sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Mukavan haasteellista

Olen ottanut vastaan haasteen:


ja sitä myöten lupaan lähettää vuoden 2011 aikana jotain omin käsin tekemääni (ompelus, maalaus, muovailu, valokuva tms.) viidelle ensimmäiselle kommentoijalle, jotka lupaavat laittaa haasteen blogissaan eteenpäin.

Monilla tämä on blogissaan jo kiertänytkin, joten jos uusia osallistujia ei tule viittä, niin en pahastu, jos viiden osallistujan joukossa on joku haasteeseen aiemminkin tarttunut.

Koska elämäni ja luomistyöni keskittyy tällä hetkellä napani taakse, varoitan, että saatan hyödyntää jäljellä olevaa vuotta lahjusten väsäämiseen. Tavoitteekseni otan kuitenkin saada väkerrykset postiin ennen pikkuiseni odotettua syntymäaikaa. Olisiko tavoitteena vaikka elokuun puoliväliin mennessä.

Toki saatan saada niitä tipotellen valmiiksi jo aiemmin kevään ja kesän aikana, jos osallistujia ei haittaa, että ne saapuvat vastaanottajilleen eriaikaisesti?

Osallistumisia odotellen,

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kevät, kevät, kevät!

Jo neljänä viikkona peräkkäin olen saanut nauttia vapaista viikonlopuista.

Vapaa-aikaani on kuulunut keväistä valoa, iloa, laulua, joutilaita aamuja, liikuntoa, luku- ja makunautintoja, huushollausta, kulttuuririentoja sekä ihania ystäviä.



















R:n iltoihin ja viikonloppuihin painottuvat menot, minun päivätyöni ohella, rokottavat yhteistä aikaamme. Mutta ehkä se on välillä tervettä joutua kaipaamaan. Huomata kaipaavansa.


Joka vuosi kevään aurinko yllättää voimakkuudellaan. Miten se muuttaakin koko näkemyksen ja kokemuksen sävyn!

Yhtäkkiä kinosten alta paljastuu musta maa ja kivinaamioiden takaa hymyn värit. Leuat kohoavat, askelet reipastuu.






Maha pullottaa syömisistä riippumatta. Huonekasvi on tehnyt kukkia ja aamulla voi herätä valoon.


Voisinko muuten olla kuin onnellinen?










Rakastaen,