Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. joulukuuta 2010

Täällä päässä ollaan oltu kiireisiä:

Sairaalan ovet on suljettu viimeistä kertaa harjoittelijana jo kolmisen viikkoa sitten, ja koulun ovet viimeistä kertaa opiskelijana viime keskiviikkona, 23. syntymäpäivänäni. Voin onnitella ja olla ylpeä itsestäni: opintoni ovat käytännössä katsoen valmiit. Tai siis minä olen valmis sairaanhoitaja-kätilö :


ONNEKSI OLKOON, Tuittu!



Viimeisenä koulupäivänäni, 1.12.2010, meille tarjottiin koulun puolesta kakkukahvit, ja illalla juhlistin syntymäpäivääni argentiinalaisen tangon konsertilla, jossa sain kuulla jopa kahden ystäväni kaunista laulua <3 Myöhemmin illalla tunnelma oli haikea, itkuinenkin, tajutessani, että tänään tosiaan oltiin viimeistä kertaa porukalla koolla, eikä sitä tiedä, tulenko välttämättä jokaista kanssavalmistuvaa enää teidemme erkaannuttua kertaakaan tapaamaan. Ja että tästä alkaa peruuttamattomasti uusi elämänvaihe, jolloin viimeistään seison omilla jaloillani kannatellen talouttani kaikkeani.

Viime perjantaina avasin tutun osaston oven sitten viime tammikuun. Sain lämpimän vastaanoton osaston henkilökunnalta osastonlääkäriä myöten. Tuntui hienolta palata töihin, vaikka tietysti vastuullinen ja vaativa työ kovasti jännittääkin! Kyseessä on siis sairaanhoitajan työ sairaalassa akuuttiosastolla, jossa hoidetaan pääasiassa iäkkäitä ja suhteellisen huonokuntoisia miehiä ja naisia. Työnkuva ei ole minulle sitä ominta omaa, mutta työyhteisö ja -ilmapiiri on varmasti parhain, mitä olen opiskeluaikanani kohdannut. Ja mikä tärkeintä: tällä osastolla koen voivani työskennellä oman moraalikäsitykseni mukaan sen sotimatta osaston käytänteitä tai yleisiä arvoja vastaan.

R:lla takanaan (kuulemma) koko yliopistoajan tähän asti kiireisimmät kaksi viikkoa, emmekä ole tällä välillä juuri nähneet toisiamme, vaikka saman kodin jaamme. Onneksi Rakkaallanikin kiireet helpottavat joulun lähestyessä.

Viimeisen koulupäivän ja ensimmäisen työpäivän väliin jäävänä välipäivänä sain oikean jouluhepulin, koska olen odottanut kiireiltäni taukoa saada vähän fiilistellä lähestyvää jouluakin. Kerkesinkin pestä lattiat, tuulettaa vuodevaatteet, pestä kolme koneellista pyykkiä, kaivaa joulukoristeet ja -kääreet varaston uumenista ja ripustaa jouluvalot ikkunoihin. Jo tuli tunnelmallista! Ensimmäisestä työvuorostani kotiin palatessani katsoin jo kaukaa





meidän kotimme ikkunoiden olevan ne kaikkein houkuttelevimman kotoisimmat
- miksiköhän ;)

Joulusuunnitelmat ovat hieman valottuneet, kun sain tietää joulun ajan työvuoroni: jouluviikolla minulla on töitä 6 päivänä ma-la sekä sunnuntaiyö. Vaatii hyvää suunnittelua ja stressintorjumiskykyä saada tänä vuonna tunnelmallinen joulurauhan tuntu meidänkin pikku perheeseen. Mutta uskon sen onnistuvan!

En ole kuitenkaan vielä kyennyt suunnittelemaan joulua sen kummemmin, kun sitä ennen on vielä se toinen suuri (ja ainutkertainen!) juhla. Nyt on kuitenkin vielä jaksettava sinnitellä töissä vielä yhden aamuvuoron verran, ja sitten nokka kohti valmistujaisjuhlavalmisteluja! Kertooko tämä jotain lähipiirini elämänasenteesta, että noin kolmasosa kutsutuista ei vielä neljää päivää ennen juhlia osaa sanoa, pääsevätkö juhliin vai eivätkö?

