torstai 31. joulukuuta 2009

Jotain vanhaa ennen uutta

Hei rakkaat lukijat! Jo viikko joulusta, ja ihmettelen vain, mihin ne päivät tästä välistä hävisivät. Palataanpa ajassa hiukan taaksepäin...


Ne tilaamani kirjat tulivat jo maanantaina!!! Ja yllätyksekseni ne kopsahtivat omasta postiluukusta, eli ei edes tarvinnut lähteä postitoimistoon lähetystä noutamaan. Paketista paljastui siis Förlossingshandboken (2009) ja Vänta Barn (2009). Ensituntuman perusteella molemmissa on hyvän asiasisällön lisäksi mitä ihanimpia kuvia aiheisiin liittyen. Niitä sitten yhdessä selailtiin ja ihailtiin R:n kanssa. Etenkin tuo Förlossningshandboken vaikuttaa olevan hyvä kirja. Se on kolmen kätilön kirjoittama synnytysvalmennuskirja (http://www.trebarnmorskor.se/handboken.php).

Ja rintsikoista! a) sopivat b) mukavat c) istuvat d) kauniit ja e) kohtuuhintaiset löytyivät jo kolmannesta puodista myyjän avustuksella. Melkeinpä palvelu yksin olisi määrittänyt sen, missä liikkeessä kaupat tehtiin, mutta kyllä liiveilläkin oli osuutta asiaan. KIITOS, R!


Farkkujen ja takin etsiminen tiistaina osoittautuikin kinkkisemmäksi tehtäväksi. Sovitettuani ehkä valehtelematta n. 15 erikokoista ja -mallista housuparia, päädyin lopulta ostamaan (ei-alennushintaiset) mustat suoralahkeiset farkut. Haluamani kaltaista takkia ei löytynyt, vaikka kiertelin ties kuinka monessa liikkeessä ja sovitin ties kuinka montaa takkia. Mutta äiti tietää, että olen aina ollut vaativa vaateostosten tekijä ;)


Keskiviikko aloitettiin huonosti nukutun yön jälkeen (no ei vaan nukuttanut ennen puolta neljää yöllä...) esittelykirjeen laatimisella tulevaan harjoittelupaikkaan suomeksi ja ruotsiksi. Tässä puuhassa pääsin jo hyödyntämään uusista kirjoista löytyvää sanastoa. Makupaloja ruotsinkielen synnytyssanastosta teille täällä alhaalla. Kirjeen valmistuttua auttamaan ystäväpariskunnan muutossa, josta olin auttamattomasti myöhässä, ja kerkesin vain vähäiseen auton pakkausapuun :( ANTEEKSI, N&A! Muuttoauton huristeltua matkoihinsa lähdin sovitusti tapaamaan viimeisillään raskaana olevaa luokkatoveriani, jota varmasti tapaan ensi kerralla vasta äitiytyneenä. Kylästä kodin kautta ruokaostoksia tekemään...

Keskiviikkona oli myös kuusen aika lähteä. Koska se oli päättänyt riisuutua neulasistaan, päätin, että minun oli aika riisua se myös muista koristeistaan. Alla olevissa kuvissa kuusi on vielä täysissä pukeissaan. Tuon kuusen(latvan)han löysin kerrostalon takapihalta roskia viedessäni pari päivää ennen aattoa. En ollut ajatellut hankkia kuusta, vaikka se onkin lapsuudessa perheen jouluperinteisiin aina kuulunut. Mutta siinä tuo törrötti roskiksen viereen hyljättynä kuin minua odottaen, niin ajattelin, että miksipäs sitten ei, ja kannoin kuusenpätkän kotiin.






Skulle man kunna ersätta julgranen som prydnad och stämningskapare?







Sittemmin sain pieneksi surukseni kuulla, että R ei tykkää kuusentuoksusta (!), ja on kuuselle ehkä vähän allerginenkin (?!). No, me oltiin kuitenkin suunniteltu viettävämme joulu hänen luonaan, joten en suostunut luopumaan tästä kotini kaunistuksesta ihan saman tien. Rupesin vaan miettimään, että kun kuusi on ollut sellainen tuoksuntuoja ja tunnelmanluoja, että millä sen voisi sittemmin tulevina jouluina korvata? Onko hyviä ideoita? (muovikuusi ei tule kyseeseen)





Keskiviikon kauppareissulla tein löydön matkan divarista. Divarin näyteikkunassa oli levytaidetta 70-luvulta, ruotsalainen joululaululevy: God Jul. Oli pakko saaha, eikä ees ollu kallis. Voisihan tuota kuunnellakin R:n vinyylisoittimella, mutta luulen, että ennemmin kuin levysoittimeen, se päätyy ensi vuonna joulukoristeeksi seinälle :)


