minusta tulikin kätilö, eikä "joku tanssiva matemaatikko".




Hetki nimeltä Nyt



















Nyt on uusi arki, lämpimän harmaa ja kostea, tuoksuva kesäkuu, työstään väsynyt oma Rakas ja oman työn uudet haasteet.


Kesätyöurani on siis edennyt lähihoitajan ja sairaanhoitajan kautta jo kätilön puikkoihin asti. Työskentelynimikkeenäni on tosin harhaanjohtavasti* sairaanhoitaja, millä nimikkeellä työskentelemiseen opintosuoritukseni (240 opintopistettä) riittävät. Työpaikkani on keskussairaalassa, osastolla, jossa hoidetaan niin synnyttäneitä kuin odottaviakin äitejä vauvoineen. Olen nyt aloittanut synnyttäneistä äiteistä ja vastasyntyneistä vauvoista, joiden hoitamiseen osaltani suoritetut harjoittelut jo antavat "pätevyyden". Työjakson (=kesän) loppupuolella saan perehtyä työssäni raskaanaolevien hoitoon, mistä hyvästä saan prenataalihoidossa tekemäni työtunnit pois ensi syksynä edessä olevasta prenataaliharjoittelusta. Käytännössä minulle järjestyi siis nyt mahdollisuus tehdä PALKALLISTA HARJOITTELUA, mikä on tietääkseni TODELLA HARVINAISTA meidän alalla! Täytyy sanoa, että näin opiskelun loppuvaiheilla tuntuu todella tyhmältä tehdä harjoittelua palkatta, kun kuitenkin osaa harjoitteluissa jo niin itenäisesti toimia ja työskennellä. Odotan niin kovasti vamistumista, ja sitä, että pääsen oikeasti tekemään näitä töitä palkallisena! Tosin nytkin epäpätevyysvähennys on vain 5% palkasta, mitä ei juurikaan palkkakuitissa huomaa.

Hoitoala on alana sikäli erityinen, että töitä riittää alan opiskelijoille opiskeluvaiheesta riippumatta. Vastavalmistuneille sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaystävilleni on kaikille tarjottu lyhyempiä tai pidempiä sijaisuuksia eri erikoisaloilta. Kätilökentillä on hiukan huonompi työtilanne, jos sairaanhoitajan töitä ei lasketa oman alan töiksi. Olenkin todella onnellinen ja kiitollinen, että jo opiskeluaikana saan näin hyvää työkokemusta omalta alalta!


Ikävöin mennyttä ja ajattelen tulevaa. On vaikea heittäytyä vain tähän hetkeen, kun tulevaisuus on askarruttavana ja kiehtovana niin paljon mielessä. Tuntuu, että uskalluksestani tarttua unelmiini olen saanut lisää rohkeutta. En kuitenkaan tiedä, onko tällainen tahdonrohkeus hyvästä. Uskallan tahtoa niin paljon:




Kohti














Tahdon päästä hyviin töihin, tahdon perustaa perheen, tahdon löytää hyvän asunnon perheen asuttavaksi...


Kääntykö oma rohkeuteni, tahdonvoimani, vielä minua vastaan, kun odotan elämältä niin paljon?


Pohtii






*1) joka ei ole valmis sairaanhoitaja, 2) joka ei työssään juurikaan kohtaa SAIRAITA ihmisiä

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kuulumisia

Hei lukijoilleni!

Viimeisestä postauksesta ja harvoista päivityksistä voitte varmasti päätellä, mitä olen puuhaillut viime päivät :)

Viikon ajan on riittänyt lämmintä jokaiselle päivälle, ja ihmetyksellä olen seurannut kesän äkkinäistä tuloa. Suureksi sattumaksi - ja minun onnekseni hyvien säiden ajaksi osui sairaalalla rauhallinen vaihe synnytysten suhteen. Minulla ei ole ollut siellä sanalla sanoen MITÄÄN tekemistä moneen päivään, joten olen saanut nauttia kesäpäivistä ihan täysillä! Koska harjoitteluaikaa on vielä jäljellä 8 päivää, ja tehtävänä on vain vajaa 6 päivää (46 tuntia), olen ollut vapaalla hyvällä omallatunnolla. Toki olen ollut jatkuvassa päivystyvalmiudessa, mutta pienellä ennakoivalla tiedustelulla olen uskaltanut ryhtyä vähän aikaavievempiinkin puuhiin, kuten uimahallilla käyntiin ja pidempiin pyöräretkiin. Eilen kävimme myös merellä veneilemässä ohjaajani ja hänen miehensä kanssa. Se oli mukava ja leppoisa reissu, ja mielestäni oli todella ystävällistä kysyä minua mukaan! Ihonikaan ei aivan ehtinyt tottua näin suureen aurinkoannoksen lisäykseen :O Mielestäni on kuitenkin outoa, että tuota aurinkoihottumaa on ilmaantunut rintakehän lisäksi kämmenselkiin!






Minulla on myös käynyt täällä vieraita: ensin oli R sunnuntaista lauantaihin, ja sitten läheinen ystävä (ex-kämppis Anneli) lauantaista maanantaihin. Oli todella mukava saada tänne ystävä touhukaveriksi!! Vaikka olenkin viihtynyt täällä hyvin yksiksenikin, tuntuu asioiden jakaminen hyvältä ja tärkeältä. Ja aikansa kutakin! Viimeiset päivät ovat tuntuneet vaikeammilta R:stä erossa olon suhteen. Pitkä erossaolo nimittäin nakertaa salakavalasti yhteydentunnetta. Pelkkä puhelinkontakti on pidemmän päälle aika köyhä kommunikaatiotapa. Varsinkin kun monesti puhelut käydään jommallekummalle jotenkin epäsopivalla hetkellä, niin ettei voi aivan täysillä nauttia toisen kanssa rauhassa olemisesta edes puhelimessa :_( Suhteen kannalta olen onnellinen, että minulla on täällä enää reilu viikko jäljellä, ja että kesätyöt on meillä keskenämme samalla paikkakunnalla.

Vaikka arviointikeskustelutkin on jo käyty, en tee tänne vielä mitään yhteenvetoa tästä harjoittelusta. Kuudessa harjoittelupäivässähän ehtii vielä tapahtua vaikka mitä! Toivottavasti ainakin... Mutta koska en ole tämän sairaalan synnytyskäytänteistä kertonut, voisin muutamia synnytyskulttuurillisia asioita kertoa:

Lääkkeellisistä kivunlievitykeinoista ovat täällä käytössä vain ilokaasu ja epiduraalipuudutus, joita molempia paljon käytetään
Vaihtoehtoja lääkkettömään kivunlievitykseen löytyy suihku molemmista saleista, amme avautumisvaiheessa käytettäväksi toisesta salista, lämpöpakkaukset, hieronta ja akupunktio sekä vähemmän käytettyinä TENS ja akvarakkulat. Tietysti hengitys, äänenkäyttö ym. kaikkien käytettävissä olevat keinot ovat myös sallittuja ja tuettuja :)

Ahvenanmaan synnytystilastojen mukaan leikkausprosentti on korkea (22.5%, joista noin puolet elektiivisiä eli suunniteltuja) verrattuna kansalliseen keskiarvoon (16,6%). Sen sijaan epiduraalipuudutusta (29% vrt. 45%), imukuppia (4.9% vrt. 7.9%) ja episiotomiasaksia (6.1% vrt. 27.1%) käytetään täällä huomattavasti tilastollista keskiarvoa vähemmän. Nämä Ahvenanmaan lukemat on vuodelta 2009, ja vertailuprosentit Stakesin synnytystilastosta vuodelta 2008. Stakesin tuorein Synnytykset ja vastasyntyneet 2008 tilastotiedote on saatavissa täältä

Itse asiassa tuo epiduraaliprosentti on täällä hämmästyttävän matala siihen nähden, että muita lääkkeellisiä vaihtoehtoja sille on synnytyksen aktiivisessa vaiheessa vain ilokaasu. Tai korkeahan on tuokin prosenttiluku, 29, mutta kuitenkin keskimääräistä vähemmän... Se voi ainakin osittain olla ammeen ansiota. Oma kokemukseni on nimittäin, että kuuma kylpy ja ammeessa oleskelu auttaa monesti hyvin juuri siinä vaiheessa, kun muuten alkaisi olla tilausta epiduraalille: kylpy auttaa synnyttäjää rentouttamaan kehon, tasaamaan hengityksen, lepuuttamaan väsyneitä lihaksia ja rauhoittumaan. Mielestäni on todella suuri harmi ja vahinko, ettei synnytysammetta löydy jokaisesta Suomen synnytyssairaalasta!