No, paljon on porukkaa tulossa joka tapauksessa, joten lupaan, etten jää itkemään kenenkään perään, vaikkei kutsuuni vastattaisikaan ;)

Odottavin terveisin,

tiistai 21. syyskuuta 2010

Kurkistuksia kotiin





1. kuvassa olohuone makuuhuoneesta nähtynä muuton alkuvaiheilla
2. kuvassa makuuhuoneen ikkunanäkymä eilen


Rakastan tätä kotia!!

Syksyn pyörteissä

Syksy on mennyt sellaisella vauhdilla, että!




Heti viikon lomalta palattuamme löysimme Kodin, ja aloimme pakkauspuuhat. Minulla tosin meni kauemmin turhien tavaroiden karsimisessa, kuin niiden mukaan lähtevien pakkaamisessa. Suurin osa tavaroistanihan oli jo varastoon pakattuna viime keväältä, kun R:n nurkkiin muutin majailemaan.

Viimeiset viikot synnytyssalissa olivat rankkoja. Tuntui yllättävän vaikealta palata tänne muualta, ja odotukset oman osaamisen suhteen taisivat olla turhan korkealla. Kun vertasin itseäni muihin täällä koko harjoittelunsa tehneisiin, tunsin itseni hyvin avuttomaksi ja osaamattomaksi. Ovathan muut harjoitelleet samalla synnytysosastolla noin 16-17 viikkoa, kun taas minä olin täällä vain ensimmäiset ja viimeiset 4 viikkoa. Kuitenkin synnytyssaliharjotteluista ja synnytyssalityöskentelystä jäi hyvä mieli ja tunne, että kyllä se on mun juttu :)

Silti tuntuu siltä, että tässä elämäntilanteessa - tai siis valmistuttuani - on minulle tärkeämpää saada hyvä työpaikka kuin sijaissimputusta (epävarmoja pätkätöitä) synnytyspuolella - jos siis pitää valita. Täällä meidän kaupungissa, mistä meitä kätilöitä valmistuu nopeampaa tahtia kuin paikkoja vapautuu, ei ole itsestään selvää päästä heti oikeisiin kätilön töihin. Onneksi olen oppinut tykkäämään myös sairaanhoitajan hommista.






Nyt elämässä vallitsee syksyinen sees. Viime viikolla alkoi koulu, hyvin pienitöisenä. Muutto ajoittui kolmannen harjoitteluviikon loppuun, eli ollaan asuttu tässä nyt jo reilu kaksi viikkoa. Nautin siitä, että meillä on nyt "iso" koti ja paljon tiloja (3h +k) laitettavana. Yllättävän vähillä hankinnoilla (1 verho :)) saatiin ensimmäinen kelpo kalustus kokoon omien ja sukulaisten varastojen aarteiden avulla.

Parin viikon päästä alkaa viimeinen harjottelu raskaanaolevien osastolla, sitten vielä pari viikkoa teoriaopintoja jäljellä ennen tutkintotodistuksen anomista. (Viimeinen koulupäivä osuu näillä näkymin mun 23-vuotispäivälle :))

Annanpa teidän pian kurkistaa kotiimmekin.

Rakkain terveisin,

perjantai 3. syyskuuta 2010

Hei kaikki ystävät ja tuttavat syksyssä! Kolme synnytysosastolla valvottua yötä takana, olohuoneeseen verhot hankittuna, muuttolaatikot pakattuna ja kutkuttava odotus vatsanpohjassa:


HUOMENNA MUUTETAAN!


<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

PS. Jos et ole vielä huomannut käynnissä olevaa arvontaa, niin eipä hätää, vielä kerkeät osallistua täällä!

lauantai 21. elokuuta 2010

Uuteen

Hei kaikki ystävät ja tuttavat alkavassa syksyssä!