Tämän nykyisen asuntoni sijainti on kaltaiselleni kirjafriikille ihanteellinen, mutta myös vaarallinen. Kodin ja keskustan väliseltä reitiltä löytyy nimittäin paitsi kirjasto myös neljä divaria. Monta kirjaa on niistä mukaankin tarttunut, vaikkei huoneeni hyllytasoille enää mahdu yhtään enempää. Haaveissani on jo vuosia ollut kotikirjasto, toisin sanoen kirjastohuone, jonka seiniä kiertäisivät kauttaaltaan korkeat kirjahyllyt. Huoneen pitäisi tietysti olla myös lukutilana viihtyisä, esim. hyvä valaistusvalikoima ja iso kasa patjoja/tyynyjä/vilttejä + ehkä myös löhölinna parempaan tottuneille. Tällaista ei tietenkään kannata alkaa perustaa ennen kuin todella asettuu johonkin asumaan aikeenaan jäädä sinne pysyvästi. Lieneekö sellaista asumusta/tilannetta koskaan tullakaan vastaan? Mutta ainakin kirjakokoelman kartuttaminen on tapahtunut ihan vaivihkaa ja vahingossa, lukuisten muuttojenkin uhalla ;)


Keskiviikko-iltana sain vielä vieraan Belgiasta, ja vieraan mukana belgialaista suklaata, KIITOS, L (vierailusta ja suklaasta)! Myös R suvaitsi tulla sulostuttamaan yötäni aamuvuoron vaatimasta aikaisesta herätyksestäni huolimatta.

Johtuneeko ylikierroksilla käymisestä, vai mistä, että viime yökin meni kylkeä käännellessä. Tänään oli armoton, väistämätön aamuherätys klo 5.40, ja ekan kerran tämän työjakson aikana, tuntui siltä, ettei TODELLAKAAN jaksaisi/huvittaisi mennä töihin. Yllättävän hyvin työpäivä kuitenkin sujui huonosti nukutusta yöstä huolimatta. Töissä on kuitenkin pakko skarpata, joten nyt vapaalla se väsymys ja valvominen sitten kostautuu.



Tähän lopuksi vielä lupaamani ordlista:

Livmoder = kohtu
Livmoderhals, -en = kohdunkaula
Slempropp,-en = limatulppa
Fostervatten = lapsivesi
Blygdläppar, -na = häpyhuulet
Mellangården/perineum = väliliha


Fullgången graviditet, -en = täysiaikainen raskaus
Vattenavgång = vedenmeno
Latensfas, -en = latenssivaihe
Utdrivningsked, -et = ponnistusvaihe
Krystningställning, -en, -ar = ponnistusasento(ja):
(Halv)sittande i sängen = (puoli-)istuva sängyllä
Knästående i sängen = polviseisonta vuoteella
Sittande på pallen = jakkaralla
Liggande på sidan = kyljeltään
Ställning på alla fyra= nelinkontin
Gynläge, -t = gynekologinen asento


Efterbördsked, -et = jälkeisvaihe
Moderkaka = istukka
Navelsträng, -en = napanuora


Åtgärder = toimenpiteitä:
Lägga ryggbedövning, -en, -ar = laittaa selkäpuudutus
Igångsättning, en, -ar = käynnistäminen
Ta hål på fosterhinnorna = puhkaista (sikiö)kalvot
Sätta skalpelektrod = laittaa "skalppi"
Suga svalg, -et = imeä nielu


Komplikationer = komplikaatioita:
Prematurförlossning, -en = ennenaikainen synnytys
Sätesförlossning = perätilasynnytys
Skulderdystoki = hartiadystokia
Framfallen navelsträng = napanuoran esiinluiskahdus
Navelsträngprolaps = napanuoraprolapsi



TUITTU TOIVOTTAA KAIKILLE LUKJOILLEEN MUKAVAA UUDENVUODENAATTOILTAA!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Jouluisia aatoksia





Tämä kätilöopiskelija on nyt lomalla, eli töissä - sairaanhoitajana. Täysiaikaisenkin työn tekeminen tuntuu kyllä lomalta intensiivisen harjoittelujakson jälkeen. Harjoittelussa kun vuorot ovat vähän mitä sattuu, kun niihin ei itse voi paljoakaan vaikuttaa. Meidän osastolla saa suunnitella työvuoronsa itse, tai siis toivoa niin paljon kuin haluaa. Toiveet toteutetaan sikäli kuin osaston tarpeet ja muiden työntekijöiden toiveet menevät yksiin omien toiveiden kanssa. Tässä kolmen viikon työrupeamassa vaihdoin osastonhoitajan pyynnöstä yhden toivomani iltavuoron aamuvuoroksi, muuten työvuorolista oli suunnitelmani/toiveeni mukainen.

Minulle toimiva työvuorosuunnittelu on todella iso osa työhyvinvointia ja jaksamista. 3-vuorotyössä saa kyllä elimistönsä ja elämänsä sekaisin, jos antaa työn käydä kaiken muun edellä. Kun voi itse suunnitella omat työvuoronsa, työ asettuu palvelemaan muuta elämää sen sijaan, että koko muu elämä ja vapaa-aika määrittyisi työn mukaan. Näin tahdon omassa elämässäni olevan, ainakin tässä elämänvaiheessa. Onhan työaika kuitenkin vain 1/3 kaikesta ajasta, maksimissaan, joten annetaan sille se 1/3 painoarvoa, maksimissaan. Ammattikorkean opintopsykologi taannoin osuvasti sanoi, että työlle ei pidä antaa enempää kuin mitä työ tekijälleen antaa – muuten uupuu.

