Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kevät. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Ne ovat täällä!

Krookukset nousivat perjantaina, paljastivat värinsä lauantaina

Lauantaina näin kevään ensimmäisen ja toisen perhosen, sunnuntaina kolmannen





Kuva kotipihasta lauantailta




Tänä vuonna kuraiset, ruskeat ja harmaat kinokset näyttivät silmissäni ensi kertaa kauniilta: kaikessa rumuudessaankin kertovat ne kevään tulosta. Ja vaihe oli lyhyt. Niin nopeasti lumet sulaneet...

Mittari näytti viikonlopun +20 astetta. Se on rikki, ja näyttää noin 10 astetta ekstraa.

Ahvenanmaalla sunnuntaina kevään lämpöennätys +16.6 astetta. Lämpimin ajatuksin palaan vuoden takaisiin muistoihin.


Kaipaan.





Alemmat kuvat 21.4.2010, Maarianhamina

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kevät, kevät, kevät!

Jo neljänä viikkona peräkkäin olen saanut nauttia vapaista viikonlopuista.

Vapaa-aikaani on kuulunut keväistä valoa, iloa, laulua, joutilaita aamuja, liikuntoa, luku- ja makunautintoja, huushollausta, kulttuuririentoja sekä ihania ystäviä.



















R:n iltoihin ja viikonloppuihin painottuvat menot, minun päivätyöni ohella, rokottavat yhteistä aikaamme. Mutta ehkä se on välillä tervettä joutua kaipaamaan. Huomata kaipaavansa.


Joka vuosi kevään aurinko yllättää voimakkuudellaan. Miten se muuttaakin koko näkemyksen ja kokemuksen sävyn!

Yhtäkkiä kinosten alta paljastuu musta maa ja kivinaamioiden takaa hymyn värit. Leuat kohoavat, askelet reipastuu.






Maha pullottaa syömisistä riippumatta. Huonekasvi on tehnyt kukkia ja aamulla voi herätä valoon.


Voisinko muuten olla kuin onnellinen?










Rakastaen,

torstai 27. toukokuuta 2010

Menneestä ja tulevasta

Harjoittelua täällä jäljellä enää 13.5 tuntia. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet hiljaisia synnytysten suhteen, joten toivon, että noihin tunteihin ehtisi sisältyä vielä edes yksi synnytys, jottei tarvitsisi sairaalalla ihan jouten olla. Toisaalta,


olen hyvin tyytyväinen harjoitteluuni täällä. Vaikkei "tapauksia" olekaan kahdeksassa viikossa kertynyt niin huimasti (13 ponnistusvaiheen hoitoa + 15 avautumisvaiheen hoitoa + 8 avustamista) verrattuna keskussairaalassa harjoitelleisiin, uskon saaneeni täältä ainutlaatuista ja tärkeää kokemusta, jonka merkitys paljastuu kokonaisuudessaan varmaan vasta eletyn elämän ja karttuneen kätilönkokemuksen myötä. Ja tietysi ruotsinkielentaito on kehittynyt huimasti :)


Viime päiviä on leimannut lähtöhaikeus. Että pitää jättää nämä maisemat, ihmiset, elämä täällä. Toisaalta,


jo suuri ikävä Rakkaan lähelle. Kaipaan huomiota, lihallista rakkautta, hellyyttä ja läheisyyttä. Tänään kysyin puhelimessa, miksi hän pitää minusta. Sanoi kauniita asioita, tosia. Ja tärkeitä.

Kotiin en oikein osaa kaivata, koska koti on minulla ollut täälläkin, ja lähdenhän lähes suoraan taas uudelle, vieraalle, paikkakunnalle kesätöihin. Työnhaun ulotin keväämmällä varttumis- ja opiskelupaikkakunnan lisäksi kaupunkiin, jonne R on lähdössä kesäduuniin, ja se olikin ainoa paikkakunnista, josta minulle kätilön töitä tarjottiin. Vietän kesän nyt siis poissa tutuista kuvioista, antaen elämässäni vuoron työlle, ja R:lle.



Jään muistamaan tämän kevään Minun keväänä,
takatalvettomana, yhdessä yössä kesäksi kääntyneenä keväänä,
merenrantoina, suolantuoksuisena, niittyinä, tuulena,
tyytyväisyytenä, hyvinvointina, kasvuna ja kaipauksena.


Minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni.


(Lainaus Scandinavian Music Groupin kappaleesta
Lopulta olemme kuitenkin yksin)



Haikesta tunnelmista,






P.S. Kuvissa yksi niistä monista Maarianhaminan kaduilla kuljeskelevista kissoista, jotka tulevat ystävällisesti (vai huomionkipeinä?) tervehtimään ohikulkijaa. Meneillään oleva kirja on John Irvingin Oman elämänsä sankari.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Två

Viime viikonloppuna meitä oli täällä kaksi onnellista.