Sen jälkeen, että oman 34 ponnistusvaiheen hoidon aikana on tarvittu episiotomiaa vain neljän imukuppiulosauton yhteydessä, tuntuu tuo kansallinen prosentti 27.1 todella korkealta!! Miten on muut kanssaopiskelijat ja -kätilöt, minkälaisia kokemuksia teillä on välilihan leikkaamiskäytänteistä?

Huomenna saan vielä yhden ystävän vieraaksi kotipuolesta, joka viipyy ilonani tiistaihin asti. Mukava saada juttu- ja puuhasteluseuraa!

Kuulemisiin kanssasisaret!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

5.5. Kansainvälinen kätilöpäivä





Eilen hoidin 31. ulosauttoni ja kolmannenkymmenennen avautumisvaiheen. Mielestäni näiden "tapausten" laskeminen tuntuu hirvittävän kylmältä, typerältä ja ulkokultaiselta. Kuinka opettavaista on tulla synnytyshuoneeseen "ottamaan koppi"? Entä miten kolmen tunnin avautumisvaiheen seuranta/hoito voidaan aina laskea yhtäläiseksi opiksi, vaikka joku synnyttäjä voi sen ajan nukkua (epiduraalipuudutuksen vaikutuksen alaisena), ja joku taas tarvitsee sinua koko ajan? Keskustelin tänään avautumisvaiheen hoidon kirjaamisesta hiljattain Vaasasta valmistuneen kätilön kanssa. Meidän koulun kätilöopiskelijoiden tulee hoitaa yhtä avautumisvaihetta vähintään kolme tuntia saadakseen merkinnän. Heillä sen sijaan ohjenuorana merkintöjen kirjaamiseen oli ollut, onko avautumisvaiheen hoidossa ollut jotain "erikoista", kuten esimerkiksi epiduraalipuudutuksen laitossa avustaminen. Huhhuh! Onko steriilien pakkauksien kaapista ottaminen ja steriilille pöydälle pudottaminen/ lääkeaineiden ojentaminen lääkärille jotenkin tärkeämpää opettavaisempaa haasteellisempaa kuin synnyttäjän kokonaisvaltainen tukeminen esim. läsnäolon, keskustelun ja kosketuksen avulla? Monesti juuri epiduraalipuudutuksen saaneet synnyttäjät tarvitsevat kätilön läsnäoloa vähemmän kuin kivun kanssa sitkuttelevat kanssasisarensa.

Kaikki tämä räknääminen johtuu EU-direktiivista 2005/36/EY, jonka mukaan kätilöopiskelijan tulee olla hoitanut 40 ulosauttoa ja 40 avautumisvaihetta ennen kuin on valmis saamaan laillistetun ammattihenkilön pätevyyttä. Jos "tapauksia" ei muuten ole tarpeeksi, voidaan riittäväksi katsoa myös 30 synnytyksen hoitoa, jos sen lisäksi on avustanut 20:ssa synnytyksessä (esim. "päästävissä operaatioissa"). Lisäksi kätilöopiskelijan harjoittelujen tulee sisältää 100 synnyttäneen naisen ja terveen vastasyntyneen lapsivuodeajan seurantaa ja hoitoa, 100 raskauden ajan neuvontaa ja 40 raskauden seurantaa ja hoitoa sekä 40 riskisynnyttäjän hoitoa raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana, 10 sairaan tai erityistarkkailua vaativan vastasyntyneen hoitoa sekä 30 naistentautipotilaan hoitoa.

Kätilöopiskelijan harjoittelukenttiin kuuluukin synnytyssalin lisäksi (ehkäisy- ja ) äitiysneuvola, raskaana olevien sairaalaosasto, äitiyspoliklinikka, synnytysvuodeosasto/lapsivuodeosasto, erityishoitoa vaativien vastasyntyneiden tehohoito-osasto
ja naistentautienosasto sekä -poliklinikka. Näitä merkintöjä kirjaillaan sitten eksakteine yksityiskohtineen Kätilöopiskelijan harjoittelun työkirjaan.


Tänään on kansainvälinen kätilöpäivä. Sen vuoksi ajattelin laittaa tänne "vähän" tietoa siitä, mitä nykypäivänä löytyy Suomessa (ja EU:ssa) sanan "kätilö" takaa. Kätilön työ voi siis olla paljon muutakin kuin synnytysten hoitoa (!). Kätilönä voi työskennellä synnytyssalin lisäksi sairaalassa esim. lapsivuodeosastolla, naistentautien osastolla ja poliklinikalla sekä äitiyspoliklinikalla esim. ultraäänihoitajana. Avopuolella kätilö voi työllistyä mm. neuvolaan, ensikotiin tai perhetyöhön ja yksityisellä puolella kätilöitä voi tavata gynekologisilla lääkäriasemilla, lapsettomuushoitojen yhteydessä sekä seksuaalineuvonnassa.

Alla oleva litania on tiivistelmä Opetusministeriön sevityksestä Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintopisteet.

Kätilön kliininen osaaminen perustuu vahvaan teoreettiseen osaamiseen, joka kattaa ajantasaisen hoitotieteellisen tiedon, kätilötyössä tarvittavan lääketieteellisen tiedon, farmakologian sekä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisen tiedon. Näyttöön perustuva kätilötyö edellyttää ammatillista vastuuta, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaitoja sekä asiakkaan/ potilaan kokonaishoidon ja kätilötyön menetelmien hallintaa.







KÄTILÖ

-on naisen, perheen ja väestön terveyden asiantuntija ja toimii seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäjänä elämänkulun kaikissa vaiheissa.

- hallitsee ammatillisen vuorovaikutuksen ja asiakaslähtöisen neuvonnan periaatteet, menetelmät ja sisällöt seksuaali- ja lisääntymisterveyden sekä naisten hoitotyön osa-alueilla

- edistää yhteiskunnassa naisten, lasten ja perheiden hyvinvointia ja tasa-arvoa seksuaali- ja lisääntymisterveyden alueella

- suunnittelee, toteuttaa ja arvioi perhesuunnittelua, -valmennusta ja -neuvontaa

- ohjaa ja tukee asiakkaita vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja perhe-elämään liittyvissä kysymyksissä

- toimii naisen ja perheen sosiaalisena tukena ja informoi raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvistä sekä perhettä koskevista sosiaalietuuksista

- hallitsee itsenäisesti normaalin raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan vaiheet, seurannan ja hoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin

- hallitsee ja toteuttaa asiantuntevaa imetysohjausta

- hallitsee alansa keskeisen farmakologisen tiedon ja toteuttaa lääkehoitoa turvallisesti lääkärin ohjeiden ja vallitsevan lainsäädännön mukaisesti

- tunnistaa raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan häiriöt ja komplikaatiot sekä osaa toimia niiden edellyttämällä tavalla kätilötyössä

-hoitaa perätilasynnytyksen ja välitöntä hoitoa vaativat hätätilanteet synnytyksessä mikäli lääkäri ei ole paikalla

- tutkii, tarkkailee ja hoitaa itsenäisesti tervettä vastasyntynyttä

- osaa elvyttää vastasyntyneen ja turvata peruselintoiminnot

- edistää, tukee ja arvioi lapsen ja vanhempien välistä varhaista vuorovaikutusta

