Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Sadetta helteen jälkeen

Odotettu sade saapui monen päivän helteiden jälkeen.





Tänään lauletaan tätä ja ollaan onnellisia <3

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Tänään

laulutunnilla vuorossa tämä






Mutta sitä ennen vielä pari tuntia auringonpaisteesta nautiskelua <3

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Oi onnea

Tänä viikonloppuna olin onnellinen
meitä oli paikalla kolme sukupolvea
aurinko paistoi
ja kuuntelin Pekka Strengiä:

"Musiikissani on romukasan svengi
kissantassuttelun sointi vanhan Fordin katolla
tuuli tyhjissä sardiinipurkeissa
ja hyljätyn polkupyörän akustisissa käytävissä."



Tunnen kevään rinnassani

!!!

torstai 4. marraskuuta 2010

"Tu viendras"

Tänään olen ollut laulutuulella ja päässä on soinut Veronican (kaksoiselämän) laulut. Tässä niistä yksi, Tu viendras, kaikkein iloisin.



Säv. Zbigniew Preisner



On ollut ihana vapaapäivä ja mukava koti-ilta R:n kanssa. R lähti äsken koululle tekemään hommia, ja minä rupean kirjeenkirjoituspuuhiin kera teemukillisen ja ruotsin sanakirjan :)

Hyräillen,

maanantai 1. marraskuuta 2010

Laululinnun lahja


In this heart lies for you
A lark born only for you
Who sings only to you
My love
My love
My love

...

There are rays on the weather
Soon these tears will have cried
All loneliness have died
My love
My love
My love

...

(Sinead O´Connor: In this heart)




Tänään on laulutunti sitten kolmeen viikkoon. Normaalisti tätä iloa riittää kerran kahteen viikkoon, mutta nyt oli vielä syyslomakin välissä. Tänään herkistelläänkin ehkä (lauluopettajan ehdotuksesta) tätä:






Ylemmässä kuvassa Reetta Isotupa-Siltasen ihana Laululinnun lahja


Tunnelmaa ja valon pilkahduksia pimeisiin iltoihin toivottaen

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kesän parhaat päivät

Se peruuntunut suunnitelma toteutuikin :) Lauantai oltiin siis R:n kanssa reissun päällä:

Pori Jazzeilla nähtiin meidän lemppari, Massive attack. Yleisö oli sen verran siistiä ja tekniikkapuolikin toimi niin, että saatettiin molemmat täysillä keskittyä nauttimaan itse musiikista ja hienosta lavashowsta. Oli nimittäin mahtava show ja hieno tunnelma!
Jo yksin musiikillinen anti riittäisi ajamaan hurmokseen, mutta yhdessä valojen ja screenin kanssa audiovisuaalinen yhteisvaikutelma on pakahduttavan totaalinen.
kirjoittaa Mikko I. Elokin seuraavan päivän Satakunnan Kansassa.


Niin hienoa, että saatiin jakaa tuo kokemus yhdessä
ja suudelmat sateessa lämpimän kesäyön hämärässä...







Sunnuntaina aloitettiin yhteisen asunnon hakeminen, käytiin mustikassa ja syötiin tortilloja kotona valmistetuin herkkutäyttein. Illalla lähdettiin läheiselle laavulle, jossa sain kuunnella R:n kitarointia ja laulaa kitarasäestyksellä seuraavan päivän puolelle saakka.

Otto Donnerin sävellys Kuka kertoisi minulle alkaa jo sujua minunkin äänelläni :) Tämä Aulikki Oksasen runo on mielestäni todella kaunis:


Kuka kertoisi minulle, miksi valkeat perhoset
kukittavat yön sametti-ihon?
Kuka kertoisi minulle?
Kun ihmiset kulkevat, mykät ja vieraat
ja heillä on lumiset panssarikasvot,
niin lumiset kasvot! ja täytetyn linnun silmät.

Kuka kertoisi minulle, miksi aamulla ruohossa
alkavat rastaat salaisen leikin?
Kuka kertoisi minulle?
Kun porteilla seisovat mustat sotilaat
ja heillä on käsissään kuihtuneet ruusut
niin kuihtuneet ruusut!
ja taittuneet ruskoliljat.