Työt loppuivat kaksi viikkoa sitten. Viime viikko meni R:n kanssa Suomea kiertämässä ja tällä viikolla olen palannut synnytyssaliin. Näistä kerron erikseen enemmän möhemmin, sillä nyt tahdon päästä viimein kertomaan päälimmäisenä mielessä olevista asioista:

Muutama viikko sitten meille ilmoitettiin, että me saadaan piano kodista, jossa se on seissyt tarpeettomana tarpeettoman pitkään. Viime viikolla meille ilmoitettiin kuun vaihteessa vapautuvasta kolmiosta 1920-luvun kerrostalossa. Kun kävimme asuntoa katsomassa (heti seuraavana päivänä reissusta kotiin palattuamme), huomasimme löytäneemme sopivan kodin pianolle ja meille. "Ihan kuin Helsingissä", totesi R talon vanhaan kiviseen rappukäytävään astuessamme ja "ihan törkeen hieno" sieltä ulos astuessamme... Ihana asunto se onkin ja tuntui meistä molemmista alusta asti omalta! Kuten pianokin, asunto vain tuli eteemme: siitä ilmoitettiin meille ja me otettiin.

Vanha tilava asunto inspiroi sisustamaan. Paljosta luovutaan uuden tieltä, ja paljon olisi hankintoja tehtävä asettumista ajatellen. Toiveissa olisi ajan mittaan löytää ainakin ruokapöytä tuoleineen, kirjoituspöytä, kirjahylly, lipasto, sänky ja iso peili. Kun tietää, että talossa tullaan pysymään, tulee aivan eriasteinen hinku ja halu tehdä hankintoja JUURI TÄTÄ ASUNTOA ajatellen. Eilen tehtiin pienimuotoinen kirpparikierros ja tilattiin Marimekon myymälään pakka Maija Louekarin Iso satakieli kangasta olohuoneen tai makuuhuoneen verhoiksi. Tänään lähdetään huonekalujahtiin läheiseen antiikkimyymälään.





Tämä kesällä löytynyt vanha opetustaulu (vielä myymälässä kuvattuna) samoin kuin talvella ostettu lintutaulu löytävät paikkansa vihdoin tulevasta kodista.


Lähipäivinä alkaa ilmoittautuminen laulutunneille, joita ajattelin tänä vuonna jatkaa ainoana säännöllisenä harrastuksenani. Lisäksi aion käydä uimassa ja kuntosalilla sekä astangajoogasalilla elämänrytmin mukaan. Ei siis uutta suunnitelmisa harrastusten suhteen. Uutta riittää tänä vuonna varmasti valmistumisessa ja työelämään siirtymisessä.

Jo kuukauden ajan minulla on ollut kova hinku maalata ja taiteilla. Tähän puuhaan en olekaan syventynyt pitkiin aikoihin, joten nyt lienee luomisaika taas. Jos siis olen hiljaisempi täällä, tiedätte käteni olevan ahkerammat muuanna. Teitä luen säännöllisesti, vaikka omaa kirjoittaisin harvemmin.


Kuulemisiin!

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Mitt liv som ålänning - Elämää oolantilaisittain

Tänään minulla oli extra-vapaapäivä, koska eilen tein extrapitkän harjoittelupäivän, jonka aikana kerkesin työskennellä niin aamu-, ilta- kuin yövuoronkin kätilön kanssa. Joskus harmittelen sitä mielessäni, etten voi koskaan jakaa kanssanne juuri niitä mielenkiintoisimpia yksityiskohtia salassapitovelvollisuuden rikkoontumatta. Nytkin tyydyn selittämään eilisen päivän pituuden toteamalla vain, että joka vuorossa riitti mielenkiintoista ja haastavaa tehtävää, ja lisäksi tuntui siltä, että siellä tarvittiin minua.

Tammisaaressa ollessani menin sairaalalle vain, kun "ohjelmassa" oli synnytyksiä, ja minulle jäikin paljon rästitunteja ensi syksynä lähisairaalassa tehtäväksi. Tein sen valinnan tietoisesti, koska en halunnut hukata arvokkaita harjoittelutunteja tyhjäntoimittamiseen. Täällä minun on oltava tarkempi ennalta sovittujen harjoittelutuntien täyttymisen suhteen. Enempää en voi jättää rästiin, koska valmistumisen ensi syyslukukauden loppupuolella en halua viivästyvän ja muutenkin byrokratia on hieman tiukempi näin vaihtosopimuksen varassa työskennellessä.