- toimii naistentautien hoitotyön asiantuntijana, joka määrittelee ja tunnistaa eri-ikäisten naisten voimavaroja ja mahdollisia terveysongelmia sekä suunnittelee, toteuttaa ja arvioi niiden pohjalta hoitotyötä toimien yhteistyössä potilaan ja lääkärin kanssa

- vastaa osaltaan hoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin luotettavasta dokumentoinnista


KÄTILÖTYÖN OSAAMIS- JA TIETOALUEITA AIHEPIIREITTÄIN:

Nuorten, perhettä suunnittelevien ja ikääntyvien naisten kätilötyö
- eri-ikäisten tyttöjen ja naisten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen
- nuorten ja aikuisten sekä heidän perheittensä kohtaaminen, tuki ja ohjaus
- gynekologiset tutkimukset ja näytteet
- raskauden ehkäisymenetelmät, ehkäisyn toteutus sekä niihin liittyvä ohjaus ja neuvonta
- seksuaaliteitse tarttuvat taudit, niiden tunnistaminen ja ehkäisy, seksuaalineuvonta
- raskauden keskeytyminen ja keskeyttäminen
- lapsettomuus
- gynekologiset sairaudet sekä keskeinen farmakologia ja hoitotyö
- ikääntyneiden naisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät erityiskysymykset
- lääkemääräykset ja lääkehoito ohjeiden ja lainsäädännön mukaisesti

Raskaana olevan naisen ja perheen kätilötyö
- erilaisten perheiden raskauden aikaisen terveysneuvonnan ja voimavarojen arviointi
- raskaudenajan terveysneuvonta ja terveystarkastukset
- vanhemmuuteen kasvu ja parisuhteen tukeminen
- perhe- ja synnytysvalmennuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi
- riski- ja ongelmaraskauksien tunnistaminen, hoidon tarpeen arviointi, hoidon suunnittelu, toteutus ja jatkohoidon ohjaus
- perhesuunnittelu ja seksuaalineuvonta

Synnyttävän naisen kätilötyö
- synnyttäjän ja miehen/kumppanin voimavarojen, aktiivisuuden ja selviytymisen arviointi
- synnyttämään tulevan perheen hoidon suunnittelu ja ohjaus
- synnyttäjän ja synnytyksen avautumisvaiheen edistymisen tarkkailu ja seurantamenetelmät
- sikiön voinnin tarkkailu ja seurantamenetelmät
- synnytyskipu, sen merkitys ja hallinta
- farmakologiset ja ei-farmakologiset kivunlievitysmenetelmät
- häiriöiden toteaminen synnytyksen kulussa ja niiden edellyttämä toiminta
- välilihan leikkaamisen tarpeen arviointi, puuduttaminen ja leikkaaminen
- ponnistusvaiheen hoitomenetelmien hallinta
- vastasyntyneen tutkiminen, tarkkailu ja hoitotyö
- vastasyntyneen virvoittelu, elvytys ja peruselintoimintojen turvaaminen siirtotilanteissa
- jälkeisvaiheen hoitomenetelmien hallinta ja istukan tarkastaminen
- välilihan leikkaushaavan ja repeämän puudutus ja ompelu
- synnytyksen jälkeiset hoitotoimenpiteet, -menetelmät sekä synnyttäjän ja vastasyntyneen voinnin seuranta, ennakointi ja tilanteen vaatima toiminta
- varhaisen vuorovaikutuksen ja varhaisimetyksen havainnointi ja tukeminen
- synnytyksen hoitoon liittyvät erityistilanteet, ennakointi, päätöksenteko ja tilanteen vaatima toiminta
- riskisynnyttäjien hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi yhteistyössä lääkärin ja muiden ammattiryhmien kanssa
- ensitiedon antamiseen osallistuminen, kun vastasyntynyt on sairas, vammainen tai kuolee
- perheen hoidon jatkuvuudesta ja hoitotyön dokumentoinnista huolehtiminen

Synnyttäneen naisen, vastasyntyneen ja perheen kätilötyö
- vanhempien ja vastasyntyneen varhaisen vuorovaikutuksen havainnointi ja tukeminen
- synnyttäneen naisen voinnin ja voimavarojen tarkkailu, hoitotyö ja ohjaus
- vastasyntyneen vointi, voinnin muutosten tarkkailu ja hoitotyö
- imetyksen ja vierihoidon havainnointi ja ohjaus
- miehen/kumppanin tuki vastasyntyneen hoitoon osallistumisessa ja imetyksessä
- synnyttäneen naisen kotiinlähtötarkastus synnytysvuodeosastolla
- hoidon jatkuvuuden turvaaminen perusterveydenhuollossa
- kotihoidon ohjaus, seksuaalineuvonta ja perhesuunnittelu
- erityistukea tarvitsevien perheiden tunnistaminen ja jatkohoidosta huolehtiminen yhteistyössä eri ammattiryhmien kanssa

Erityistarkkailua tarvitsevan vastasyntyneen kätilötyö
- vastasyntyneen ennenaikaisuuden, vamman tai kuoleman aiheuttama kriisi ja vanhempien tukeminen
- erityistarkkailua tarvitsevan vastasyntyneen voinnin muutosten tunnistaminen ja hoitotyö yhteistyössä eri ammattiryhmien kanssa
- sairaiden ja pienipainoisten vastasyntyneiden perus- ja erityishoito sekä hoitolaitteiden tuntemus ja käyttö
- imetysohjaus ja maidontuotannon ylläpito erityistilanteissa





Paljon on siis opeteltavaa 4.5 vuoden koulutuksen aikana, ja paljon jää valmistumisen jälkeen opittavaksi työssä. Haasteet eivät tässä ammatissa ainakaan tule loppumaan kesken!

PS. Yksittäisenä sivuseikkana mainittakoon lopuksi, että kätilön on Suomessa vanhin naisten (koulutuksen kautta saatu) ammatti. Tänä vuonna Suomen kätilökoulutus täyttää 194 vuotta!

PPS. Vastasyntynyt-aiheisia kuvia google-haulla etsiessäni löysin kauniita valokuvia täältä

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Töitä tarjolla

Tänään oli 12. harjoittelupäiväni täällä. Sairaalalla viettämäni tunnit ovat sisältäneet paljon mukavia haasteita, syntymän ihmeellisiä hetkiä ja onnistumisen tunteita. Huomaan, että nyt yli 25 hoidetun avautumis- ja ponnistusvaiheen hoidon jälkeen synnytyksen hoito on jo melko mukavasti hyppysissä. En sano, että olisin vielä millään tavoin valmis, enkä tässä työssä tule sitä koskaan olemaankaan. Mutta pitkälle valmis työskentelemään kätilönä synnytyksen hoidossa yhdessä osaavan tiimin kanssa.

Jo pariin otteeseen on täällä synnytysosaston työntekijöiden taholta heitetty ilmoille ajatus, että "tule sitten meille töihin". "Varmasti saisit täältä töitä!", sanoi ohjaajani tänään kahvipöydässä. Mukava kuulla tosiaan, että olisin niin tervetullut - että jo näin kaukana valmistumisesta sellaista puhellaan. Voisin hyvin kuvitellakin tulevaisuudessa tulevani tänne esimerkiksi kesätöihin. Tällaisissa pienissä sairaaloissa homma tuntuu toimivan hyvin - etäisyydet eri hoitotahojen ja -tasojen ovat lyhyitä niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin. Myös työnkuva on pienemmissä paikoissa monipuolinen, kun samalla osastolla hoidetaan niin gynekologisia potilaita, raskaana olevia, synnyttäjiä ja synnyttäneitä naisia. Myös kätilön vastuu on paikoitellen ehkä suurempi kuin suurissa sairaaloissa, kun saatat olla se ainoa kätilö, joka on paikalla silloin, kun auttavia käsiä tarvitaan. Toki suurissakin sairaaloissa voi käydä niin, että se kaikkein kokenein kätilö vuorossa ei pääse paikalle kiiretilanteessa.