Ja kyllä se lämmittää mieltä, kun saa (lähes) täyttä palkkaa tekemästään työstä. Sen jälkeen, kun on tehnyt opintoihin liittyvää hoitoalan harjoittelua tähän mennessä 52 viikkoa ”palkkanaan” opintotuki, niin sairaanhoitoajan palkka 5% täysimääräisestä vähennettynä (epäpätevyyden johdosta) tuntuu ruhtinaallisesta korvaukselta tehdystä työstä :). Motivoi jonkin verran enemmän olla työmaalla se 1/3 ajastaan. Ja vaikka ei paljoa tapahtuisikaan, niin siellä ei ole vaan aikaansa hukkaamassa, kun raha kuitenkin juoksee.


Joulusta:


Joulu sujui rauhallisissa merkeissä työn lomassa, oman rakkaan seurassa. Juhla-ateria syötiin iltavuoron ja hautausmaakävelyn jälkeen aattoyönä, taisipa mennä joulupäivän puolelle. Itse valmistamamme jouluateria koostui peruna-, porkkana- ja lanttulaatikosta, uunilohesta, kermaviilikastikkeesta, italiansalaatista, keitetyistä perunoista, porkkanoista, herneistä ja punajuurista sekä kaupan karjalanpiirakoista ja punaviinistä. Aattoaamu olikin jo aloitettu riisipuurolla ja luumu-rusinasopalla. Kaupasta ostetut saaristolaisleipä, punajuurisalaatti ja kotikalja sekä itse valmistettu luumurahka saivat odottaa vuoroaan joulupäivän lounaalle, koska kaikkea ei aattoyönä yksinkertaisesti mahaan mahtunut.

Jouluaterian jälkeen oli perinteisesti lahjojen avaamisen aika. Lahjapaketeista avautui yksi toisensa jälkeen mitä mielekkäämpiä lahjoja. Mainittakoon esimerkiksi siniset huopatossut, pop-taidekirja ja lahjakortti erä-/retkeilytarvikeliikkeeseen :). Kiitos rakkaat perheenjäsenet ja ystävät ihanista lahjoista! Tunnettepa minut hyvin, kun osaatte kysymättäkin antaa mieleisiä lahjoja!

Joululomalla olen myös ehtinyt nähdä monia niin outoja kuin ilahduttaviakin unia, ja koska herätyskello ei ole ollut sotkemassa heräämisprosessia, olen myös muistanut niistä jotain herättyäni :). 22.12 yönä näin unta, jossa kohtasin kotimatkallani miekkavalaan, suuren rusakon ja vieläpä uljaan sarvipään tien varressa. Laitankin tähän kuvitukseksi Mirko Hanákin näkemyksiä noista unielukoista. Olenpa ennenkin sanonut, että tuo kuvittaja on maalannut sieluni kuvat näkyviin.






25.12 yöllä olin taas vähällä päätyä hoitamaan synnytystä (pitkästä aikaa!), mutta uni kääntyikin siihen, että olin synnyttänyt pojan. Vaaleanpunaisessa synnytysmekossani katsoin häntä rakastuneesti huomaten hänen olevan aivan isänsä näköinen – aivan samanlaiset silmät – ja vastasyntynyt hymyili minulle! Rakas pieni poikamme käsivarsillani sain herätä uuteen aamuun. Totta kai jaoin uneni R:n kanssa herätessäni hänen vierestään, ja uni ilahdutti kyllä häntäkin. Meillä on ollut perheessä usein tapana keskustella näkemistämme unista: ”Miten nukuit? Minkälaista unta näit?”... Se on mielestäni mukava tapa, koska unet ovat iso osa elämää, ja jäsentävät mielenkiintoisella tavalla valve-elämässä koettua ja nähtyä sekä alitajunnassa tapahtunutta. Ylipäätään unille annetaan yhteiskunnassamme yllättävän vähän painoarvoa siihen nähden, miten iso osa elämää ne ovat. Jotkut osaavat unennäköä arvostaa:


Ei ole totta, ei ole totta, että tulimme elämään maan päälle
Nukkuaksemme tulimme, nähdäksemme unia
Kevätruohon lailla sydämemme viheriöi, sydämemme lehdet versovat
Mutta muuten olemme kuin ruusut, kukoistavat, kuihtuvat


- sanonut atsteekki-intiaani












On ollut ihanaa, kun on ollut pakkasta, lunta ja aurinkoa. Maisema on kaunis. Toissapäivänä löysin työmatkallani kultaisen keskitienkin, mutta enpä lähtenyt sitä seuraamaan :)