Kuka kertoisi minulle, hiljaa auringon varjossa
miten voisin riisua sydämeni?
Kuka kertoisi minulle?
Jos tulisit luokseni niittyjen poikki
jos tulisit lähelle ja varovasti
niin varovasti!
avaisit sydämen vaatteet.




Helle on helpottanut. Ulkona on kuuma, mutta aurinko on enimmäkseen pysynyt piilosilla pilvien takana ja tuulessa on jo loppukesän raikkautta. Yöaikaan on saatu sateita. Nukuttua saa nyt paremmin.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Olisijotuleva

Hei taas!

Kirjoitan teille yövuoroa edeltävän iltakahvikupposeni ääreltä. Alan olla totaalisen kyllästynyt täällä eristyksissä elämiseen. Mukava reissusuunnitelma tulevalle viikonlopulle peruuntui, ja R:n väsymyksen vuoksi päätimme viettää yhteiset vapaapäivät näissä maisemissa. Huoh. Tekisi jo mieleni tuttuihin maisemiin!

Ensi viikon alusta riittävät kahden käden sormet jäljellä olevien työvuorojen laskemiseen. Töiden päätyttyä lähdemme R:n kanssa pienimuotoiseen reissuun, josta kerron enemmän sitten, kun matka on taitettu. Reissun jälkeen, eli aika lailla tasan neljän viikon päästä palaankin jo saliin synnytyspuuhiin. Jännittävää kaikkien näiden kuvioiden jälkeen palata sinne, mistä ensimmäiset oppini synnytysten hoidosta sain :)

Tänään on soinut (R:n levyvalikoimasta löytämäni) minulle mieleinen Radioheadin Kid A







Kauniita unia nukkumaan pääseville toivotan minä,

torstai 1. heinäkuuta 2010

Arjen iloja ja ikävää

Hei taas pitkästä (?) aikaa!

Tuittu on palannut kolmen päivän vapailta, joiden aikana kävi opiskelukaupungissa tervehtimässä kaivattuja ystäviään. Kolmen päivän huokaus oli tervetullut ja tarpeellinen viime päivien työkiireiden jälkeen. Eristäytynyt elämä alkaa myös käydä pitkäveteiseksi ja väsyttäväksi täällä Vieraassa Kaupungissa. Odotan jo syksyssä ystäviäni!

Viimeiset päivät töissä ennen vapaita olivat kiireisiä. Liian kiireisiä, jotta mielen voisi sulkea työasioilta työpaikan oven sulkeuduttua selän takana. Liian kiireisiä, jotta voisi jättää osaston varmana siitä, että on tehnyt kaiken sen, mitä vastuullani on ollut. Liika kiire työssä on ikävää, kun silloin on tyydyttävä tekemään vain välttämätön sivuuttaen ei-välttämättömät, mutta tärkeät seikat. Hoitotyössä tämä usein tarkoittaa sitä, että asiakkaiden fyysiset tarpeet kyllä tulevat tyydytetyiksi -ainakin miten kuten, mutta henkiseen/psyykkiseen puoleen ei sitten ehdikään paneutua. Tai että heikoimmassa kunnossa olevat tulevat hoidetuiksi, mutta itsenäisemmin pärjäävät joutuvat odottamaan tarvitsemaansa apua. Synnytyssalityöskentelyssä tykkään siitä, että saa yleensä suht rauhassa keskittyä hoidettavaan asiakkaaseen, eikä tarvitse koko ajan pään sisässään priorisoida, kenen luo mennä seuraavaksi, ja mitä asioita hoitaa seuraavaksi. Pahimpana päivänä mulla oli hoidettavana aamuvuorossa 10 äitiä, joista kolme oli vielä kotiin lähdössä. Siitä voikin laskea paljonko jää kahdeksasta tunnista aikaa per asiakas miinus raportit miinus kirjaaminen miinus osastolle tulevat puhelut. Ruoka- ja kahvitaukoja ei tarvitse miinustaa, koska niitä ei tuollaisessa vuorossa yksinkertaisesti ehdi pitää.

