sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Aurinkoisia päiviä

Hei taas kaikille!

Toivottavasti juhannuksenne sujui hyvin ja tunnelmallisesti!

Minulla juhannus meni tänä vuonna töissä, vieraalla paikkakunnalla erossa perheestä, ystävistä ja sukulaisista. Tosin, sekä aattoilta, että itse juhannusilta olivat minullakin vapaat, ja sain viettää ne R:n kanssa. Juhannusaattona olin illalla hyvin väsynyt työpäivän jäljiltä, joten juhannusaatto-special jäi osaltani tänä vuonna kotona ruoanlaittoon ja saunomiseen. Saunassa istuessa alkoi harmittamaan, etten ollut jossain mökillä luonnonhelmassa tunnelmoimassa tulen äärellä, vaan väsyneenä kotona. Toisaalta olin onnellinen, ettei tarvinnut hötkyillä kotoa minnekään. Eilen illalla taasen lähdettiin R:n kanssa luonnon äärelle, tehtiin tuli, ja auringon laskiessa istuttiin lähekkäin sen äärellä pääosin hiljaa tulen ja luonnon ihmeitä aistien.

Tänään menen töihin vasta illalla - siis yövuoroon. Lopetin viimeksi valvomisen tiistaiaamuna, joten yövuorot olivat nyt ryhmittyneet työvuorolistassani siten, että viikon sisään tuli neljä yövuoroa- siis myös paljon päiväaikaan sijoittuvaa vapaata. Ja kerrankin hyvät säät osuivat vapaapäiville :) Täällä on ollut viime päivinä aurinkoista ja tuulista. Olen käynyt monena päivänä uimassa ja muutenkin oleskellut paljon ulkona. Olen lukenut paljon ja tänään olisi päivän projektina kirjoittaa kaksi kirjettä toisaalla asuville ystäville.

Ilouutinen: Olen oppinut nauttimaan vuorotyöstä!

Se tuo arkeen vaihtelevuutta. Aamuvuorot alkavat aikaisin, ja ovat yleensä vuoroista kiireisimpiä, joten on mukava välillä nukkua pidempään ja tehdä töitä verkkaisempaan tahtiin iltavuorossa. Yövuorot ovat pitkiä, yli 10-tuntisia, joten niiden tekeminen tietää myös enemmän vapaapäiviä. Ennen vuorotyössä jaksamista ja viihtymistäni on häirinnyt huono nukkuminen: kun työt loppuvat ilalla klo 21.30, ja seuraavana aamuna on herättävä ennen kuutta aamuvuoroon, ei väliin ole jäänyt juurikaan aikaa kerätä voimia vuorojen välillä. Tai, kun yövuoron jälkeen uni ei olekaan enää aamun valjettua ja maailman herättyä uskaltanut tulla, on seuraavan yön valvominen fyysisestikin kamalaa. Nykyään kuitenkin uni useimmiten vain tulee!! Viimeksi nukuin yövuorojen välillä sikeästihkösti seitsemän tuntia - siis melkeinpä menetetyt yöunet korvaavasti, ja riittävästi seuraavan yön jaksamiseen. En tiedä, johtuuko parempi nukkuminen työvuorojen välillä vanhenemisesta, oppimisesta vaiko vain yleisestä relaamisesta. Mutta nyt on alkanut tuntua, että ehkä haluaisinkin olla vuorotyöläinen. Neuvolassa harjoittelua tehdessä muistin taas, miten rutiinimaista on säännöllinen päivätyö, ja miten nopeasti viikot siinä vierivät. Kolmivuorotyössä, mikäli työvuorosuunnittelu on kohdillaan, voi myös enemmän vaikuttaa työvuoroihinsa ja täten ylipäätään työn ja vapaa-ajan tasapainoon. Koska tiedän lukijoissani olevan muitakin kuin vuorotyön tekijöitä, niin laitan tähän koosteeksi viime aikojen työvuorolistaustani havainnollistamaan asiaa:

ma 13-21
ti 7-15
ke 12-21
to VAPAA
pe VAPAA
la VAPAA
su YÖ (20.30-7.15)

ma YÖ (20.30-7.15)
ti VAPAA
ke VAPAA
to VAPAA
pe 7-15
la 7-15
su YÖ

ma YÖ
ti VAPAA
ke VAPAA
to VAPAA
pe 7-14.15
la 7-21 (toivottu tuplavuoro, jotta saisin sunnuntaina yhteisen vapaapäivän R:n kanssa)
su VAPAA

Tässä oli tosin yksi ylimääräinen vapaapäivä korvaukseksi juhannuksena työskentelystä. Onhan tuo jatkuva vuorokausirytmin vaihtelu myös kuormittavaa ja rajoittavaa (esim. iltaharrastusten suhteen), ja olenkin alkanut miettiä osa-aikaisen työnteon mahdollisuutta. Jos saisi kolmivuorotyötä 75-prosenttisella työajalla (n. 86h/ 3 vkoa), voisi kolmivuorotyön hyöty-haittasuhde tasoittua. Vuorotyökorvaukset kattaisivat ainakin osittain vajaasta työajasta johtuvat ansiomenetykset.

