Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vuorotyön vapaus ja vaikeus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vuorotyön vapaus ja vaikeus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. marraskuuta 2010

Taivaanrannan maalauksia


Illasta


aamuun


hereillä. Ja makeasti unen mailla heräyskellon soittoon kello kuuteentoista.


Aamulla sairaalalta kotin kävellessä oli meneillään varmasti vuoden kaunein auringonnousu. Ilmassa oli usvaa ja haaleanvaaleanpunaiset pilvet kaupungin ja vetten yllä, maassa vaalea kuura. Matalalta loistava aurinko valaisi maiseman keltaiset lehdet kullankimaltaviksi, oranssi sai tulenhehkun ja punainen syvän sävyn. Harmi, ettei ollut kamera mukana, mutta ainakin sain kiertoreittini varrella ihastella upeaa aamua. Yllä olevat kuvat ovat vanhoja, eivätkä vedä vertoja tämänaamuiselle väriskaalalle, mutta laitoinpahan elävöittämään muuten niin mustavalkoista kuvailuani.


Yövuoron jälkeisissa aamuissa on aina oma mystinen tunnelmansa, kun kävelee/pyöräilee heräävää maailmaa vastaan. Parina aamuna on käynyt niinkin, että kotimatkalla on tullut kouluun/töihin meneviä tuttuja vastaan. Siinä sitten vaan hyviä huomenia toivottamaan, kun on itse menossa nukkumaan. Parhaita yövuorojen jälkeisiä aamuja ovat toki lauantai- ja sunnuntaiaamut, jolloin liikenne on lähes olematonta niin autoteillä kuin kevyen liikenteen väylilläkin. On ihan hiljaista, ja lähes juhlallista kulkea hiljaisen maiseman keskellä kotiin nukkumaan.


Toki aamulla on hienoa olla liikkeellä muutenkin kuin yövuoron jälkeen, mutta nykyään harvoin tulee lähdettyä vartavasten varhain liikkeelle. Yleensä sitä nauttii joutilaista aamuista pitkään kotona, silloin, kun se on mahdollista.


Toivon, että, jos saan joskus lapsen, hän viihtyisi rattaissa, niin, että voisin tehdä hänen kanssaan vaunulenkkejä, joiden varrella voisin kuvata vuodenkiertoa ja pysähtyä ihastelemaan maailman kauneutta. En kuvittele äitiyden olevan vain ruusuntuoksuista taivaltelua, mutta saa kai sitä haaveilla? Ja kai äitiydessäkin on tilaa pienelle taivaanmaalariudelle? Ei sillä, että äityspohdinnat olisivat henkilökohtaisesti ajankohtaisia, mutta saahan sitä haaveilla?

Pohtii

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Aurinkoisia päiviä

Hei taas kaikille!

Toivottavasti juhannuksenne sujui hyvin ja tunnelmallisesti!

Minulla juhannus meni tänä vuonna töissä, vieraalla paikkakunnalla erossa perheestä, ystävistä ja sukulaisista. Tosin, sekä aattoilta, että itse juhannusilta olivat minullakin vapaat, ja sain viettää ne R:n kanssa. Juhannusaattona olin illalla hyvin väsynyt työpäivän jäljiltä, joten juhannusaatto-special jäi osaltani tänä vuonna kotona ruoanlaittoon ja saunomiseen. Saunassa istuessa alkoi harmittamaan, etten ollut jossain mökillä luonnonhelmassa tunnelmoimassa tulen äärellä, vaan väsyneenä kotona. Toisaalta olin onnellinen, ettei tarvinnut hötkyillä kotoa minnekään. Eilen illalla taasen lähdettiin R:n kanssa luonnon äärelle, tehtiin tuli, ja auringon laskiessa istuttiin lähekkäin sen äärellä pääosin hiljaa tulen ja luonnon ihmeitä aistien.

Tänään menen töihin vasta illalla - siis yövuoroon. Lopetin viimeksi valvomisen tiistaiaamuna, joten yövuorot olivat nyt ryhmittyneet työvuorolistassani siten, että viikon sisään tuli neljä yövuoroa- siis myös paljon päiväaikaan sijoittuvaa vapaata. Ja kerrankin hyvät säät osuivat vapaapäiville :) Täällä on ollut viime päivinä aurinkoista ja tuulista. Olen käynyt monena päivänä uimassa ja muutenkin oleskellut paljon ulkona. Olen lukenut paljon ja tänään olisi päivän projektina kirjoittaa kaksi kirjettä toisaalla asuville ystäville.