En kuitenkaan valita työstä. Olen kiitollinen tästä työstä, ja koen pärjänneeni siinä hyvin. Olen kiitollinen, etä sain oman alan töitä Vieraasta Kaupungista, samalta paikkakunnalta, minne R lähti kesäksi työn perässä. Viime sunnuntaina meillä oli R:n kanssa harvinainen ja arvokas yhteinen vapaapäivä. Silloin me mentiin ulos ja kokeiltiin laulua uuden kitaran säestyksellä :) R osti nimittäin viime viikolla akustisen kitaran!

Ensimmäinen kuukausi on täällä nyt takana, ja töistä tasan puolet jäljellä. Nopeasti on mennyt tämäkin aika täällä - onneksi - sillä alan jo totaalisesti väsyä yksinäiseen arkeen!

Arkeani täällä eristyksissä ovat viime aikoina piristäneet teidän kaikkien ihanat blogit, jotka tekevät elämästäni edes hiukkasen vähemmän yksinäistä, kun saan olla elämän sivustaseuraajana ja virtuaalisena kanssaeläjänä. Voisinkin omistaa seuraavan blogipäivitykseni Teille.


Kuvat kertovat:

1. Ostin Mea Salon Raakaravintoa kasviksista -kirjan. Se innosti minua hankkimaan tehosekoittimen. Hedelmäpirtelöt valmistuvat vaivattomasti ja maistuvat viileänraikkaina kuumalla säällä. Hans Välimäen ihana reseptikirja Mummola on loppuunmyyty, joten tyydyin lainaamaan sen kirjastosta ja ihailemaan lainakappaletta.

2. Löysin Maarianhaminan kirppikseltä espressokeittimen hintaan 1 euro, ja marketista hyvää Arvid Nordquistin Svea- kahvia, joka loppui vasta nyt. Tilalla ajattelin kokeilla tummapaahtoista Franskrost -kahvia, joka myös sopii ko. keittimellä keitettäväksi. Keitin oli hyvä löytö siksikin, kun se oli niin helppo ottaa tänne mukaan, eikä se vie pöytätilaa keittiön työtasolla. Myös tuo Lucksin vanha kahvipurkki on kirpparilöytö Maarianhaminasta.














3. R:n uusi kitara ja mun lempparikahvikuppi, jossa kahvi näyttää kauramaitoineen kuvan valossa jotenkin aivan omituisen punasävyiseltä.














4. Uusi tehosekoitin lastattuna avocadolla ja hedelmillä <3


Nyt lähden nauttimaan lämpöisestä ulkoilmasta ennen iltavuoroon lähtöä.



Kaikkea hyvää kesäpäiviinne toivottaa,

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Töitä tarjolla

Tänään oli 12. harjoittelupäiväni täällä. Sairaalalla viettämäni tunnit ovat sisältäneet paljon mukavia haasteita, syntymän ihmeellisiä hetkiä ja onnistumisen tunteita. Huomaan, että nyt yli 25 hoidetun avautumis- ja ponnistusvaiheen hoidon jälkeen synnytyksen hoito on jo melko mukavasti hyppysissä. En sano, että olisin vielä millään tavoin valmis, enkä tässä työssä tule sitä koskaan olemaankaan. Mutta pitkälle valmis työskentelemään kätilönä synnytyksen hoidossa yhdessä osaavan tiimin kanssa.

Jo pariin otteeseen on täällä synnytysosaston työntekijöiden taholta heitetty ilmoille ajatus, että "tule sitten meille töihin". "Varmasti saisit täältä töitä!", sanoi ohjaajani tänään kahvipöydässä. Mukava kuulla tosiaan, että olisin niin tervetullut - että jo näin kaukana valmistumisesta sellaista puhellaan. Voisin hyvin kuvitellakin tulevaisuudessa tulevani tänne esimerkiksi kesätöihin. Tällaisissa pienissä sairaaloissa homma tuntuu toimivan hyvin - etäisyydet eri hoitotahojen ja -tasojen ovat lyhyitä niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin. Myös työnkuva on pienemmissä paikoissa monipuolinen, kun samalla osastolla hoidetaan niin gynekologisia potilaita, raskaana olevia, synnyttäjiä ja synnyttäneitä naisia. Myös kätilön vastuu on paikoitellen ehkä suurempi kuin suurissa sairaaloissa, kun saatat olla se ainoa kätilö, joka on paikalla silloin, kun auttavia käsiä tarvitaan. Toki suurissakin sairaaloissa voi käydä niin, että se kaikkein kokenein kätilö vuorossa ei pääse paikalle kiiretilanteessa.