Mitä muuten ajattelette työehtosopimuksen mukaisista vuorotyökorvauksista? Lauantai- ja aattokorvaus (klo 6-18) +20% palkasta, iltatyökorvaus (klo 18-22) +15% palkasta, yötyökorvaus (22-07) +40% palkasta ja sunnuntai-/pyhälisä +100% palkasta (maksetaan myös aattoilloista klo 18-22). Minun mielestäni ainoastaan tuo pyhälisä on kohdillaan. Esimerkiksi arki-illan iltavuorosta tulee minun palkallani alle 6€ enemmän kuin arkiaamuvuorosta, ja lauantai aamuvuorosta (8h) 21 euroa enemmän kuin arkiaamuvuorosta.

Tällaista pohdintaa tänään, ehkä olisi jo aika lähteä ulos nauttimaan tästä vapaasta päivästä ennen töihin lähtöä :)


Kesäisin terveisin teidän,

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Paljastava satanen

Idean paljastavan satasen tekemiseen sain alunperin täältä. Nyt vapaapäivänä, paremman tekemisen puutteessa, pysähdyin minäkin hetkiseksi pohtimaan itseäni.






1. Olen romantikko täynnä toivoa.

2. Olen optimistinen realisti (”Jalat maassa, pää pilvissä”).

3. Lempivuodenaikani on kesä valoineen, lämpöineen, tuoksuineen...

4. Talvisin olen väsynyt ja siksi saamaton.

5. Kesällä energia- ja positiivisuustasoni nousee moninkertaiseksi.

6. Rakastan puita,

7. lintuja,

8. luonnonkukkia...

9. Lempikukkani luonnossa on metsänkurjenpolvi.

10. Tykkään tehdä luonnonkukkakimppuja.

11. Jos menen joskus kesänaimisiin, haluaisin hääkimpun luonnonkukista.

12. Tykkään myös huonekasveista.

13. Nyt minulla on huonekasveja kahdeksassa ruukussa + yksi ruukkubasilika.

14. Juotan niitä samasta kannusta, mistä kaadan vettä omaan lasiini.

15. Tykkään poimia marjoja.

16. Sienestämään en ole koskaan oppinut, haluaisin kyllä.






17. Minulla on ollut permanentti kaksi kertaa.

18. Toissa talvena leikkautin tukan ihan lyhykäiseksi.

19. Pidin siitä, mutta aloin heti kaivata pitkää tukkaani.

20. En ole koskaan värjännyt hiuksiani, koska pidän omasta hiusväristäni.

21. En ole koskaan maistanutkaan tupakkaa.

22. En ole ikinä ollut krapulassa.

23. Eettisistä syistä ruokavaliostani on puuttunut liha vedeneläviä lukuun ottamatta 16-vuotiaasta asti.

24. Koen edelleen tämän olevan minulle oikea ruokavalio.

25. Olen muuttanut viimeisen neljän vuoden aikana 9 kertaa.

26. Olen asunut elämäni aikana ainakin yhdellätoista eri paikkakunnalla,

27. ainakin 23:ssa eri asunnossa.

28. Nyt asun kaupungissa, jossa on virtaavaa vettä.

29. Asun upouudessa (vastavalmistuneessa) asunnossa.




30. Tykkään kovasti kortti-, seura- ja lautapeleistä.

31. Olen aika leikkisä.

32. Mutta hyvin vakavamielinen.

33 . Käyn melko usein konserteissa ja taidenäyttelyissä.

34. Olen aina ollut hyvä koulussa.

35. Olen tehnyt töitä sen eteen.

36. Yleensäkin paneudun tosissani ja huolella siihen, mitä teen.

37. Mielestäni ei ole väliä sillä, onko Jumalaa olemassa tai uskooko korkeamman voiman olemassaoloon, koska usko ei kuitenkaan muuta todellisuutta, luonto noudattaa omia lakejaan ja välttämättömän täytyy tapahtua.

38. Mielestäni on kuitenkin tärkeää uskoa itseensä.

39. Uskon unelmiin

40. ja siihen, että niistä voi tulla totta.

41. Uskon johdatukseen

42. ja siihen, että ihminen on vaikutusvaltainen omassa elämässään.