On ollut ihanaa saada viettää rattoisia lomapäiviä Rakkaan huomassa. Tänään saan hänet takaisin yhden päivän reissultaan, lupasi tulla nukkumaan luokseni, jotta voin kömpiä yövuorosta kotiutuessani hänen kainaloonsa. Huomenna sitten yhdessä rintaliiviostoksille, huh! Odotettavissa pitkä ja hikinen ostosreissu, ennen kuin löytyy a) sopivat b) mukavat c) istuvat d) kauniit e) kohtuuhintaiset rintsikat. Ei taida mies tietää, mihin joutuu, kun lähtee kanssani siihen pyöritykseen, mutta saapahan olla mukana valitsemassa mieleisiä ;) Kriteerit täyttävien rintaliivien löytäminen on niitä vaikeimpia tehtäviä vaatteiden ostossa, myös farkkujen ostaminen kuuluu vaikeimpiin.

Ostamisesta puheen ollen: Bookplussasta saapuneen ilmoituksen perusteella tilaamani kirjat ovat jo matkalla, joten ne saapunevat postitoimistoon alkavalla viikolla. En malta odottaa, että pääsen niiden lukuun!!

P.S. On ollut kiva huomata kävijälaskurista + kommenteista, että blogillani on seuraajia :) Tervetuloa uudelleen!

P.P.S. Vuoropuhelu sallittua.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Ilon kyyneliä

Tänään työvuoroni alkupuolella kuulin potilashuoneesta jonkun käytävällä kysyvän minua nimeltä. Kun lähdin käytävälle katsomaan, kuka siellä minua kysyy, oli siellä minua vastassa yllätyksekseni synnytyssaliharjoittelun ohjaaja muikea hymy kasvoillaan. "Nyt saa jo loppua tämä!",sanoi hän ojentaen meille osoitettua kiitoskirjettä synnyttäjältä. Ihmettelin, että keneltä näitä vielä tulee, kun harjoittelukin jo päättynyt. Ohjaaja, joka oli jo lukenut kirjeen, selvensi, että kyseessä oli eräs edeltävällä viikolla synnytäneistä äideistä. Kiitin häntä halaten ja pala kurkussa toivotin hyvää joulua. Olin jotenkin tosi liikuttunut. Jo eilisestä jäi niin hyvä maku, ja nyt vielä lisää tällaista... Pian ohjaajani lähdettyä takaisin kohden omaa työmaataan luin jo kirjettä kyynelet silmissä. Kiitokset oli kirjoitettu pitkän kaavan mukaan, ja mukaan oli liitetty kuva maailmaan auttamastamme pienokaisesta. Kirjettä lukiessani työkaveri kysyi: "Itketkö sä, vai nauratko?" "Molempia", vastasin liikuttuneena. Aivan mielettömän hienoa kuulla, että jollekin on jäänyt niin hyvä mieli omasta synnytyksestä, ja siinä saadusta avusta & tuesta! Aivan mielettömän hienoa työtä tämä kätilön työ, ja niin palkitsevaa!!

perjantai 18. joulukuuta 2009

VOITTAJAFIILIS

Tänään lopetin harjoittelun kotipaikkakunnan sairaalassa. Harjoitteluun vapaiden jälkeen palatessani taukohuoneen pöydällä odotti kokonainen kimppu ohjaajalle & minulle osoitettuja punaisia ruusuja ja suloinen kortti viime viikolla synnyttäneeltä perheeltä <3

Ensimmäinen jakso päättyi onnellisesti ponnistusvaiheeseen puoli tuntia ennen vuoron päättymistä. Takana 150h harjoittelua synnytyksen hoitotyötä pitäen sisällään:

10 kpl yli 3 tunnin avautumisvaiheen hoitoa
12 kpl ulosauttoa, joista yksi imukuppi
+ avustaminen yhdessä sektiossa

Ulosautoissa 6:ssa synnyttäjä on ollut puoli-istuvassa asennossa,
2 jakkaralla,
1 konttausasennossa,
1 poikkipöydässä,
1 polviseisonnassa,
1 kylkimakuulla

Monenlaista ponnistusasentoa on siis jo tässä vaiheessa mahtunut mukaan. Tämän jakson seurauksena on pitkästa aikaa alkanut taas tuntua siltä, että minut olisi luotu tähän työhön. Koko syksyn kateissa ollut motivaatio on palannut, onneksi! Synnytyssalityöskentelyssä näyttäytyy koko kätilötyön ydin ja sen moniulotteisuus. Jaksosta kaikkineen jäi voittajafiilis. Olen onnellinen täällä tehdystä harjoittelusta, ja olen onnellinen sitä, että jatkan pian hieman erilaisissa kuvioissa.

Jakson päättymisen myötä perhoset alkoivat lennellä vatsassani jännittyneisyyttään. Niiden siivet levittävät positiivisia väreitä läpi kehoni ja mieleni, ja pakottavat ajatukseni suuntamaan 3 viikon päähän, jolloin lähtö etelään häämöttää. Suomen etelässä saattaa tosin olla melkoisen hyytävän kylmä tammikuun tuiskussa, merituulen tuiverruksessa.