Tähän mennessä synnytyssaliharjoittelua on suoritettu yhteensä 354 tuntia 680:sta ja kasassa on 25 yli kolmen tunnin avautumisvaiheen seurantaa ja hoitoa, 28 ponnistusvaiheen omakätistä hoitoa ja lisäksi avustamista yhdeksässä ulosautossa.

Tänään kuuntelen iki-ihanaa Yann Tierseniä, sadetta, hellalla humisevaa keittokattilaa.




Voikaa hyvin te kaikki ihanat!


tiistai 20. huhtikuuta 2010

Mitt liv som ålänning - Elämää oolantilaisittain

Tänään minulla oli extra-vapaapäivä, koska eilen tein extrapitkän harjoittelupäivän, jonka aikana kerkesin työskennellä niin aamu-, ilta- kuin yövuoronkin kätilön kanssa. Joskus harmittelen sitä mielessäni, etten voi koskaan jakaa kanssanne juuri niitä mielenkiintoisimpia yksityiskohtia salassapitovelvollisuuden rikkoontumatta. Nytkin tyydyn selittämään eilisen päivän pituuden toteamalla vain, että joka vuorossa riitti mielenkiintoista ja haastavaa tehtävää, ja lisäksi tuntui siltä, että siellä tarvittiin minua.

Tammisaaressa ollessani menin sairaalalle vain, kun "ohjelmassa" oli synnytyksiä, ja minulle jäikin paljon rästitunteja ensi syksynä lähisairaalassa tehtäväksi. Tein sen valinnan tietoisesti, koska en halunnut hukata arvokkaita harjoittelutunteja tyhjäntoimittamiseen. Täällä minun on oltava tarkempi ennalta sovittujen harjoittelutuntien täyttymisen suhteen. Enempää en voi jättää rästiin, koska valmistumisen ensi syyslukukauden loppupuolella en halua viivästyvän ja muutenkin byrokratia on hieman tiukempi näin vaihtosopimuksen varassa työskennellessä.

Opettajan ja osaston kanssa on sovittu, että voin hoitaa myös raskaana olevia, ja hyväksilukea ne tunnit prenataaliharjoitteluun (prenatal = syntymää edeltävä). Nyt työskentelenkin siten, että minulla on ohjaajani työvuorojen mukainen työvuorolista, joka elää tarpeen mukaan. Voin esimerkiksi jäädä pitempään, jos on synnytys käynnissä tai halutessani tulla paikalla kutsusta, ja jättää sitten jonkun suunnitellun vuoron pois. Saan itse päättää, milloin teen suunnitelman mukaan, ja milloin mielin muuttaa suunnitelmaa. Nämä päätökset oman jaksamiseni mukaan: silloin, kun jaksan päivystää tai tehdä pitkää päivää, voin sen tehdä, ja muutoin voin pysytellä suunnitelmassa. Tämä käytäntö on toiminut hyvin. Minun luonteelleni sopii hyvin, että minulla on ennalta suunniteltu, turvallinen, mutta tilanteen mukaan joustamiskykyinen suunnitelma.. Saan kuulostella omaa jaksamistani ja saan olla paikalla silloin, kun tapahtuu.

Vapaapäivinäni olen ehtinyt puuhastella kaikkea tänne kotiutumista edistävää. Monta kertaa muuttaneena olen löytänyt omat keinoni rakentaa koti sinne, minne menenkin. Minulle on tärkeä löytää oma paikkani, se pienikin, jotta voin tuntea oloni hyväksi, turvalliseksi ja kodikkaaksi. Minulle kiintyminen ja muistelu – haikeakin - sopii paremmin kuin juurtumattomuus ja etäiseksi jääminen.