Tähän mennessä synnytyssaliharjoittelua on suoritettu yhteensä 354 tuntia 680:sta ja kasassa on 25 yli kolmen tunnin avautumisvaiheen seurantaa ja hoitoa, 28 ponnistusvaiheen omakätistä hoitoa ja lisäksi avustamista yhdeksässä ulosautossa.

Tänään kuuntelen iki-ihanaa Yann Tierseniä, sadetta, hellalla humisevaa keittokattilaa.




Voikaa hyvin te kaikki ihanat!


maanantai 1. helmikuuta 2010

Vuodatusta

Vaihteeksi, kuulumisia - harjoittelusta.

Eli harjoittelun pariin on palattu, jos voisi sanoa, elektiivisesti. Eilen, kätilöidessäni kahdessa sektiossa peräkkäin kahden eri ohjaajan kanssa, tuli taas hyvin konkreettisesti esille, se, miten monenlaisia (hyviä) tapoja on toteuttaa tätä työtä. Tässä opiskeluvaiheessa alkaa ohjaajien puuttuminenkin joskus jo ärsyttää: sitä tekee tietoisia päätöksiä omassa toiminnassaan eri vaihtoehtoja ja menetelmiä harkiten, ja sitten kun päätyy tekemään sillä parhaaksi katsomallaan ja itselleen sopivimmalla tavalla, niin ohjaajan suusta tuleekin: "Mitä sä NYT teet?" tai "Ei ei ei ei ei" tai "MINÄ teen kyllä yleensä tällä tavalla...". Totta kai tapoja tehdä on monia! Mutta tässä vaiheessa kaipaan jo sitä, että minulle annettaisiin vapautta tehdä omalla tavallani. Enää en niele kaikkia uusia ohjeita mukisematta, vaan annan ohjaajankin kuulla, että valintani on ollut tietoinen: "Teen tämän tällä tavalla, koska..." Totta kai, jos ehdotettu uusi tapa on parempi, voin omaksua sen omaan työskentelyyni, mutta en kyseenalaistamatta. En kyseenalaistamatta.

Vanhempiakin hämmentää se, jos opiskelija ja ohjaaja sanovat eri asioita. Tällaiset tilanteet ovat olleet mielestäni harjoittelussa kiusallisimpia. Ei se, että on erehtynyt tai unohtanut jotain, vaan se, että toimii tietoisesti, ja sitten tekemisiä tai sanomisia tullaan korjaamaan, yleensä jossain mitättömän pienessä asiassa. Ohjaajan silmissä et OSAA, vaikka oikeasti OSAAT monia eri tapoja, ja toteutat niistä itsellesi sopivinta ja toimivimmaksi kokemaasi.

Toinen ohjaajien suuri virhe on se, ettei kerrota, mitä ollaan milloinkin seuraavaksi tekemässä. Jos ohjaaja ei etukäteen tai tilanteessa ohjeista toimintaasi, tulee sellainen olo, että, aha, nyt ohjat on minulla. Ja sitten kun otat ohjat käsiisi, niin edellämainitun kaltaiset tilanteet toistuvat: "Mitä sä NYT teet Ei ei ei ei ei MINÄ teen kyllä yleensä tällä tavalla!" Jos ohjaaja koko ajan kertoisi hieman ennakoiden, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja mitä tullaan tekemään niin voisit sitten ennen oppimistilannetta kysyä, että ymmärsinkö nyt ihan oikein, ja minkä takia tehdään niin, vaikka olen aiemmin tottunut tekemään näin jne.. Ja sitten _tilannetta ennakoiden_ luoda siinä hetkessä parhaiten toimivan strategian. Eikä niin, että toisen toiminnan kyseenalaistaminen tai siihen puuttuminen tapahtuu kesken toiminnan! Se on kiusallista kaikille osapuolille: opiskelijalle, ohjaajalle ja vanhemmille.

Eri ohjaajien kanssa toimiessa on se huono puoli, ettei kukaan tunne etukäteen toimintatapojasi tai taitojasi, etkä sinä tunne ohjaajasi toimintatapoja, odotuksia tai vaatimuksia. Hyvä puoli on se, että näkee ja oppii monia toimintatapoja ja käytänteitä, joista voi sitten poimia itselleen ne parhaat puolet, ja jättää huonoksi kokemansa vähemmälle. Hyvin tämän paikan opiskelijavastaava sanoi, kun tästä asiasta keskustelimme, että eihän se helppoa ole, mutta yleensä parasta (oppimis)tulosta ei saavutetaakaan helpoimman kautta. Ja niinhän se on: kehittyminen vaatii ponnistelua. Niin opiskelijalta kuin ammattilaiseltakin.

Raskainta tässä harjoittelussa on ollut juuri vaihtuvien ohjaajien kanssa työskenteleminen. Yhteensä olen hoitanut täällä (sektiot mukaan lukien) 11 synnytystä, ja olen työskennellyt niissä opiskelija-ohjaajaparina yhteensä 9 eri kätilön kanssa... Erilaisia toimintatapoja on siis todella nähty, ja erilaisia ohjeita saatu. Tänään sain kuitenkin hyvää palautetta ripeästä ja reippaasta toiminnasta, vaikka olikin taas uusi ohjaaja. Hän luottikin taitoihini: sanoi, että nyt tehdään minun tavallani :) Ja hyvinhän se sitten menikin.

Vaikka elektiivisen sektion kätilöinnissä ei saakaan oppia alatiesynnytyksen eri vaiheiden hoitamisesta, niin kätilötyön menetelmistä pääsee kuitenkin harjoittaman vastasyntyneen ensihoitoa ja tarkkailua, jälkeisten tarkistamista sekä tietysti leikkauspotilaan (mielestäni leikatun kohdalla on oikeus puhua potilaasta) jälkitarkkailua. Vanhempien huomioiminen ja perheyhteyden tukeminen on myös hyvin tärkeää leikkauksella synnyttäneiden kohdalla. Sektiossa on yksi hyvä puoli, isän kannalta: jos lapsi on hyväkuntoinen, isä saa nauttia ensikontaktista vauvan kanssa. Yleensähän ensi-ihokontakti on ensisijaisesti äidin etuoikeus. "Sektioisistä" näkee, miten tärkeiksi ja onnellisiksi he kokevat itsensä, kun vauvan ensimmäinen paikka (ensihoitotoimien jälkeen) on hänen sylinsä!

Ruotsinkielisiä synnyttäjiä on kohdalleni osunut vähän: tähän mennessä vasta neljä. Siihen nähden kielitaitoni on kehittynyt kolmessa viikossa huimasti. Ensimmäisellä (ruotsinkielisellä) raportilla ymmärsin lauseen sieltä täältä, nyt ymmärrän yleisesti ottaen kaiken, paitsi lauseen sieltä täältä. Eilen pitämäni ruotsinkielinen raportti meni itsearvioituna melko sujuvasti ja lähtötasoon nähden nopeasti. Olen myös saanut huomata, ettei täällä tarvitse kielen suhteen pingottaa: asiat hoituvat tarvittaessa myös suomeksi. Olen jopa uskaltanut antaa raportin leikkaussalissa ruotsiksi, ottaa heräämössä vastaan ruotsinkielisen raportin ja osallistua ruotsinkielisiin kanslia- ja kahvipöytäkeskusteluihin :)


Tässä taas pieni lista täydentynyttä sanavarastoani:

Läpp- och gomspalt = huuli- ja kitalakihalkio
”lillis” = pikkuinen
Spänstig = jäntevä, hyväkuntoinen
Knarra = narista
Lobig = lohkoinen (istukasta)
Ryggläge, -t = selinmakuu
Lår, -et = reisi
Blodpropp, en –ar = veritulppa
Vid navelplanen = napatasossa
Godartad växt i bröstet = hyvälaatuinen kasvain rinnassa
Mätning, -en, -ar, måttagning, -en = mittaus, mittaukset
Bjudande fosterdel rörlig/ruckbar/fixerad = tarjoutuva osa liikkuvana/liikahtaa/kiinnittyneenä
Över bäckeningången/ i bäckeningången/ i bäckenhålan = lantion yläaukeaman yläpuolella / lantion yläaukeamassa/ lantion loukossa

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kotona jälleen

Halojaa pitkästä aikaa!