Ilouutinen: Olen oppinut nauttimaan vuorotyöstä!

Se tuo arkeen vaihtelevuutta. Aamuvuorot alkavat aikaisin, ja ovat yleensä vuoroista kiireisimpiä, joten on mukava välillä nukkua pidempään ja tehdä töitä verkkaisempaan tahtiin iltavuorossa. Yövuorot ovat pitkiä, yli 10-tuntisia, joten niiden tekeminen tietää myös enemmän vapaapäiviä. Ennen vuorotyössä jaksamista ja viihtymistäni on häirinnyt huono nukkuminen: kun työt loppuvat ilalla klo 21.30, ja seuraavana aamuna on herättävä ennen kuutta aamuvuoroon, ei väliin ole jäänyt juurikaan aikaa kerätä voimia vuorojen välillä. Tai, kun yövuoron jälkeen uni ei olekaan enää aamun valjettua ja maailman herättyä uskaltanut tulla, on seuraavan yön valvominen fyysisestikin kamalaa. Nykyään kuitenkin uni useimmiten vain tulee!! Viimeksi nukuin yövuorojen välillä sikeästihkösti seitsemän tuntia - siis melkeinpä menetetyt yöunet korvaavasti, ja riittävästi seuraavan yön jaksamiseen. En tiedä, johtuuko parempi nukkuminen työvuorojen välillä vanhenemisesta, oppimisesta vaiko vain yleisestä relaamisesta. Mutta nyt on alkanut tuntua, että ehkä haluaisinkin olla vuorotyöläinen. Neuvolassa harjoittelua tehdessä muistin taas, miten rutiinimaista on säännöllinen päivätyö, ja miten nopeasti viikot siinä vierivät. Kolmivuorotyössä, mikäli työvuorosuunnittelu on kohdillaan, voi myös enemmän vaikuttaa työvuoroihinsa ja täten ylipäätään työn ja vapaa-ajan tasapainoon. Koska tiedän lukijoissani olevan muitakin kuin vuorotyön tekijöitä, niin laitan tähän koosteeksi viime aikojen työvuorolistaustani havainnollistamaan asiaa:

ma 13-21
ti 7-15
ke 12-21
to VAPAA
pe VAPAA
la VAPAA
su YÖ (20.30-7.15)

ma YÖ (20.30-7.15)
ti VAPAA
ke VAPAA
to VAPAA
pe 7-15
la 7-15
su YÖ

ma YÖ
ti VAPAA
ke VAPAA
to VAPAA
pe 7-14.15
la 7-21 (toivottu tuplavuoro, jotta saisin sunnuntaina yhteisen vapaapäivän R:n kanssa)
su VAPAA

Tässä oli tosin yksi ylimääräinen vapaapäivä korvaukseksi juhannuksena työskentelystä. Onhan tuo jatkuva vuorokausirytmin vaihtelu myös kuormittavaa ja rajoittavaa (esim. iltaharrastusten suhteen), ja olenkin alkanut miettiä osa-aikaisen työnteon mahdollisuutta. Jos saisi kolmivuorotyötä 75-prosenttisella työajalla (n. 86h/ 3 vkoa), voisi kolmivuorotyön hyöty-haittasuhde tasoittua. Vuorotyökorvaukset kattaisivat ainakin osittain vajaasta työajasta johtuvat ansiomenetykset.

Mitä muuten ajattelette työehtosopimuksen mukaisista vuorotyökorvauksista? Lauantai- ja aattokorvaus (klo 6-18) +20% palkasta, iltatyökorvaus (klo 18-22) +15% palkasta, yötyökorvaus (22-07) +40% palkasta ja sunnuntai-/pyhälisä +100% palkasta (maksetaan myös aattoilloista klo 18-22). Minun mielestäni ainoastaan tuo pyhälisä on kohdillaan. Esimerkiksi arki-illan iltavuorosta tulee minun palkallani alle 6€ enemmän kuin arkiaamuvuorosta, ja lauantai aamuvuorosta (8h) 21 euroa enemmän kuin arkiaamuvuorosta.

Tällaista pohdintaa tänään, ehkä olisi jo aika lähteä ulos nauttimaan tästä vapaasta päivästä ennen töihin lähtöä :)


Kesäisin terveisin teidän,

perjantai 7. toukokuuta 2010

Harjoittelukuulumisia synnytyssalista

Hejsan kanssasisaret ja muu rakas lukijakuntani!