Tilasin toissapäivänä nettikaupasta kaksi alan kirjaa: Förlossningshandboken (2009) ja Vänta barn: en bok om graviditet, förlossning och föräldraskap (2008). Toivon, että ne ehtisivät perille ennen joulua, jotta kerkeisin joululoman aikana perehtyä niiden kautta alan sanastoon oikeassa käyttöyhteydessä :) Olisi mukavaa saada käsiin myös ruotsinkielinen kätilötyön oppikirja!

Tähän päätteeksi vielä kanssanne jaettavaksi yksi kiva kätilöruno:

Jotkut ovat töissä
virastoissa pankeissa kahviloissa kampaamoissa
kioskeissa toimistoissa myymälöissä kustantamoissa

Ei niin
ettenkö arvostaisi
kukkakauppiaita kondiittoreita opettajia tai poliiseja
mutta yksikään heistä
ei tiedä salaisuutta
tunne maailman kiertokulkua
niin hyvin kuin kätilö

Vastakohtia vastakohtia
vai kokeeko historianopettaja
saman päivän aikana
hien ja veren
maailmaasyleilevän onnen

Katso
näiden käsien kautta
jokainen lapsi saapuu tähän maailmaan

Työajat on
joku voisi sanoa "rutiinia"
mutta jokainen vauva
ja jokainen synnytys
on maailmanluokan ihme
ainutlaatuinen hetki
täydellinen nirvana


(Lähdesivusto: http://koulunpenkki.blogspot.com/2006/05/runo.html)

Olen aikoinaan löytänyt tämän googlettamalla sanan 'kätilö' :)

perjantai 11. joulukuuta 2009

Hyppy tuntemattomaan

Saisiko olla puoli-istuvassa, jakkaralla, poikkipöydässä, polviseisonnassa, kylkimakuulla vaiko kenties leikkauspöydältä? Vaikka olen saanut omin-käsin-ulosauttoja tähän mennessä vasta 9, on mukaan mahtunut monenmoista opettavaa äitiä. Kaikki edellämainitut ovat kohdalleni osuneiden synnyttäjien itse valitsemia ponnistusasentoja, paitsi tietenkin toimenpidesynnytysten vaatimat poikkipöytä sekä leikkauspöytä. Episiotomioita ei ole vieläkään saanut (lue: tarvinnut) leikata yhtään, mutta kahta olen päässyt ompelemaan, ja välilihan ompelu on jo alkanut sujua mukavasti.

Tällä kertaa tuplavuoroon mahtui monenmoista. Sain kokea valtavia onnistumisen elämyksiä, kun selviydyin hyvästi monista uusista vastaantulleista tilanteista, mm. kalvojen puhkaisusta melko korkealta. Pitkästä aikaa tuli tunne, että olen kuin luotu tähän ammattiin, ja se vasta on hieno tunne se! Oikeastaan tuli hyvä mieli myös niistä tilanteista, joista en selvinnytkään ihan ensi yrittämällä. Pitäähän työssä jotain haastettakin olla, jotta tuntee sen mielekkääksi!

Mielekäs päivä kaiken kaikkiaan. Tämän päivän jälkeen mietityttää, onko huono ratkaisu lähteä hakemaan oppia kauempaa, kun läheltäkin saa näin hyvää ohjausta ja kokemusta. Teenkö tyhmästi, kun lähden muualle? Jospa ruoho on vihreämpää aidan tällä puolen? Kaikessa on puolensa - "hyvät" ja "huonot" ovat vain itse luomiamme merkityksenantoja, eivät mitään sen todellisempaa. Miksi siis murehtia? Lähtö on hyppy tuntemattomaan, mutta olen päättänyt uskaltaa lähteä tutkimaan, mitä aidan toiselta puolen löytyy. Eikä minusta tunnu siltä, että lähtisin loikaten, vaan enemminkin hypähdellen. Olenhan suunnitellut tätä jo vuoden.

Ajatuspunoksestani tuli mieleeni Soren Kierkegaardin fenomenologinen näkemys hypystä. Katkelma Kierkegaardin filosofian esittelyä Helsingin teologisen internet-sivuilta (http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/02b_lisatieto3.html):

Kierkegaard sanoo, että tulla subjektiksi, minäksi, on jokaisen tehtävä. Hän kysyy, mitä minun pitää tehdä, mikä totuus pätee minulle, mitä Jumala haluaa minun tekevän. Kierkegaardin filosofiasta voidaan tulkita, että Jumala on hänelle tietoisen, yksilöllisen, vapaan ja vastuullisen, todellisen elämän symboli.

Kierkegaardin mukaan olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Ihmiset ovat kyllä elossa, mutta eivät useinkaan olemassa. Vain, kun subjektiivista olemassaoloa ei käsitteellistä objektiivisesti, ihminen on olemassa. Voidaan ehkä sanoa, että tällöin ihminen on varsinaisesti olemassa. Hän herää eloon, elämään ja toimimaan, ihminen ei ole vain käsitteellinen, eloton objekti todellisuudessa. Kierkegaard kysyy, miten ihminen on olemassa, ollakseen todella olemassa.