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo yli viikko. Saatatte olettaa, että pitkä päivitysväli on johtunut arjen intensiviteetistä, mutta todellisuudessa se johtuu pikemminkin harjoittelupäivien harvinaisuudesta. 2. harjoitteluviikko oli nimittäin lievästi sanottuna pettymys: synnytysten vähyydestä ja koulupäivien vuoksi kotipaikkakunnalla tehdystä visiitistä johtuen viikkooni mahtui vain yksi synnytys. Yhtenä päivänä, kun olisi ollut kaksi synnyttäjää, niin eivät kumpikaan huolineet opiskelijaa synnytykseen (= mahdollisimman vähän ihmisiä synnytystilanteessa). Toinen sivusuun menneistä synnytyksistä oli vieläpä vesisynnytys, joten harmitti jonkin verran, etten päässyt sitä edes seuraamaan, varsinkin kun vaihtoehtona oli väliaikaiskotona tylsistyminen.

Viikonlopuksi sain kuitenkin onnekseni R:n seuraksi. Viime lauantaina toteutimme tiistain suunnitelmista siirtyneen Fiskarin reissun. Sunnuntaina lähdimme yhdessä kotiin, kun salissakin oli hiljaista, eikä synnytyksiä sille illalle enää ollut tiedossa. Kotiinpaluu tuntui hyvin omituiselta, koska ajatuksissani en ole juurikaan palannut kotiin sitten Tammisaaren lähtöni. Onneli muotoili saman kokeneena tuntemukseni hyvin: "Kun ei oikein tiedä, missä on kotonaan".

Kotiin asetuttuani olo oli vähän turhankin kodikas, ja keskiviikkona tuntui vastenmieliseltä jättää oma koti Anneleineen Onneleineen. Oli myös aika luxusta nukkua 5 perättäistä yötä vierekkäin R:n kanssa... Kuitenkin pitkän paluumatkan jälkeen saapuminen Tammisaaren kotiin tuntui todella mukavalta, ja jotenkin huojentavalta: täällä nyt ollaan, ja tehdään harjoittelu kunnialla loppuun.

Nyt on kaksi hyvää harjoittelupäivää takana tuloksenaan uusia tyytyväisiä vauvoja ja vanhempia. Täällä ollessa on ollut mukavaa hoitaa synnytykset "alusta loppuun", siten että on ollut mukana niin avautumis-, ponnistus- ja jälkivaiheessakin. Olen myös joka kerta hoitanut jälkitarkkailun sekä vauvan hoidon ja mittaukset (yhdessä vanhempien kanssa). Sitten viime päivityksen olen saanut uutta käytännön oppia mm. asentohoidossa, ilokaasun käytössä, akupunktioneulojen laittamisessa ja akupainannassa. Ulkotutkimuksen perusteella tekemäni kokoarviot ovat menneet uskomattoman tarkkaan (koputtaa puuta). Tänäänkin heitto vain 60g :)

Yksi ero synnytysten hoidossa on muuten, jota en ole muistanut mainita täällä aiemmin: supistusten rekisteröintiä ei täällä käytetä lainkaan, ellei ole tarvetta intrauterinaaliselle kohdunpaineenmittakselle. Myöskään post partum i.v. oksitosiinia ei käytetä, jos synnytyksessä ei ole käytetty oksitosiinia, eikä kohdun supistumisessa/vuodossa ole jälkeisvaiheessa poikkeavaa. Jakkara tuntuu olevan täällä lähtökohtainen ponnistusasento siinä, missä "tavan sairaaloissa" on puoli-istuva asento vuoteessa.







Tämänhetkiset tilastot:

Synnytyssaliharjoittelua tehty 232/448 h sisältäen:
18 ponnistusvaihetta (7 jakkaralla, 6 puoli-istuvassa)
16 avautumisvaihetta
Yhtä lukuunottamatta kaikissa synntyksissä isä läsnä sekä yhdessä isän lisäksi doula (synnytystukihenkilö)

Vielä ei ole eteen tullut yhtään (mm.):
- vesisynnytystä
- hartiadystokiaa
- perätilaa
- geminisynnytystä
- huonokuntoista vastasyntynyttä
- hätäsektiota
- episiotomian leikkaustarvetta (imukuppiulosauttoja lukuunottamatta)
- istukkaretentiota



Ja loppuun sekalaista synnytyssanastoa:

Fullständiga/trasiga placenta + hinnorna = Täydelliset/repaleiset istukka + kalvot
Koagel = hyytymää
Hinnsprängning = kalvojen puhkaisu
Avslag = jälkivuoto
Vätska, -n = neste(ytys)
Sticka, sticker, stack, stuckit = pistää
Blödrör = verinäytepukti
Rämna = repeämä, revetä
ututråd = ompelulanka
Läka, läker, läkte, läkt = parantua (haavasta tms)
Tillfriskna/bli återställd = toipua

Sömm, -en/fog, -en = sauma
Fontanell = aukile
Vidöppet läge = avotarjonta
Fyrfota = nelinkontin
Förlösa II = avustaa synnytyksessä

Ha förstoppning = olla ummetusta
Gasbesvär, -et = ilmavaivat
Tömma tarmen = tyhjentää suoli
Tömma blåsan = tyhjentää rakko
Kväljning = kuvotus
Kvälja II= oksettaa
Kasta upp, kräkas, spy = oksentaa

Zonterapi = vyöhyketerapia
En termometer = lämpömittari
Medicinering = lääkitys
Födande, -t = synnyttäminen
Barnsängstid = lapsivuodeaika
Igrundfriska = perusterve

Resuskitering av nyfödd = vastasyntyneen elvytys
Stimulering av nyfödd = vastasyntyneen virvoittelu
Rumpa, -n, bak, -en = takamus
Tajt = kireä, tiukka
Smärtkänslig= kipuherkkä
Smärttröskel = kipukynnys
Vårta = nänni
Vårtgummi = rintakumi


På återhörande - Kuulemiin!

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Om praktik och statistik

195 tuntia synnytyssaliharjoittelua takana, 485 edessä. Koossa on nyt 15 omakätistä ponnistusvaiheen hoitoa ja 13 avautumisvaiheen hoitoa + 2 elektiivisen sektion kätilöintiä. 15 ponnistusvaiheeseen on sisältynyt kaksi toimenpidesynnytystä, joista molemmat imukuppisynnytyksiä. Ulosautoissa yleisimmät asennot ovat olleet puoli-istuva asento sängyllä (6) ja jakkaralla istuen (4). Kaikissa paitsi yhdessä hoitamassani synntyksessä on ollut isä mukana.

Menin tänäänkin kutsusta iltavuoroon, ja tämänpäiväisestä synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli. Synkkasi (taas eri) ohjaavan kätilön kanssa, ja sai hoitaa synnytystä suomeksi, mikä tietysti helpottaa kommunikointia synnyttäjän kanssa. Eilen saaduista opeista oli myös suuri hyöty tämänpäiväisen kannalta :)






Täällä:


Välilihaa tuetaan ponnistusvaiheessa lämpimillä pyyhkeillä, ei käytetä liukastusta ponnistusvaiheessa

Napa-astrup otetaan vain, jos on syytä epäillä vauvan kärsineen hapenpuutteesta ponnistusvaiheessa, ja silloinkin se otetaan vain arteriasta

Napa-TSH otetaan napanuorasta (suoraan näyteputkeen tai suppilon kautta) valuttamalla :D

Kaikki lapset kääritään välittömästi synnytyksen jälkeen "avaruuslakanaan"

Lapsi kylvetetään aina (isä kylvettää) ensi-imetyksen jälkeen

Huomenna (maanantaina) minut saa kutsua paikalle vasta klo 11. Tähän asti olen päivystänyt klo 6:sta lähtien, mutta tulossa on kuudes harjoittelupäivä putkeen, joten teen mieluummin huomenna "ilta"- tai "yövuoron", jotta saan vähän pidemmän tauon työvuorojen välille ennen vapaita. Tiistain ja keskiviikon aionkin viettää vapaalla R:n kanssa <3

perjantai 15. tammikuuta 2010

Kutsua odotellessa

Hejssan alla!