Oli aurinkoista, kierreltiin saarta vähän laajemmaltikin.





sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kevätonnea

Kaksi ensimmäistä harjoitteluviikkoa takana. Minut on otettu täällä kauniisti ja ystävällisesti vastaan. Olen saanut ihanan sympaattisen ohjaajan ja sopivasti mielekästä tekemistä harjoittelussa. Vapaa-aika on vierähtänyt yksinolosta nauttien pääasiassa luonnossa liikkuen. Muutenkin olen liikkunut paljon kevään valosta voimistuneena, ja se on tehnyt tosi hyvää niin keholle kuin mielellekin!

Leskenlehdet ovat täällä nousseet, ja perhosen lentoa olen päässyt todistamaan jo kolmeen otteeseen. Keväällä sitä kuin syntyy uudelleen. Talven aikana kun ehtii unohtaa kaiken sen elämän, mikä kesän jälkeen vähä vähältä jää taa.

Olen onnellinen täällä. Toivon, että tiedätte sen.



Kaikella rakkaudella,

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Tanssia, laulua!

Lauantaina heräsin onnellisena R:n vierestä kauniiseen, aurinkoiseen aamuun. Perjantaina voitiin palata kotiin yhtä matkaa hyvin sujuneen keikan jälkeen, kun kamat saivat jäädä lavalle lauantain keikkaa varten. Vaikka lähdimme heti keikan päätyttyä, näytti kello kotiutuessamme melkein kahta. Tuntui melkein epätodelliselta katsoa kelloa siihen aikaan, kun nukkumaanmenoaika on ollut klo 21 ja 22 välillä nyt neuvolan aikana. Hyvin sen keikan vaan jaksoi hyvän musiikin imussa tanssahdellen. Virkistävääkin silloin tällöin käydä ”ulkona”, vaikka meneekin myöhään… Sitä paitsi aamuherätyksiltä tulen säästymään viikonlopun lisäksi myös maanantaina, koska silloin tentti keskellä päivää estä minua menemästä harjoitteluun koko päivänä.

Tänään tanssitaan, tänään lauletaan. Mennään nimittäin tänään enismmäistä kertaa R:n kanssa yhdessä tanssitunnille tanssahtelemaan valssia. Jännittää vähän - hän kun on sanonut, että tanssikuvioiden askelia on vaikea seurata, jos ne rikkovat musiikin rytmiä. No, me mennään sitten musiikin rytmissä, jos muut menee muuten ;)

Käydään myös perinteisesti (noin viikottain) lauluharjoituksissa, joita ajateltiin tänään ensimmäistä kertaa koettaa äänittää :O Saa nähdä - tai lähinnä kuulla, mitä siitä tulee. Jossakin välissä pitäisi myös kertailla siihen huomiseen tenttiin, johon valmistautuminen on jäänyt aivan heitteille muiden asioiden varjolla. Lähinnä ajattelin lueskella synnytykseen liittyvistä verenvuodoista, istukan irtoamisen häiriöistä ja tarjontavirheistä.





Viime vuonna kevät saapui varkain jo vuoden vaihteessa. Joulukuun lopussa löysin elävän leppäkertun huoneestani ja kevään sisimmästäni. Ensimmäiset pajunkissat löytyivät tien varrelta tammikuussa, ja odotin helmikuun vaihtumista, jotta pääsen vaihtamaan kukista mullat. Luulen, että varhainen kevät johtui sisimmässäni kytevästä rakkaudesta. Tänä vuonna keväällä on paljon töitä. Vaikka aurinko lämmittää päivisin jo paljon, etenee kevät hitaasti. Varsinkin, kun yöt vetävät edelleen kylmiksi, on päivissä paljon sulattamista. Kevään kunniaksi soikoon Emma Salokoski Ensemblen kappale Kevät (san. Emma Salokoski):


Joo, mä muistan miltä kevät tuoksuu
niin, se pistää mielen hyrräämään
ja mä nään kuinka koivunsilmut auki puhkeaa taas
ja nyt taas aurinko saa kadun pinnan sulattaa

niin viimeinkin lämpö saapuu
vihdoinkin taittaa talven
ja taas selättää kylmän ja jään

On jotain liikahtanut täällä
ja taas uskallan syvään hengittää
joo mä nään kuinka vapautuneet toiset puhkee
kukkaan
ja se saa -vihdoinkin saa- mun kuuman veren
virtaamaan

riuhdon irti kaikki kahleet
paiskon mäkeen kylmän kohmeen
annan palaa hullun raivon
heitän kaiken pahan kaivoon
tunnen voiman virtaavan ja
rähinöivän suonissa
se saa voimasta juopumaan

joo, mä laitan tennarini jalkaan
ja taas voin vetää keuhkot täyteen ilmaa
joo mä nään kuinka pilven reuna hymyyn ratkeaa
ja nyt taas aurinko saa kadun pinnan sulattaa

niin viimeinkin lämpö saapui
vihdoinkin taittoi talven
se saa lämmöstä juopumaan



-Hieno biisi! Nyt menen herättelemään eilisestä keikasta toipuvaa R:ää.


Suloista sunnuntain jatkoa kaikille toivoo