Kierkegaardin mukaan uskon hyppy on ainoa mahdollisuus autenttiseen olemassaoloon. Usko on epävarmuutta, uskominen vaatii intensiivistä tunnetta ja kokemusta, kuten rakastunut rakastaa rakkaudestaan, vaikka hänellä ei olisikaan objektiivista varmuutta siitä, saako hän rakkautensa kohteen vai ei. Uskon täytyy tulla nimenomaan omakohtaisen valinnan kautta ja tässä valinnassa ihminen on täysin yksin. On oltava nykyhetkessä ja auki tulevaisuudelle, joka hetki on valinnan hetki.

Kun valinta kohdistuu absoluuttiseen paradoksiin on usko puhtaimmillaan. Kun intohimoinen, subjektiivinen, täysin henkilökohtainen valinta kohtaa absoluuttisen paradoksin, ihmisyys on aidoimmillaan ja ihminen on autenttisesti olemassa.


-----------------------------------------------------


"Usko on kuin hyppy. Seison kuilun partaalla ja sen toisella puolella on Jumala, niin uskon. Minun täytyy siis luottaa uskooni ja hypätä. Se on valintani, jota seuraan, kävi miten kävi."

(http://www.nysalor.net/kirja/filosofia/kierkegaard.html)

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Keskiviikkoa kantapäissä

Maanantai harjoittelussa meni kuin menikin odotteluun. Aamulla pääsin kuitenkin kätilön puikkoihin sektiossa, joten ei päivä aivan hukkaan mennyt. Lisäksi uutta oppia tuli oksitosiinitipan rakentamisessa. Olo pitkän päivän jälkeen (vaikka lähdinkin jo klo 18.30) oli väsynyt ja turhautuneempaakin turhautuneempi. Niin paljon kuin omasta hyvinvoinnistaan, yöunistaan ja vapaa-ajan menoistaan uhraa kolmessa vuorossa tapahtuvalle harjoittelulle, niin toivoisi saavansa siitä jotain hyötyä irtikin! Odotan todella kevättä, jolloin minun ei tarvitse käyttää arvokkaita harjoittelutunteja istuskeluun ja pottuvarpaiden pyörittelyyn, vaan voin mennä paikalle silloin kuin tapahtuu. Harjoittelun päivystysluonteisuus tulee siis olemaan käytäntö niissä pienemmissä sairaaloissa, jonne menen ensi vuoden puolella harjoittelua tekemään, ja jossa ei ole muita kätilöopiskelijoita samaan aikaan. Nyt mielenkiintoisia tilanteita lipuu yhtä mittaa nenän edestä, kun "tapaukset" jaetaan kaikkien samaan aikaan harjoittelussa olevien opiskelijoiden kesken, niin kuin tasapuolisuuden nimissä pitääkin.

Väsymys vaivaa. Nukuin maanantaita edeltävänä yönä vain 4 tuntia, koska uni ei hyvin nukutun viikonlopun jälkeen tullut ennen puoli kahta yöllä. Tiistaikin sujui sumussa - on niin vaikea päästä hereille ilman auringonvaloa! Tänä syksynä hankitusta kirkasvalolampusta on kyllä kieltämättä ollut hyötyä minulle talviväsymykseen ja varsinkin heräämiseen aamulla, mutta ei se oikeaa aurinkoa korvaa. Tänään oli säännöllisen synnytyksen hoidon tentti. Luin eilen tämänpäiväiseen tenttiin myöhään, joten yöuni jäi taas alle 5 tuntiin. Aamulla olin niin väsynyt, että hetken syyllisyydentunteen ja suorituspaineiden kanssa kamppailtuani päätin jättää tämänpäiväisen harjoittelupäivän välistä. Iltapäivän tentin vuoksi harjoittelupäivä olisi kuitenkin jäänyt lyhykäiseksi, ja näin paremmaksi siirtää tunteja ja voimia parempiin hetkiin. Yhden päivän vapaa ei kuitenkaan riitä palautumiseen työvuorojen välillä. Huomenna on ihan eri fiilis lähteä aamulla kuin mitä tänään olisi ollut, tiedän sen!

Päätös ottaa tämä päivä iisimmin ei kaduttanut hetkeäkään. Sain aamuun pari tuntia lisää aikaa kullan kainalossa nukkumiseen, ehdin nauttia yliopistolla jouluaterian ja sen jälkeen vielä kertailla tentin aihealueita. Tentti menikin mukavasti. Aiheina oli 1) sikiön topografisen aseman määrittäminen kaavakuvasta ja sen tiedon "soveltaminen" synnytyksen hoidossa, 2) sikiön tilan, ryhdin, tarjonnan ja asentojen määrittäminen kaavakuvasta, 3) essee asentojen merkityksestä synnytyksen I- eli avautumisvaiheen hoidossa sekä 4) essee synnyttäjän perustarpeista huolehtimisen (syöminen, juominen ja erittäminen) tarvemäärittely ja kätilötyön menetelmät synnytyksen I-vaiheessa. Että sellaista. Mitä teille?