Olen aloittanut päivystämisen, eli kutsu sairaallalle voi tulla ilmoittaminani aikoina milloin tahansa. Käytännössä se on tarkoittanut eilen iltavuoroa ja toissapäivänä aamuvuoroa. Tänään ei ole vielä kutsu käynyt, mutta tekee hyvää levätä ja viettää aamua rauhassa, sillä vieraassa paikassa, vieraan kielen ympäröimänä harjoittelua tehdessä väsyy helposti. Viime yönäkin nukkua posotin kymmenen tuntia :)

Ensimmäinen synnytykseni täällä oli elektiivinen sektio, ja toinen kaikkea muuta kuin luomu alatiesynnytys, joka päätyi imuvetoon. Kolmas täällä hoitamani synnytys oli jakkarasynnytys, joka sujui vähän enemmän Tammisaaren oppien mukaan. Eri kätilöiden kanssa työskennellessä uudet työskentelytavat yllättävät ja hämmentävät aina. Vaikka erot ovat pieniä, eikä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa ole, sitä tuntee itsensä tyhmäksi ja osaamattomaksi, kun ei tiedäkään, miten juuri siinä tilanteessa toimia ohjaajan mielen mukaisesti. Suurin palkinto on kuitenkin aina terve (ja tyytyväinen) äiti ja vauva, ja sillä mittapuulla arvioituna kaikki täällä hoitamani synnytykset ovat menneet hyvin, vaikka olenkin ollut ihan metsässä uusien/erilaisten käytänteiden suhteen. Tässä hieman listausta niistä asioista, jotka ovat täällä olleet erilailla totuttuun nähden, ja täten aiheuttaneet hämmennystä pienessä mielessäni:

Kaikista vastasyntyneistä tarkistetaan bilirubiini ihomittarilla päivittäin sairaalassaoloajan

Synnyttäjät tulevat sisään, ja jäävät sairaalaan aiemmin

Kätilö ei pukeudu steriiliksi sektiossa, ainoastaan steriilit hanskat, maski ja myssy -> leikkaava lääkäri ojentaa vastasyntyneen lapsen leikkauspöydältä kätilölle, joka ottaa sen vastaan steriilillä pyyhkeellä

Sisätutkimuksessa käytetään steriilejä tutkimushanskoja, synnytyksessä tehdaspuhtaita

Napanuora suljetaan ja katkaistaan vasta sen lakattua sykkimästä, ja napa laitetaan vasta ensi-imetyksen jälkeen

Kaikissa saleissa on amme

Kaikissa saleissa on parisängyn levyinen sänky, jota ei voi nostaa tai laskea



Synnytyssanastoa:

Remiss = lähete
Ankomstorsak = tulosyy
Sm = Vm
Bt = La
Enl. ultraljud = UÄ:stä
Sjukdomar i släkten = sairauksia suvussa
Vikt före graviditet = paino ennen raskautta
Vikt uppgång/ viktökning = painonnousu
Specialfynd, et = erityislöydökset
Indikation för ingreppet = tmp indikaatio
Indikation för induktion = käynnistysindikaatio
Igångsatt pga. toxemi = käynnistetty toksemian takia
Övriga våråtgärder = muita hoitotoimenpiteitä
Ultraljudsundersökning = ultraäänitutkimus
Viktupp-skattning = painoarvio
Svullnader = turvotuksia
Tillägsuppgifter = lisätietoja

Bristning = repeämä
(Ej) Sydd = (ei) ommeltu
Hinnorna sprängdes = kalvot puhkaistiin
Hinnorna brast = kalvot puhjenneet
Barnvattenmängd = lapsiveden määrä
Måttlig = runsas
Grönskift = vihertävä
Avvikande fynd = poikkeavat löydökset
Ej uppgift = ei tietoa
Förkalkad = kalkkeutunut
Socialt utrymme = taukotila

Allmän tillstånd = yleisvointi
Längd = pituus
Navelstumpen lossnade = napavarsi irtosi
Missbildning = epämuodostuma
Dödfött = kuolleena syntynyt
Veltto = slapp
Syrebrist = hapenpuute
Syremask = happimaski
Sidoskillander = puolierot
Tonus = jäntevyys
Retbarhet = ärytvyys
Höfter = lonkat
Ljusbehandling = valohoito
Fostrets hjärtljuder varit bra hela tiden = sikiön sydnäänet ollet hyvät koko ajan
Navelsträngen löstes = napanuoraa löysätty
Navelsträngen runt bålen = napanuora vartalon ympärillä
Navelsträngen brast = napanuora katkennut
Navelsträngen klipptes = napanuora katkaistu
Primära vårdåtgärder = välittömät hoitotoimenpiteet
Tillstånd under de första levnadstimmarna = Vointi ensimmäisten elintuntien aikana
Navelsträngskärl = napasuonet
Satt hårt i axlarna = hartiat tiukalla

En kvant kvar = yksi reuna jäljellä
Kanterna är tjocka = paksut reunat
Underkant = alareuna
Vända sig på andra sidan = kääntää kylkeä
Ställning = asento
Inta en ställning = ottaa asento
Flytta = siirtyä

Handske, handskar = hanska, hanskat
Avföring = uloste
Tömma (tömmer, tömde, tömt) blåsan = tyhjentää rakko
Uppkastningar = Oksennukset
Torka (svetten ur pannan) = pyyhkiä (hikeä otsalta)
Putsa = putsata

lauantai 19. joulukuuta 2009

Ilon kyyneliä

Tänään työvuoroni alkupuolella kuulin potilashuoneesta jonkun käytävällä kysyvän minua nimeltä. Kun lähdin käytävälle katsomaan, kuka siellä minua kysyy, oli siellä minua vastassa yllätyksekseni synnytyssaliharjoittelun ohjaaja muikea hymy kasvoillaan. "Nyt saa jo loppua tämä!",sanoi hän ojentaen meille osoitettua kiitoskirjettä synnyttäjältä. Ihmettelin, että keneltä näitä vielä tulee, kun harjoittelukin jo päättynyt. Ohjaaja, joka oli jo lukenut kirjeen, selvensi, että kyseessä oli eräs edeltävällä viikolla synnytäneistä äideistä. Kiitin häntä halaten ja pala kurkussa toivotin hyvää joulua. Olin jotenkin tosi liikuttunut. Jo eilisestä jäi niin hyvä maku, ja nyt vielä lisää tällaista... Pian ohjaajani lähdettyä takaisin kohden omaa työmaataan luin jo kirjettä kyynelet silmissä. Kiitokset oli kirjoitettu pitkän kaavan mukaan, ja mukaan oli liitetty kuva maailmaan auttamastamme pienokaisesta. Kirjettä lukiessani työkaveri kysyi: "Itketkö sä, vai nauratko?" "Molempia", vastasin liikuttuneena. Aivan mielettömän hienoa kuulla, että jollekin on jäänyt niin hyvä mieli omasta synnytyksestä, ja siinä saadusta avusta & tuesta! Aivan mielettömän hienoa työtä tämä kätilön työ, ja niin palkitsevaa!!