Kolmeen viimeiseen harjoitteluviikkoon on mahtunut kuusi yli 10 tunnin harjoittelupäivää, joista pisin oli 14 ja puolituntinen. Kylläpä nukutti makeasti tuon viimeisen vuoron jälkeen (eilen), jolloin lähdin harjoitteluun kutsusta klo 22.30 ja palasin kotiin klo 13.30... Nukuin klo 17-21, söin iltapalaa ja jatkoin unia aamu seitsemään asti. Tuossa unien välissä olo oli jokseenkin epätodellinen! Koska tältä viikolta tuli eiliseen mennessä jo yli 35 tuntia, päätin pitää vapaata ensi maanantaihin asti. Muutoin saisi kaksi vapaapäivää (pe-la) riittää, mutta R tulee lauantaiyönä, joten haluan pitkän kaipauksen jälkeen pyhittää sunnuntain yhdessäololle.

Tähän mennessä synnytyssaliharjoittelua on osaltani takana 440 tuntia eli jokseenkin 2/3 kaikesta saliharjottelusta. Suoritusmerkintöjä on kasassa nyt 31 avautumisvaiheen ja 33 ponnistusvaiheen hoidon verran. Lisäksi avustamista 13 synnytyksessä, joista 9 on ollut sektioita.

Työtarjouksia täältä on todellakin sadellut viime aikoina, jopa työhön ottamisesta vastaavan ylihoitajan tienoolta. Tiedän siis, että jos ei lähempää työtä löydy, niin täällä ainakin sitä olisi tarjolla. En kyllä haluaisi lähteä minnekään ilman Rakastani, ainakaan jos alamme odottaa perheenlisäystä valmistumiseni jälkeen. Ennen saliharjoittelua minulla ei ollut selvillä, mihin haluaisin valmistuttuani työllistyä. Nyt tuntuu siltä, että haluaisin olla synnytyssalikätilönä tai sitten kätilönä pienemmässä yksikössä, jossa hoidetaan koko kätilötyön asiakaskuntaa naistentautipotilaista raskaanaoleviin, synnyttäjiin ja synnyttäneisiin. Kotipuolessa synnytyssaliin työllistyminen tarkoittaisi siis juuri pelkkää synnytystoimintaa. Jos taas tänne tulisin, olisi työnkuva monipuolinen. Molemmat tarjoaisivat siis osaltaan todella hyvää kokemusta uran alkuun. Nämä työllistymismahdollisuudet tuntuvat houkuttelevimmilta siitäkin huolimatta, että ne olisivat vuorotyötä. Täällä myös työvuorosuunnittelu sujuu hyvin ja toivelähtöisesti, mikä on mielestäni todella tärkeää vuorotyön tekemisessä ja jaksamisen kannalta.

Synnytyssaliharjottelua on jäljellä vielä 3 viikkoa täällä, ja jatkan kotipuolessa vielä neljän viikon verran ensi syksynä. Aikalailla tasan kuukausi kesätöiden eli ensimmäisten oikeitten kätilönTÖIDEN alkuun!!


P.S. Kiitti Tiigle vinkistä (tiedät kyllä mistä!)

Terveisin

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Mitt liv som ålänning - Elämää oolantilaisittain

Tänään minulla oli extra-vapaapäivä, koska eilen tein extrapitkän harjoittelupäivän, jonka aikana kerkesin työskennellä niin aamu-, ilta- kuin yövuoronkin kätilön kanssa. Joskus harmittelen sitä mielessäni, etten voi koskaan jakaa kanssanne juuri niitä mielenkiintoisimpia yksityiskohtia salassapitovelvollisuuden rikkoontumatta. Nytkin tyydyn selittämään eilisen päivän pituuden toteamalla vain, että joka vuorossa riitti mielenkiintoista ja haastavaa tehtävää, ja lisäksi tuntui siltä, että siellä tarvittiin minua.

Tammisaaressa ollessani menin sairaalalle vain, kun "ohjelmassa" oli synnytyksiä, ja minulle jäikin paljon rästitunteja ensi syksynä lähisairaalassa tehtäväksi. Tein sen valinnan tietoisesti, koska en halunnut hukata arvokkaita harjoittelutunteja tyhjäntoimittamiseen. Täällä minun on oltava tarkempi ennalta sovittujen harjoittelutuntien täyttymisen suhteen. Enempää en voi jättää rästiin, koska valmistumisen ensi syyslukukauden loppupuolella en halua viivästyvän ja muutenkin byrokratia on hieman tiukempi näin vaihtosopimuksen varassa työskennellessä.