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Drömmar om att föda

Viikonloppu sujui vauhdilla, tai vauhdikasta oli ainakin hereilläoloaika. Viikonloppu meni nimittäin puoliksi nukkuessa, kirjaimellisesti. En kuitenkaan valita valveillaoloajan vähyyttä, sillä olen vaan onnellinen siitä, että olen oppinut nukkumaan. Ehkä minusta vielä joskus on vuorotyöhön? Opintojen aikana olen ehtinyt sitä jo moneen otteeseen epäillä. Pahinta kolmivuorotyössä hoitoalalla ovat iltavuoroa seuraavat aamuvuorot, jolloin työvuorojen väliin jää vain n. 9,5 h sekä yövuorot, joita seuraavat päivät menevät lihaskipujen kourissa haamuillessa.

Lepo tuli kyllä tarpeeseen, koska huomenna alkaa 7-harjoitteluvuoron viikko. Enpä taas hoksannut perjantaina, että olisi jo silloin pitänyt varata kaappiin alkuviikon eväät, sillä lauantain olin poissa kotoa ja itsenäisyyspäivän kunniaksi kaupat ovat tänään kiinni. Huomenna on edessä ns. tuplavuoro eli sairaalassa hurahtaa koko päivä, klo 7-21.30. Kolmivuorotyöntekijänä minulla ei ole mitään kauppojen sunnuntai- tai yöaukioloa vastaan. Päinvastoin, olen vain iloinen, jos jossakin muuallakin palvelusektorilla ei tehdä eroa arki- ja pyhäpäivien välille, ja asioita pääsee hoitamaan silloin kun omilta työajoiltaan joutaa.

Jotkut hurjat hoitotyöntekijät tykkäävät tehdä tuplavuoroja, jotta saisivat yhden vapaapäivän viikkoonsa lisää. Työaikahyvityksiä tuplavuoron tekemisestä ei siis saa, mutta tarvittava viikkotuntimäärä tulee täyteen tiiviimmässä ajassa, jolloin on helpompi järjestää omia menoja työvuorojen välillä. Harjoittelijana voin onneksi lähteä vuorosta aiemmin, jos hommat on hoidossa eikä osastolla ei tapahdu mitään, mihin tarttua. Etuoikeus, jota olen tämän harjoittelun aikana jo pari kertaa hyödyntänyt: kannattaa säästää harjoittelutunteja siihen, kun tapahtuu. Mielenkiinnolla odotan huomista pitkää päivää, mitä kaikkea siihen mahtaakaan mahtua? Toivottavasti monenlaista, koska mikään ei ole töissä tylsempää kuin tyhjänpanttina istuminen.

Näenköhän tänäkin yönä unta synnytysten hoidosta, kuten viime aikoina on tavaksi tullut? Jonkun takia parin viime yön synnytykset eivät tosin ole päätyneet ponnistamisvaiheeseen saakka, vaan ne ovat olleet yhtä tuskaisen pitkää avautumisvaihetta. Huomenna päästään toivottavasti ponnistamaankin, koska ponnistusvaiheen hoito tuntuu minun mielestäni (ainakin tässä vaiheessa opintoja) kaikkein palkitsevimmalta.

Olen muuten vuosien varrella kuullut mitä mielenkiintoisimpia unia synnyttämisestä. Minkälaisia synnytykseen tai synnytysten hoitoon liittyviä unia teillä on ollut?

Har ni någonsin drömt om att föda eller att sköta förlossningar? Hurdana har era drömmar varit?

perjantai 4. joulukuuta 2009

Silmin, käsin ja sydämin

Kolme perättäistä yövuoroa kunniallisesti ohi. Näin alkuvaiheen harjoittelussa jokainen harjoittelupäivä/-yö tuo jotain uutta ja ennenkokematonta tullessaan. Viime yönä hoidin ensimmäistä kertaa synnytyksen englanninkielellä, olin ensi kertaa avustamassa imuvedossa (=assistering vid sugkoppsförlossning) ja ompelemassa episiotomiaa (=suturering av perineotomi). Ompelu on alkanut sujua jo paljon joutuisammin, ja tuntuu hyvältä, kun huomaa niin konkreettisesti oppineensa jotain. Muutoin tuntuu, että kolme harjoitteluviikkoa on vierähtänyt aivan uskomattoman nopeasti! Enää 9 harjoitteluvuoroa edessä ennen joulua, sitten pääsen vaihteeksi nauttimaan palkkatyön autuudesta ennen harjoittelun jatkumista Tammisaaressa. Melkein harmittaa lähteä, kun olen saanut täällä niin hyvän ohjaajan. Täytyy vaan yrittää saada kaikki mahdollinen hyöty irti jäljellä olevista päivistä. Ehkä (toivottavasti) jatkan täällä kotopuolessa vielä pari viikkoa ensi syksynä uusin kokeneemmin silmin, käsin ja sydämin.