perjantai 18. joulukuuta 2009

VOITTAJAFIILIS

Tänään lopetin harjoittelun kotipaikkakunnan sairaalassa. Harjoitteluun vapaiden jälkeen palatessani taukohuoneen pöydällä odotti kokonainen kimppu ohjaajalle & minulle osoitettuja punaisia ruusuja ja suloinen kortti viime viikolla synnyttäneeltä perheeltä <3

Ensimmäinen jakso päättyi onnellisesti ponnistusvaiheeseen puoli tuntia ennen vuoron päättymistä. Takana 150h harjoittelua synnytyksen hoitotyötä pitäen sisällään:

10 kpl yli 3 tunnin avautumisvaiheen hoitoa
12 kpl ulosauttoa, joista yksi imukuppi
+ avustaminen yhdessä sektiossa

Ulosautoissa 6:ssa synnyttäjä on ollut puoli-istuvassa asennossa,
2 jakkaralla,
1 konttausasennossa,
1 poikkipöydässä,
1 polviseisonnassa,
1 kylkimakuulla

Monenlaista ponnistusasentoa on siis jo tässä vaiheessa mahtunut mukaan. Tämän jakson seurauksena on pitkästa aikaa alkanut taas tuntua siltä, että minut olisi luotu tähän työhön. Koko syksyn kateissa ollut motivaatio on palannut, onneksi! Synnytyssalityöskentelyssä näyttäytyy koko kätilötyön ydin ja sen moniulotteisuus. Jaksosta kaikkineen jäi voittajafiilis. Olen onnellinen täällä tehdystä harjoittelusta, ja olen onnellinen sitä, että jatkan pian hieman erilaisissa kuvioissa.

Jakson päättymisen myötä perhoset alkoivat lennellä vatsassani jännittyneisyyttään. Niiden siivet levittävät positiivisia väreitä läpi kehoni ja mieleni, ja pakottavat ajatukseni suuntamaan 3 viikon päähän, jolloin lähtö etelään häämöttää. Suomen etelässä saattaa tosin olla melkoisen hyytävän kylmä tammikuun tuiskussa, merituulen tuiverruksessa.

Tilasin toissapäivänä nettikaupasta kaksi alan kirjaa: Förlossningshandboken (2009) ja Vänta barn: en bok om graviditet, förlossning och föräldraskap (2008). Toivon, että ne ehtisivät perille ennen joulua, jotta kerkeisin joululoman aikana perehtyä niiden kautta alan sanastoon oikeassa käyttöyhteydessä :) Olisi mukavaa saada käsiin myös ruotsinkielinen kätilötyön oppikirja!

Tähän päätteeksi vielä kanssanne jaettavaksi yksi kiva kätilöruno:

Jotkut ovat töissä
virastoissa pankeissa kahviloissa kampaamoissa
kioskeissa toimistoissa myymälöissä kustantamoissa

Ei niin
ettenkö arvostaisi
kukkakauppiaita kondiittoreita opettajia tai poliiseja
mutta yksikään heistä
ei tiedä salaisuutta
tunne maailman kiertokulkua
niin hyvin kuin kätilö

Vastakohtia vastakohtia
vai kokeeko historianopettaja
saman päivän aikana
hien ja veren
maailmaasyleilevän onnen

Katso
näiden käsien kautta
jokainen lapsi saapuu tähän maailmaan

Työajat on
joku voisi sanoa "rutiinia"
mutta jokainen vauva
ja jokainen synnytys
on maailmanluokan ihme
ainutlaatuinen hetki
täydellinen nirvana


(Lähdesivusto: http://koulunpenkki.blogspot.com/2006/05/runo.html)

Olen aikoinaan löytänyt tämän googlettamalla sanan 'kätilö' :)

perjantai 11. joulukuuta 2009

Hyppy tuntemattomaan

Saisiko olla puoli-istuvassa, jakkaralla, poikkipöydässä, polviseisonnassa, kylkimakuulla vaiko kenties leikkauspöydältä? Vaikka olen saanut omin-käsin-ulosauttoja tähän mennessä vasta 9, on mukaan mahtunut monenmoista opettavaa äitiä. Kaikki edellämainitut ovat kohdalleni osuneiden synnyttäjien itse valitsemia ponnistusasentoja, paitsi tietenkin toimenpidesynnytysten vaatimat poikkipöytä sekä leikkauspöytä. Episiotomioita ei ole vieläkään saanut (lue: tarvinnut) leikata yhtään, mutta kahta olen päässyt ompelemaan, ja välilihan ompelu on jo alkanut sujua mukavasti.

Tällä kertaa tuplavuoroon mahtui monenmoista. Sain kokea valtavia onnistumisen elämyksiä, kun selviydyin hyvästi monista uusista vastaantulleista tilanteista, mm. kalvojen puhkaisusta melko korkealta. Pitkästä aikaa tuli tunne, että olen kuin luotu tähän ammattiin, ja se vasta on hieno tunne se! Oikeastaan tuli hyvä mieli myös niistä tilanteista, joista en selvinnytkään ihan ensi yrittämällä. Pitäähän työssä jotain haastettakin olla, jotta tuntee sen mielekkääksi!

Mielekäs päivä kaiken kaikkiaan. Tämän päivän jälkeen mietityttää, onko huono ratkaisu lähteä hakemaan oppia kauempaa, kun läheltäkin saa näin hyvää ohjausta ja kokemusta. Teenkö tyhmästi, kun lähden muualle? Jospa ruoho on vihreämpää aidan tällä puolen? Kaikessa on puolensa - "hyvät" ja "huonot" ovat vain itse luomiamme merkityksenantoja, eivät mitään sen todellisempaa. Miksi siis murehtia? Lähtö on hyppy tuntemattomaan, mutta olen päättänyt uskaltaa lähteä tutkimaan, mitä aidan toiselta puolen löytyy. Eikä minusta tunnu siltä, että lähtisin loikaten, vaan enemminkin hypähdellen. Olenhan suunnitellut tätä jo vuoden.

Ajatuspunoksestani tuli mieleeni Soren Kierkegaardin fenomenologinen näkemys hypystä. Katkelma Kierkegaardin filosofian esittelyä Helsingin teologisen internet-sivuilta (http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/02b_lisatieto3.html):

Kierkegaard sanoo, että tulla subjektiksi, minäksi, on jokaisen tehtävä. Hän kysyy, mitä minun pitää tehdä, mikä totuus pätee minulle, mitä Jumala haluaa minun tekevän. Kierkegaardin filosofiasta voidaan tulkita, että Jumala on hänelle tietoisen, yksilöllisen, vapaan ja vastuullisen, todellisen elämän symboli.

Kierkegaardin mukaan olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Ihmiset ovat kyllä elossa, mutta eivät useinkaan olemassa. Vain, kun subjektiivista olemassaoloa ei käsitteellistä objektiivisesti, ihminen on olemassa. Voidaan ehkä sanoa, että tällöin ihminen on varsinaisesti olemassa. Hän herää eloon, elämään ja toimimaan, ihminen ei ole vain käsitteellinen, eloton objekti todellisuudessa. Kierkegaard kysyy, miten ihminen on olemassa, ollakseen todella olemassa.

Kierkegaardin mukaan uskon hyppy on ainoa mahdollisuus autenttiseen olemassaoloon. Usko on epävarmuutta, uskominen vaatii intensiivistä tunnetta ja kokemusta, kuten rakastunut rakastaa rakkaudestaan, vaikka hänellä ei olisikaan objektiivista varmuutta siitä, saako hän rakkautensa kohteen vai ei. Uskon täytyy tulla nimenomaan omakohtaisen valinnan kautta ja tässä valinnassa ihminen on täysin yksin. On oltava nykyhetkessä ja auki tulevaisuudelle, joka hetki on valinnan hetki.

Kun valinta kohdistuu absoluuttiseen paradoksiin on usko puhtaimmillaan. Kun intohimoinen, subjektiivinen, täysin henkilökohtainen valinta kohtaa absoluuttisen paradoksin, ihmisyys on aidoimmillaan ja ihminen on autenttisesti olemassa.