Opettajan ja osaston kanssa on sovittu, että voin hoitaa myös raskaana olevia, ja hyväksilukea ne tunnit prenataaliharjoitteluun (prenatal = syntymää edeltävä). Nyt työskentelenkin siten, että minulla on ohjaajani työvuorojen mukainen työvuorolista, joka elää tarpeen mukaan. Voin esimerkiksi jäädä pitempään, jos on synnytys käynnissä tai halutessani tulla paikalla kutsusta, ja jättää sitten jonkun suunnitellun vuoron pois. Saan itse päättää, milloin teen suunnitelman mukaan, ja milloin mielin muuttaa suunnitelmaa. Nämä päätökset oman jaksamiseni mukaan: silloin, kun jaksan päivystää tai tehdä pitkää päivää, voin sen tehdä, ja muutoin voin pysytellä suunnitelmassa. Tämä käytäntö on toiminut hyvin. Minun luonteelleni sopii hyvin, että minulla on ennalta suunniteltu, turvallinen, mutta tilanteen mukaan joustamiskykyinen suunnitelma.. Saan kuulostella omaa jaksamistani ja saan olla paikalla silloin, kun tapahtuu.

Vapaapäivinäni olen ehtinyt puuhastella kaikkea tänne kotiutumista edistävää. Monta kertaa muuttaneena olen löytänyt omat keinoni rakentaa koti sinne, minne menenkin. Minulle on tärkeä löytää oma paikkani, se pienikin, jotta voin tuntea oloni hyväksi, turvalliseksi ja kodikkaaksi. Minulle kiintyminen ja muistelu – haikeakin - sopii paremmin kuin juurtumattomuus ja etäiseksi jääminen.

Olen hankkinut paikallisen kirjaston (kahdessa ylimmässä kuvassa) kortin, Ahvenanmaakortin (Ahvenanmaan asukkaille paikallisetuja), ajanut Maarianhaminan alueella kulkevalla ilmaisella Stadsbussenilla, löytänyt ja kolunnut läpi paikalliset kirpputorit. Olen kulkenut syrjäkatuja ja pieniä polkuja, ja löytänyt monta kiehtovaa kohdetta luonnossa ja lähiympäristössä. Mietin, miten paljon minun yksityiskohtia rakastavan, ja ”tavallisen” turistin mielikuvat Maarianhaminasta eroavat toisistaan.

Tätä iltaa sävyttää Air:in albumi Talkie Walkie


P.S. Vaikka perustin blogin alunperin kuulumisten kuuluttamiskanavaksi läheisiäni varten, olen iloinen, että blogini on saanut lukijoita tuntemattomistakin :)


Iltaisin terveisin,

torstai 11. maaliskuuta 2010

Valoa ja väsymystä

Täällä taas!

Viime kerrasta onkin vierähtänyt viikko. Tämän viikon aikana olen aloittanut neuvolaharjoittelun äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolassa, hankkinut vastentahtoisesti kalliin bussikortin, kiertänyt R:n kanssa pääkaupunkiseudulla sukulaisissa ja tavannut muutaman ystävän, noutanut ensimmäisen yhteiseen kotiin tehdyn hankinnan (taulu), saanut uuden asuntotarjouksen Maarianhaminasta ja yrittänyt totutella R:n luona asumiseen. Olen täällä nyt siis "evakossa" viiden viikon ajan ennen Ahvenanmaalle lähtöä. Syynään se, että on kiva olla "tiiviimmin yhdessä" ennen vaihtoa, ja tekosyynä se, että Onneli tarvitsi huonettani täksi kuuksi, ja tulee asumaan alivuokralla huoneessani myös Ahvenanmaalla viettämäni ajan.

Aamut ovat sujuneet mukavasti kello kuuden herätyksistä huolimatta - olenhan tottunut tekemään aamuvuoroja. Olen jaksanut kerätä itseni kahdessakymmenessä minuutissa peiton alta lähtövalmiiksi, kävellä puolen tunnin matkan bussipysäkille ja käyttää linja-automatkan lukemiseen = opiskelemiseen. Töistäpaluumatkat sen sijaan ovat sujuneet uinuen tai vähintäänkin torkkuen. Välillä myös kotiin käveleminen on tehnyt tiukkaa päivästä väsyneenä.