Opettajan ja osaston kanssa on sovittu, että voin hoitaa myös raskaana olevia, ja hyväksilukea ne tunnit prenataaliharjoitteluun (prenatal = syntymää edeltävä). Nyt työskentelenkin siten, että minulla on ohjaajani työvuorojen mukainen työvuorolista, joka elää tarpeen mukaan. Voin esimerkiksi jäädä pitempään, jos on synnytys käynnissä tai halutessani tulla paikalla kutsusta, ja jättää sitten jonkun suunnitellun vuoron pois. Saan itse päättää, milloin teen suunnitelman mukaan, ja milloin mielin muuttaa suunnitelmaa. Nämä päätökset oman jaksamiseni mukaan: silloin, kun jaksan päivystää tai tehdä pitkää päivää, voin sen tehdä, ja muutoin voin pysytellä suunnitelmassa. Tämä käytäntö on toiminut hyvin. Minun luonteelleni sopii hyvin, että minulla on ennalta suunniteltu, turvallinen, mutta tilanteen mukaan joustamiskykyinen suunnitelma.. Saan kuulostella omaa jaksamistani ja saan olla paikalla silloin, kun tapahtuu.

Vapaapäivinäni olen ehtinyt puuhastella kaikkea tänne kotiutumista edistävää. Monta kertaa muuttaneena olen löytänyt omat keinoni rakentaa koti sinne, minne menenkin. Minulle on tärkeä löytää oma paikkani, se pienikin, jotta voin tuntea oloni hyväksi, turvalliseksi ja kodikkaaksi. Minulle kiintyminen ja muistelu – haikeakin - sopii paremmin kuin juurtumattomuus ja etäiseksi jääminen.

Olen hankkinut paikallisen kirjaston (kahdessa ylimmässä kuvassa) kortin, Ahvenanmaakortin (Ahvenanmaan asukkaille paikallisetuja), ajanut Maarianhaminan alueella kulkevalla ilmaisella Stadsbussenilla, löytänyt ja kolunnut läpi paikalliset kirpputorit. Olen kulkenut syrjäkatuja ja pieniä polkuja, ja löytänyt monta kiehtovaa kohdetta luonnossa ja lähiympäristössä. Mietin, miten paljon minun yksityiskohtia rakastavan, ja ”tavallisen” turistin mielikuvat Maarianhaminasta eroavat toisistaan.

Tätä iltaa sävyttää Air:in albumi Talkie Walkie


P.S. Vaikka perustin blogin alunperin kuulumisten kuuluttamiskanavaksi läheisiäni varten, olen iloinen, että blogini on saanut lukijoita tuntemattomistakin :)


Iltaisin terveisin,

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Onnea ja yörauhaa

Heipä hei! Koulu loppui tämän kevään osalta viikko sitten perjantaina, jolloin teille viimeksi kirjoittelinkin. Sen jälkeen olen hankkinut itselleni kesätyön, järjestellyt vaihto- ja muuttoasioita, luistellut jäällä ja vieraillut kotipuolessa. Ahvenanmaalla manner-Suomesta tehtävä harjoittelu luetaan siis juridisesti ulkomaan harjoitteluksi, ja sitä koskeva paperisota käydään ulkomaanharjoittelun kaltaisesti.

Olen ollut hyvin, hyvin onnellinen, kun asiat ovat olleet niin hyvin mallillaan. Varsinkin, kun nuo kesätyöasiat järjestyivät niin mukavasti. Tiedossa on siis kätilön töitä samalta paikkakunnalta, missä R työskentelee kesän. Loppuviikosta taivaalleni ilmestyi kuitenkin uhkaava pilvi, kun kuulin, että minun odotetaan jakavan vaihtoajan asuntoni yhden kuukauden ajan toisen opiskelijan kanssa. Jos kyseessä olisikin kaksio tai soluasunto, olisi asunnon jakaminen ok, mutta minua kauhistuttaa ajatus 21 neiömetrin YKSIÖN jakamisesta toisen vuorotyötä tekevän kanssa. Ja minua oikeasti suututtaa se, että 12.11.2009 minulle ilmoitettiin, että minulle on varattu yksiö harjoitteluni ajaksi. 24.2.2010 sain _vastauksena tiedusteluuni asunnon sijainnista ja varustasosta_ tiedon, että sinne onkin tulossa toinenkin asukas. Asia kuitattiin ko. ilmoituksessa lausahduksella: "Toivottavasti asunnon jako sopii sinulle". Kun ilmoitin tarvitsevani oman makuuhuoneen riittävän levon turvaamiseksi, oli vastaus, että asuntoja löytyy tosiaan vain tuo yksi. Eikö tuo ollut ikään kuin vuokrasopimuksen pettämistä, että vuokrataankin asunto toiselle ensimmäiselle ilmoittamatta? Vuokrasopimusta meillä ei tietenkään asunnosta ollut, vain sähköposti, jossa varauksesta ilmoitetaan.