-----------------------------------------------------


"Usko on kuin hyppy. Seison kuilun partaalla ja sen toisella puolella on Jumala, niin uskon. Minun täytyy siis luottaa uskooni ja hypätä. Se on valintani, jota seuraan, kävi miten kävi."

(http://www.nysalor.net/kirja/filosofia/kierkegaard.html)

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Keskiviikkoa kantapäissä

Maanantai harjoittelussa meni kuin menikin odotteluun. Aamulla pääsin kuitenkin kätilön puikkoihin sektiossa, joten ei päivä aivan hukkaan mennyt. Lisäksi uutta oppia tuli oksitosiinitipan rakentamisessa. Olo pitkän päivän jälkeen (vaikka lähdinkin jo klo 18.30) oli väsynyt ja turhautuneempaakin turhautuneempi. Niin paljon kuin omasta hyvinvoinnistaan, yöunistaan ja vapaa-ajan menoistaan uhraa kolmessa vuorossa tapahtuvalle harjoittelulle, niin toivoisi saavansa siitä jotain hyötyä irtikin! Odotan todella kevättä, jolloin minun ei tarvitse käyttää arvokkaita harjoittelutunteja istuskeluun ja pottuvarpaiden pyörittelyyn, vaan voin mennä paikalle silloin kuin tapahtuu. Harjoittelun päivystysluonteisuus tulee siis olemaan käytäntö niissä pienemmissä sairaaloissa, jonne menen ensi vuoden puolella harjoittelua tekemään, ja jossa ei ole muita kätilöopiskelijoita samaan aikaan. Nyt mielenkiintoisia tilanteita lipuu yhtä mittaa nenän edestä, kun "tapaukset" jaetaan kaikkien samaan aikaan harjoittelussa olevien opiskelijoiden kesken, niin kuin tasapuolisuuden nimissä pitääkin.

Väsymys vaivaa. Nukuin maanantaita edeltävänä yönä vain 4 tuntia, koska uni ei hyvin nukutun viikonlopun jälkeen tullut ennen puoli kahta yöllä. Tiistaikin sujui sumussa - on niin vaikea päästä hereille ilman auringonvaloa! Tänä syksynä hankitusta kirkasvalolampusta on kyllä kieltämättä ollut hyötyä minulle talviväsymykseen ja varsinkin heräämiseen aamulla, mutta ei se oikeaa aurinkoa korvaa. Tänään oli säännöllisen synnytyksen hoidon tentti. Luin eilen tämänpäiväiseen tenttiin myöhään, joten yöuni jäi taas alle 5 tuntiin. Aamulla olin niin väsynyt, että hetken syyllisyydentunteen ja suorituspaineiden kanssa kamppailtuani päätin jättää tämänpäiväisen harjoittelupäivän välistä. Iltapäivän tentin vuoksi harjoittelupäivä olisi kuitenkin jäänyt lyhykäiseksi, ja näin paremmaksi siirtää tunteja ja voimia parempiin hetkiin. Yhden päivän vapaa ei kuitenkaan riitä palautumiseen työvuorojen välillä. Huomenna on ihan eri fiilis lähteä aamulla kuin mitä tänään olisi ollut, tiedän sen!

Päätös ottaa tämä päivä iisimmin ei kaduttanut hetkeäkään. Sain aamuun pari tuntia lisää aikaa kullan kainalossa nukkumiseen, ehdin nauttia yliopistolla jouluaterian ja sen jälkeen vielä kertailla tentin aihealueita. Tentti menikin mukavasti. Aiheina oli 1) sikiön topografisen aseman määrittäminen kaavakuvasta ja sen tiedon "soveltaminen" synnytyksen hoidossa, 2) sikiön tilan, ryhdin, tarjonnan ja asentojen määrittäminen kaavakuvasta, 3) essee asentojen merkityksestä synnytyksen I- eli avautumisvaiheen hoidossa sekä 4) essee synnyttäjän perustarpeista huolehtimisen (syöminen, juominen ja erittäminen) tarvemäärittely ja kätilötyön menetelmät synnytyksen I-vaiheessa. Että sellaista. Mitä teille?

perjantai 4. joulukuuta 2009

Silmin, käsin ja sydämin

Kolme perättäistä yövuoroa kunniallisesti ohi. Näin alkuvaiheen harjoittelussa jokainen harjoittelupäivä/-yö tuo jotain uutta ja ennenkokematonta tullessaan. Viime yönä hoidin ensimmäistä kertaa synnytyksen englanninkielellä, olin ensi kertaa avustamassa imuvedossa (=assistering vid sugkoppsförlossning) ja ompelemassa episiotomiaa (=suturering av perineotomi). Ompelu on alkanut sujua jo paljon joutuisammin, ja tuntuu hyvältä, kun huomaa niin konkreettisesti oppineensa jotain. Muutoin tuntuu, että kolme harjoitteluviikkoa on vierähtänyt aivan uskomattoman nopeasti! Enää 9 harjoitteluvuoroa edessä ennen joulua, sitten pääsen vaihteeksi nauttimaan palkkatyön autuudesta ennen harjoittelun jatkumista Tammisaaressa. Melkein harmittaa lähteä, kun olen saanut täällä niin hyvän ohjaajan. Täytyy vaan yrittää saada kaikki mahdollinen hyöty irti jäljellä olevista päivistä. Ehkä (toivottavasti) jatkan täällä kotopuolessa vielä pari viikkoa ensi syksynä uusin kokeneemmin silmin, käsin ja sydämin.





Olen muuten saanut joulukoristeet ripustettua ja kotiin menevät lahjat paketoitua. Lahjojen laittaminen on mielestäni yksi parhaita asioita joulussa.

Muita kivoja asioita joulussa

* Hyvä ruoka
* Lahjojen antaminen ja saaminen
* Yhdessäolo
* Kynttilänvalo
* Kuusen tuoksu
* Kuusen koristelu
* Jouluvirret
* Lumi

Mikä teidän mielestänne on parasta joulussa?


Trevliga saker i julen

* God mat
* Att ge och få gåvor
* Samvaro
* Ljussken
* Grandoft
* Utsmyckning av granen
* Julpsalmer
* Snö

Vad tycker ni att vara bäst i julen?

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Syntymäpäivä

Syntymäpäivä sujui rauhallisissa, kotoisissa, merkeissä. Varsinaista muistopäivää vietin jo pari päivää etukäteen vapaapäivänäni, koska oikealle syntymäpäivälle oli tiedossa yövuoro. Illalla tuntui hieman omituiselta lähteä harjoitteluun 4 vuorokauden vapaitten jälkeen, astua avoimesta maailmasta salattuihin saleihin, kuin toiseen ulottuvuuteen omasta arkielämästä. Uudessa harjoittelussa harjoitteluvuorojen välit menevät pitkälti edellisestä toipumiseen, unissanikin hoidan synnytyksiä. Neljässä vuorokaudessa palauduin kuitenkin edellisharjoitteluviikosta niin hyvin, että ehdin tuntea saaneeni oman elämäni takaisin.

Mentaalisesta epäröinnistä huolimatta paluu harjoitteluarkeen sujui mutkattomasti. Illalla "töihin" saapuessani synnytyssalin taukohuoneen pöydällä minua odotti syntymäpäiväni suurin yllätys: edellisviikon synnyttäjäperhe oli jättänyt minulle henkilökohtaiset kiitokset suklaakarkkipussin saattelelmana. Olipa ilo aloittaa työvuoro edellisviikon kiitoksista!

Viime yönä hoidin omin käsin 5:nnen ulosauttoni. Jokainen synnytys on ihmeellinen ja erilainen! Kotiin tullessani puoli kahdeksan aikaan aamulla mieleni oli virkeä, mutta keho arvatenkin väsynyt. Mutta nyt taitaa olla tämän Tuitun aika mennä peiton alle koettelemaan onneaan unen tuloon.