43. Rakastan uimista (eritoten järvessä),

44. lukemista,

45. avartavia keskusteluja,

46. laulamista

47. ja tanssimista.

48. Olen kasvanut järven läheisyydessä.

49. Vesielementti on minulle tärkeä,

50. mutta viihdyn myös tulen äärellä.

51. Pidän tulen äänestä ja liikkeestä,

52. kuten myös veden ja tuulen.

53. Koen olevani osa luontoa,

54. ja tämä kokemus luo minulle pohjatonta rauhaa.







55. Ajattelen, että jokainen ikä on yhtä hyvä ja sopiva, jos vain on sinut itsensä kanssa.

56. En pelkää kuolemaa.

57. Pelkään tapaturmaista tai väkivaltaista kuolemaa.

58. Olen seurustelusuhteessa kolmatta kertaa.

59. Olen asunut yhden miehen kanssa,

60. se loppui lyhyeen.

61. Olen tyytyväinen eroratkaisuun.

62. Toisen kerran tulin jätetyksi.

63. Se antoi minulle voimaa ja itseluottamusta.

64. Olen saanut todelliset hamstrausgeenit (”tätä vois joskus tarvita”, ”nyt sais halvalla”).

65. En pidä tästä ominaisuudesta itsessäni.

66. Kuitenkin, vietilleni periksi antaen, keräilen astioita, kirjoja ja postikortteja, eritoten mustavalkoisia.

67. Mielestäni lapset ovat maailman ihanimpia, ihmeellisimpiä ja viisaimpia olentoja.

68. Odotan jo sitä, että saisin nähdä omaa jälkikasvuani.

69. Toivon kovasti, että saisin kokea raskauden ja synnyttämisen ihmeen.

70. Lapsena halusin tulla isona kirjailijaksi

71. tai tanssijaksi.

72. Keksin haluta kätilöksi abivuotta edeltävänä kesänä.

73. Siitä asti kutsumukseni on vain vahvistunut.

74. Pääsin kätilökoulutukseen pisteillä 98/100, ja olen ylpeä siitä.

75. Hampaissani ei ole ikinä ollut yhtään reikää.

76. Pelkään tosin, että tämä seikka saattaa olla muuttunut sitten viime (vuosien takaisen) hammastarkastuksen jälkeen

77. Pulssini oli työterveystarkastuksessa 59.

78. Olen harrastanut tanssimista aktiivisesti 13 vuotta.

79. Haluaisin osata tanssia paritansseja sujuvasti.

80. Sain innostukseni paritansseihin vanhojen tansseista.

81. Mielestäni argentiinalainen tango on erittäin aistikas ja kaunis tanssilaji.

82. Olen käynyt arg. tangon tanssitunneilla yhden kevään ajan.

83. Olen harrastanut laulamista kohta kaksi vuotta.

84. Laulan usein itsekseni kadulla/metsässä.

85. Olen lukenut lapsesta asti paljon.

86. Lukuharrastukseni on kärsinyt opiskelustani.

87. Haluan pitää itsestäni hyvää huolta.

88. Minulla on vahva hoivavietti.

89. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa (jos ei ole kiire).

90. Lapsuudenkodista lähdettyäni en ole omistanut televisiota,

91. eikä ole kertaakaan tullut sitä ikävä.

92. En juurikaan kuuntele radiota, koska radio-ohjelmat ja siellä soitettava musiikki ovat pääosin rasittavia.

93. En voi tilata sanomalehteä, koska minulla ei ole aikaa lukea siitä kaikkia minua kiinnostavia artikkeleita, ja lukemattomana lehden läsnäolo vain harmittaa.

94. Täten olen aika ulkona ulkomaailman tapahtumista.

95. Olen kuitenkin huomannut, että suurimmat uutiset kulkeutuvat kuitenkin korviini ja se, mikä koskettaa omaa elämääni tulee kyllä muutenkin tietooni.

96. Junassa tykkään katsella ja salakuunnella ihmisiä.

97. Junassa hakeudun usein lapsiperheiden läheisyyteen, koska niiden jutut ilahduttavat minua (jos vanhemmat eivät ole räyhähenkisiä)

98. Tykkään käydä yksin syömässä tai kahvilla.

99. Oli helppo keksiä 99 sekalaista kirjoitettavaa asiaa minusta ja elämästäni

100. Jos saisin ne käsiini, laittaisin tämän tekstin kuvitukseksi valokuvan pikku-Tuitusta a) lukemassa kirjaa potalla edessään itsensä korkuinen kirjapino b) syömässä omenaa silmät yhtä pyöreinä kuin haukkaamansa hedelmä.







