



Takana viikko äitiyspoliklinikalla ja toinen raskaana olevien sairaalaosastolla, välissä matkailua maisemien halki. Ylläolevat kuvat ovat alkuviikolta reissun varrelta. Alla oleva puolestaan tältä aamulta. Syksyn keltainen valo vaihtui kertaheitosta lumen valkeaksi valoksi.

Olen viihtynyt hyvin viimeisessä harjoittelussani. Ohjaajana on mahtava tyyppi, jota ei tarvitse jännittää, ja on hienoa, kun huomaakin harjoittelussa olevan enemmän niitä asioita, joita osaa tehdä kuin niitä, joita ei osaa. On hienoa olla näin lähellä valmistumista! Viime viikolla varmistui työpaikkakin, tosin aluksi vain joulukuuksi. Paikka on samalla osastolla, jossa olen aiemminkin tehnyt sairaanhoitajan töitä. Harmi, etten pääse kätilön töihin, mutta hyvä tietysti, että on jotain töitä tarjolla vastavalmistuneellekin.
Viime yönä näin aivan ihanaa unta. Siinä olin yllätysraskaana jo jotain viikolla 20, kun raskaus ultraäänitutkimuksella (harjoittelupaikassani) todettiin. En ollut osannut arvata olevani raskaana "pelkän vatsan turvotuksen ja väsymyksen" perusteella. Mutta tämäpä olikin positiivinen yllätys, kun pääsi suoraan vatsankasvattelupuuhiin ilman alkuraskauden oireita. Ultraäänikuvassa näkyvä profiilikuva näytti pojalta, ja NIIN SULOISELTA! Olin niin onnellinen! Tällä raskaanaolevien harjoittelujaksolla en ole muistaakseni nähnyt yhtäkään unta asiakastyöstä, mutta sen sijaan olen itse ollut monta kertaa raskaana. Unet ovat tuntuneet tosi todellisilta, ja niistä herätessä minulla on aina ollut tosi onnellinen olo. On hassua, että raskausunissani olen aina jo keski- tai loppuraskaudessa, ja että usein minulla on niissä
huomattavan pieni maha - siis sellainen, ettei kukaan usko, että raskaus on oikeasti niin pitkällä :D
Tänään on ollut kiva päivä, ja mukava iltakin tiedossa. Teille hyvää viikonloppua ja lumileikkejä sään sallimissa rajoissa toivoen,