Olen muuten saanut joulukoristeet ripustettua ja kotiin menevät lahjat paketoitua. Lahjojen laittaminen on mielestäni yksi parhaita asioita joulussa.

Muita kivoja asioita joulussa

* Hyvä ruoka
* Lahjojen antaminen ja saaminen
* Yhdessäolo
* Kynttilänvalo
* Kuusen tuoksu
* Kuusen koristelu
* Jouluvirret
* Lumi

Mikä teidän mielestänne on parasta joulussa?


Trevliga saker i julen

* God mat
* Att ge och få gåvor
* Samvaro
* Ljussken
* Grandoft
* Utsmyckning av granen
* Julpsalmer
* Snö

Vad tycker ni att vara bäst i julen?

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Syntymäpäivä

Syntymäpäivä sujui rauhallisissa, kotoisissa, merkeissä. Varsinaista muistopäivää vietin jo pari päivää etukäteen vapaapäivänäni, koska oikealle syntymäpäivälle oli tiedossa yövuoro. Illalla tuntui hieman omituiselta lähteä harjoitteluun 4 vuorokauden vapaitten jälkeen, astua avoimesta maailmasta salattuihin saleihin, kuin toiseen ulottuvuuteen omasta arkielämästä. Uudessa harjoittelussa harjoitteluvuorojen välit menevät pitkälti edellisestä toipumiseen, unissanikin hoidan synnytyksiä. Neljässä vuorokaudessa palauduin kuitenkin edellisharjoitteluviikosta niin hyvin, että ehdin tuntea saaneeni oman elämäni takaisin.

Mentaalisesta epäröinnistä huolimatta paluu harjoitteluarkeen sujui mutkattomasti. Illalla "töihin" saapuessani synnytyssalin taukohuoneen pöydällä minua odotti syntymäpäiväni suurin yllätys: edellisviikon synnyttäjäperhe oli jättänyt minulle henkilökohtaiset kiitokset suklaakarkkipussin saattelelmana. Olipa ilo aloittaa työvuoro edellisviikon kiitoksista!

Viime yönä hoidin omin käsin 5:nnen ulosauttoni. Jokainen synnytys on ihmeellinen ja erilainen! Kotiin tullessani puoli kahdeksan aikaan aamulla mieleni oli virkeä, mutta keho arvatenkin väsynyt. Mutta nyt taitaa olla tämän Tuitun aika mennä peiton alle koettelemaan onneaan unen tuloon.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Lähtö lähenee

Jotkut laskevat päiviä jouluun, minä lasken päiviä Tammisaareen lähtöön.

Lähtööni on tänään tasan 40 päivää. Vapaapäivä tulee tuossa ajassa olemaan jäljellä kuitenkin vain kymmenen jäljellä olevan harjoittelun ja työpäivien lomassa - 6 ennen joulua ja 4 joulun jälkeen. Ja niistä jouluvalmistelutkin vievät oman aikansa.

Kyseessä on vain neljän viikon käväisy, mutta havahduin pari päivää sitten siihen, että kuukauttakin varten voi - ja täytyy tehdä pieniä lähtövalmisteluita, jos haluaa tehdä elämänsä mukavaksi tutuista kuvioista ja kotiluolasta poissa ollessaankin.

Joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi aloitan tänään jouluvalmistelut ottamalla esiin varastosta hakemani joulutarvikelaatikon koristeineen ja säästettyine joulupapereineen. Ripustan ikkunaan pari vuotta sitten äidiltäni syntymäpäivälahjaksi saadut hänen itse tekemänsä joulukoristeet, paketoin jo ostamani lahjat, ja yritän vielä etsiä edellisen muuton jäljiltä kateissa olevia jouluvaloja ikkunaan ripustettavaksi.

Tässä listaa siitä, mitä pitää muistaa pakata mukaan ennen lähtöä:

* Joogamatto
* Kirkasvalolamppu
* Vaatteita, kenkiä
* Kosmetiikkatuotteet
* Luettavaa
* Kätilöopiskelijan harjoittelun työkirja
* Suomi-ruotsi-suomi sanakirja
* Kirjepaperia, kirjekuoria ja postimerkkejä
* Passi, lompakko, nettipankkitunnukset
* Astioita?
* Verho(t)
* Uninalle
* Puhelin, laturi
* Kamera
* Tietokone tykötarpeineen
* Avaimet
* Mitä vielä?

Och samma på svenska. En lista över saker som jag ska ta med mig till Ekenäs:

* Yogamattan
* Klarljusapparat
* Kläder, skor
* Kosmetikprodukter
* Nåt att läsa
* Arbetshäfte för barnmorskestuderande
* Finska-svenska-finska ordbok
* Brevpappren, kuvert och frimärken
* Pass, plånbok, nättjänstkoder
* Kärl?
* Gardin(er)
* Kramdjuret
* Nalle, laddare
* Kamera
* Datoren med dess accessoarer
* Nycklar
* Vad yttemera?

Kertokaa, jos unohdin jotain tärkeää!