Olen hankkinut paikallisen kirjaston (kahdessa ylimmässä kuvassa) kortin, Ahvenanmaakortin (Ahvenanmaan asukkaille paikallisetuja), ajanut Maarianhaminan alueella kulkevalla ilmaisella Stadsbussenilla, löytänyt ja kolunnut läpi paikalliset kirpputorit. Olen kulkenut syrjäkatuja ja pieniä polkuja, ja löytänyt monta kiehtovaa kohdetta luonnossa ja lähiympäristössä. Mietin, miten paljon minun yksityiskohtia rakastavan, ja ”tavallisen” turistin mielikuvat Maarianhaminasta eroavat toisistaan.

Tätä iltaa sävyttää Air:in albumi Talkie Walkie


P.S. Vaikka perustin blogin alunperin kuulumisten kuuluttamiskanavaksi läheisiäni varten, olen iloinen, että blogini on saanut lukijoita tuntemattomistakin :)


Iltaisin terveisin,

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Tanssia, laulua!

Lauantaina heräsin onnellisena R:n vierestä kauniiseen, aurinkoiseen aamuun. Perjantaina voitiin palata kotiin yhtä matkaa hyvin sujuneen keikan jälkeen, kun kamat saivat jäädä lavalle lauantain keikkaa varten. Vaikka lähdimme heti keikan päätyttyä, näytti kello kotiutuessamme melkein kahta. Tuntui melkein epätodelliselta katsoa kelloa siihen aikaan, kun nukkumaanmenoaika on ollut klo 21 ja 22 välillä nyt neuvolan aikana. Hyvin sen keikan vaan jaksoi hyvän musiikin imussa tanssahdellen. Virkistävääkin silloin tällöin käydä ”ulkona”, vaikka meneekin myöhään… Sitä paitsi aamuherätyksiltä tulen säästymään viikonlopun lisäksi myös maanantaina, koska silloin tentti keskellä päivää estä minua menemästä harjoitteluun koko päivänä.

Tänään tanssitaan, tänään lauletaan. Mennään nimittäin tänään enismmäistä kertaa R:n kanssa yhdessä tanssitunnille tanssahtelemaan valssia. Jännittää vähän - hän kun on sanonut, että tanssikuvioiden askelia on vaikea seurata, jos ne rikkovat musiikin rytmiä. No, me mennään sitten musiikin rytmissä, jos muut menee muuten ;)

Käydään myös perinteisesti (noin viikottain) lauluharjoituksissa, joita ajateltiin tänään ensimmäistä kertaa koettaa äänittää :O Saa nähdä - tai lähinnä kuulla, mitä siitä tulee. Jossakin välissä pitäisi myös kertailla siihen huomiseen tenttiin, johon valmistautuminen on jäänyt aivan heitteille muiden asioiden varjolla. Lähinnä ajattelin lueskella synnytykseen liittyvistä verenvuodoista, istukan irtoamisen häiriöistä ja tarjontavirheistä.





Viime vuonna kevät saapui varkain jo vuoden vaihteessa. Joulukuun lopussa löysin elävän leppäkertun huoneestani ja kevään sisimmästäni. Ensimmäiset pajunkissat löytyivät tien varrelta tammikuussa, ja odotin helmikuun vaihtumista, jotta pääsen vaihtamaan kukista mullat. Luulen, että varhainen kevät johtui sisimmässäni kytevästä rakkaudesta. Tänä vuonna keväällä on paljon töitä. Vaikka aurinko lämmittää päivisin jo paljon, etenee kevät hitaasti. Varsinkin, kun yöt vetävät edelleen kylmiksi, on päivissä paljon sulattamista. Kevään kunniaksi soikoon Emma Salokoski Ensemblen kappale Kevät (san. Emma Salokoski):


Joo, mä muistan miltä kevät tuoksuu
niin, se pistää mielen hyrräämään
ja mä nään kuinka koivunsilmut auki puhkeaa taas
ja nyt taas aurinko saa kadun pinnan sulattaa

niin viimeinkin lämpö saapuu
vihdoinkin taittaa talven
ja taas selättää kylmän ja jään