Tätä listaa laatiessa mietin monta kertaa, koskeeko kirjoittamani asiat todella minua? Ovatko mielipiteeni, ominaisuuteni, rakkauteni, ajatukseni ja tunteeni minuutta? Ehkä ne eivät ole sitä kaikkein muuttumattominta minua, mutta ainakin ne ovat osa tämänhetkistä identiteettiäni ja elämääni, joten julkaistakoon nyt tämä. Ei kai mikään muu tässä maailmassa ole pysyvää kuin vain luonnon kiertokulku, pyrkimys tasapainoon ja elämän jatkumiseen.


Teidän,

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Miten tanssivasta matemaatikosta tulikin laulava kätilö?

Mitä jäi taa















Taakse jäi Maarianhaminan harjoittelu ja ihana ihana Ahvenanmaa. Taakse jäi, lämmin, kevät.


Viikonloppuna olin kotikaupungissani peruskoulun luokkakokouksessa. Oli mukava nähdä ihmisiä, joiden kanssa tuli vietettyä suurin osa ajasta yhdeksän vuoden ajan, ja joista monista en ole sitten nähnyt vilaustakaan useisiin vuosiin! Jokaisen heistä olisin kadulla tunnistanut. Kaikki olivat muuttuneet ja kuitenkin ennallaan. Minussa tapahtunutta muutosta ei (ainakaan minun kuulteni) juurikaan kommentoitu, mutta erään lausahduksen mukaan oli yllättävää, että minusta tulikin kätilö, eikä "joku tanssiva matemaatikko".




Hetki nimeltä Nyt



















Nyt on uusi arki, lämpimän harmaa ja kostea, tuoksuva kesäkuu, työstään väsynyt oma Rakas ja oman työn uudet haasteet.


Kesätyöurani on siis edennyt lähihoitajan ja sairaanhoitajan kautta jo kätilön puikkoihin asti. Työskentelynimikkeenäni on tosin harhaanjohtavasti* sairaanhoitaja, millä nimikkeellä työskentelemiseen opintosuoritukseni (240 opintopistettä) riittävät. Työpaikkani on keskussairaalassa, osastolla, jossa hoidetaan niin synnyttäneitä kuin odottaviakin äitejä vauvoineen. Olen nyt aloittanut synnyttäneistä äiteistä ja vastasyntyneistä vauvoista, joiden hoitamiseen osaltani suoritetut harjoittelut jo antavat "pätevyyden". Työjakson (=kesän) loppupuolella saan perehtyä työssäni raskaanaolevien hoitoon, mistä hyvästä saan prenataalihoidossa tekemäni työtunnit pois ensi syksynä edessä olevasta prenataaliharjoittelusta. Käytännössä minulle järjestyi siis nyt mahdollisuus tehdä PALKALLISTA HARJOITTELUA, mikä on tietääkseni TODELLA HARVINAISTA meidän alalla! Täytyy sanoa, että näin opiskelun loppuvaiheilla tuntuu todella tyhmältä tehdä harjoittelua palkatta, kun kuitenkin osaa harjoitteluissa jo niin itenäisesti toimia ja työskennellä. Odotan niin kovasti vamistumista, ja sitä, että pääsen oikeasti tekemään näitä töitä palkallisena! Tosin nytkin epäpätevyysvähennys on vain 5% palkasta, mitä ei juurikaan palkkakuitissa huomaa.

Hoitoala on alana sikäli erityinen, että töitä riittää alan opiskelijoille opiskeluvaiheesta riippumatta. Vastavalmistuneille sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaystävilleni on kaikille tarjottu lyhyempiä tai pidempiä sijaisuuksia eri erikoisaloilta. Kätilökentillä on hiukan huonompi työtilanne, jos sairaanhoitajan töitä ei lasketa oman alan töiksi. Olenkin todella onnellinen ja kiitollinen, että jo opiskeluaikana saan näin hyvää työkokemusta omalta alalta!


Ikävöin mennyttä ja ajattelen tulevaa. On vaikea heittäytyä vain tähän hetkeen, kun tulevaisuus on askarruttavana ja kiehtovana niin paljon mielessä. Tuntuu, että uskalluksestani tarttua unelmiini olen saanut lisää rohkeutta. En kuitenkaan tiedä, onko tällainen tahdonrohkeus hyvästä. Uskallan tahtoa niin paljon:




Kohti














Tahdon päästä hyviin töihin, tahdon perustaa perheen, tahdon löytää hyvän asunnon perheen asuttavaksi...


Kääntykö oma rohkeuteni, tahdonvoimani, vielä minua vastaan, kun odotan elämältä niin paljon?


Pohtii






*1) joka ei ole valmis sairaanhoitaja, 2) joka ei työssään juurikaan kohtaa SAIRAITA ihmisiä