Työaikani ovat sen verran epäsäännölliset, tarvitsen omaa tilaa ja olen niin huono nukkumaan, että edes R:n työsuhde-asunnon jakaminen (1 huone) kesän ajaksi ei ole tullut kuulonkaan. Koska myös R:n työajat ovat kesätyössä hyvin epäsäännölliset, oli meidän molempien mielestä parempi vaihtoehto, että myös minulla on kesän ajan oma kämppä, vaikka samalla paikkakunnalla ollaankin. Suurin syy tämän käytännön pitämiseen parempana on riittävän levon turvaaminen molemmille. Entä sitten, kun kyseessä on tuntematon ihminen? Entä, kun R tulee käymään luonani useaksi päiväksi? Missä on yksityisyys ja yörauha? Varsinkin, kun yö saattaa minun tapauksessani tarkoittaa unta esim. klo 15-22.



Nyt olen selvittämässä, voisinko saada vuokra-asuntoa jotakin muuta kautta. Mutta miten menetellä, jos asuntoa ei näin lyhyellä varoajalla löydy? Luuletteko, että huoneen jakaminen onnistuisi? Toinen tyttö on tulossa yhden viikon minun jälkeeni, ja lähdössä pois 3 viikkoa minua aiemmin.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Kodikkuutta

Niin ihanaa olla kotona! Niin ihanaa, kun on vapaa viikonloppu!

Siis ihan oikea viikon loppu, eikä vaikka epämääräinen keskiviikkovapaa. Edellinen vapaa viikonloppu minulla oli joulukuun alussa yli kaksi kuukautta sitten. Nyt kun takana on seitsemänpäiväinen harjoitteluviikko ja siihen perään viisi täyttä koulupäivää, vapaa viikonloppu tuntuu todella kullanarvoiselta! Ja että saa viettää sen täällä kotimaisemissa, lähellä metsää, kaupunkia ja ihmisiä. Että on aikaa olla ystävien ja oman rakkaan kanssa. Että keittiössä tuoksuu kahvi. Että Onneli soittaa viulua viereisessä huoneessa. Kun pysähdyn tähän hetkeen, tunnen syvää kiitollisuutta ja helpotusta, ja hengähdän syvään. Tässä se nyt on. Arjen ihanuus.






Tänään on siivouspäivä (-ilta). Menen yöksi R:n luokse. Huomenna herätään ilman kelloa, syödään aamiaista ehkä pelilaudan äärellä, laitetaan yhdessä ruokaa ja leivotaan laskiaispullia. Illemmalla tulee eräs tuttavapariskunta meille viettämään peli-iltaa.





Kotoa, rakkaudella,

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kotiin


Tämä taulu tulee olemaan ensimmäinen yhteiseen kotiimme hankittu esine.

Olen iloinen siitä, että ensimmäinen hankinta sattui olemaan taideteos. Bongasin tuon Tammisaaren kirjastossa parhaillaan esillä olevasta taidenäyttelystä, jonka kävin eilen joutessani katsomassa. Kolahti heti. Laitoin tämän valokuvasta otetun valokuvan R:lle sähköpostina, ja kolahti häneenkin. Kohtuullisen hintatason takia ostopäätös syntyi nopeasti, joten tänään soitin taiteilijalle, ja varasin teoksen. Päivän kohokohta! Kuvan oikeudet omistaa Mikaela Sonck (kuvaaja).

Kuva on siis melkein mustavalkoinen, mutta mustavalkoisuus syntyy efektin sijaan kuvatun maiseman värittömyydestä. Kuvassa on sopivasti liikettä, mutta oikean alareunan rakennus tuo kuvaan staattisuutta, jota ilman kuva olisi mielestäni kiinnekohdaton ja tylsä. Uskon tämän sopivan minkätyyliseen ja minkäväriseen sisustukseen tahansa, kunhan yhtenäistä seinätilaa löytyy. Taulu on nimittäin melko suuri.