On jotain liikahtanut täällä
ja taas uskallan syvään hengittää
joo mä nään kuinka vapautuneet toiset puhkee
kukkaan
ja se saa -vihdoinkin saa- mun kuuman veren
virtaamaan

riuhdon irti kaikki kahleet
paiskon mäkeen kylmän kohmeen
annan palaa hullun raivon
heitän kaiken pahan kaivoon
tunnen voiman virtaavan ja
rähinöivän suonissa
se saa voimasta juopumaan

joo, mä laitan tennarini jalkaan
ja taas voin vetää keuhkot täyteen ilmaa
joo mä nään kuinka pilven reuna hymyyn ratkeaa
ja nyt taas aurinko saa kadun pinnan sulattaa

niin viimeinkin lämpö saapui
vihdoinkin taittoi talven
se saa lämmöstä juopumaan



-Hieno biisi! Nyt menen herättelemään eilisestä keikasta toipuvaa R:ää.


Suloista sunnuntain jatkoa kaikille toivoo

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Perjantai-iltaa!

Takana on nyt ensimmäinen neljästä harjoitteluviikosta neuvolassa. Ohjaajan kanssa synkkaa hyvin, ja saan pitää vastaanottoa itse. Mietin kyllä, että jonkin vastaanoton tai päivän voisi kyllä seurata sivustakin, niin näkisi sitä rautaisen ammattilaisen työtetta.

Tekemistä riittää. Yksitoistatuntisten päivien ohella on tulevaan kolmeen viikkoon ohjelmoitu kaksi tenttiä (riskiraskauksien hoitotyö ja riskisynnytysten hoitotyö), harjoittelun tavoitteiden ja itsearvioinnin kirjaaminen, harjoitteluun liittyvä kirjallinen tehtävä, kätilötyön opinnäytetyön tekemistä sekä tietysti lähdön valmistelua. Ennen lähtöä pitäisi vielä vaihtaa huonekasvien mullat, jotta niillä olisi parempi kasvualusta. Uusi yksiö nimittäin järjestyi -tosin yhtä lailla sähköpostin varaisella sopimuksella. Kun kerroin R:lle uudesta asunnosta, hän ihmetteli, enkö iloinnutkaan uutisesta. Mitä enemmän ajattelin yksiön jakamista tuntemattoman ihmisen kanssa, vaikkakin vain yhden kuukauden ajan, sitä mahdottomammalta tilanne tuntui. Kun vihdoin tiedusteluuni toisesta asunnosta vastattin, olin jo psyykkisesti valmistautunut perumaan vaihdon. Olisin saanut olla kevään R:n luona. Jos harjoittelupaikkaa ei olisi järjestynyt ohimenneen tilalle täältä, olisin voinut tehdä töitä huhti-toukokuun. On myös selvinnyt, että R ehtii oleskella Ahvenenmaalla aiottua vähemmän kahden vaihdon ajalle ajoittuvan äänityssession vuoksi.

Tänään R:llä on pitkästä aikaa keikka, jonka aion lähteä kuuntelemaan aikaista nukkumaanmenoa uhmaten -JIIHAA!



Nyt ennen keikkaa soi levyltä Röyksopp


Iloista perjantai-iltaa lukijoilleen toivottaa,

perjantai 12. helmikuuta 2010

Viikonloppuonnea





Olen onnellinen! Minulta ei puutu mitään.


Edellistä viikonloppua edelsi yli kaksi kuukautta ilman vapaita viikonloppuja. Nyt niitä tulee seuraavan kahden kuukauden aikana sitten olemaan senkin edestä. Tästä päivästä lukien minulla on edessäni kahden viikon vapaa (koska kaikki ei mahdu olemaan yhtä aikaa harjoittelukentillä), minkä jälkeen aloitan neuvolaharjoittelun.


Pakkasiin alan väsyä. Kevät saisi jo koittaa. Muistelen kesää haikeudella.







Nyt soi Hanne Hukkelberg (keskimmäisessä kuvassa)


Ihanaa ja rentouttava viikonloppua lukijoilleen toivottaa,