R:n kanssa vietetyt hetket ovat olleet tällä viikolla harvinaista herkkua, koska musiikkimiehenä hänen menonsa painottuvat iltoihin. Näemme lähinnä ohimennen, kun minä tulen puolikuolleena kotiin sekä aamuisin sen verran, kun hän jaksaa silmiään raottaa. Eilen tosin kävimme yhdessä katsomassa erästä konserttia, jonka suurimmaksi anniksi tuntui jäävän kaksi tuntia vieretysten viettämämme kiireetön aika.

Opintojen kaksi ensimmäistä vuotta olisin aina tehnyt harjoittelussa vain aamuvuoroa, jos olisin voinut valita. Iltaihmisenä illat tuntuivat valuvan harjoittelussa hukkaan, varsinkin, kun iltavuorot ovat yleensä aamuvuoroa rauhallisempia, eikä niissä ole niin paljon opittavaa. Nyt, kun olen päässyt maistamaan vuorotyötä palkkalistoiltakin käsin, voin todeta, että rauhalliset illat ja viikonloput on tervetullutta vaihtelua arjen hektiseen työtahtiin. Seurustelun myötä myös hitaat vetkutteluaamut ovat nousseet arvoonsa, ja niitä kaipaa nyt neuvolassa päivätyötä tehdessä.

R tuolla pedin puolella jo minua odottelee, joten taidanpa tästä itsekin painua pehkuihin. Kanssanne jaettavaa löytyisi enemmänkin, eli palannen piakkoin kirjoituspuuhiin.

Teidän,

torstai 4. maaliskuuta 2010

Neuvolaa ja neuvottomuutta

Tuittu on järkyttynyt, näreissään ja hiukan peloissaan. Tämä johtuu ensi viikolla lähikunnassa (25 km päässä) alkavasta neuvolaharjoittelusta, jonne on kuljettava päivittäin bussilla.

Järkyttynyt olen bussilla matkustamisen kustannuksista. Kuukauden harjoittelusta koituvat kustannukset tulevat halvimman vaihtoehdon mukaan olemaan 81.50€ kuukausilipusta + 5.40€ x 2 = 10.80€ ensimmäisen päivän kertalipuista. Ensimmäisenä päivänä täytyy mennä kertamaksulla, koska ostopäivästä kuukauden voimassa olevaa korttia ei saa kuin matkahuollon palvelupisteestä, joka aukeaa klo 8.00 - samaan aikaan, kun pitää jo olla perillä harjoittelussa.

Näreissäni olen, koska joukkoliikenne pelaa Suomessa niin huonosti, ja maksaa sitäpaitsi kohtuuttoman paljon.

Hieman peloissani olen, kun mietin, miten käytännössä jaksan kuukauden päivät, joina kotoa harjoitteluun lähdön ja kotiinpaluun välillä on kokonaiset 11 tuntia. Jo lukioikäisenä kulkiessani päivittäin Helsingin ja Klaukkalan väliä päätin, että jos valinnanvaraa on, en aio ottaa vastaan työtä, jossa päivittäinen työmatka ottaa suuntaansa yli 40 minuuttia. Se olisi tietysti eri asia, jos työmatkan viemä aika luettaisiin työajaksi...

Yritän järjestää edullisempaa ja toimivampaa matkustustapaa kyselemällä kyytiä neuvolan/terveyskeskuksen työntekijöiltä - jos joku kulkisi töihin täältä päin. Työaika on kuitenkin kaikilla sen talon sisällä työskentelevillä ihmisillä jokseenkin sama: kahdeksasta neljään. Tuntuu varmasti hyvin oudolta tämä työaika pitkän vuorotyöputken ja koulussa istuttujen viikkojen jälkeen!

Ainakin yksi hyvä puoli tässä tulevassa harjoittelussa on: vapaat viikonloput! Eikä siinä neuvolatyössä itsessään mitään vikaa ole, ainakaan jos unohdetaan ne toimistotyön tylsyydet.

Antoisaa viikonloppua kaikille lukijoilleen toivottaa




...joka lähtee muuten huomenna R:n kanssa Helsinkiin sitä taulua hakemaan :)

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Onnea ja yörauhaa

Heipä hei! Koulu loppui tämän kevään osalta viikko sitten perjantaina, jolloin teille viimeksi kirjoittelinkin. Sen jälkeen olen hankkinut itselleni kesätyön, järjestellyt vaihto- ja muuttoasioita, luistellut jäällä ja vieraillut kotipuolessa. Ahvenanmaalla manner-Suomesta tehtävä harjoittelu luetaan siis juridisesti ulkomaan harjoitteluksi, ja sitä koskeva paperisota käydään ulkomaanharjoittelun kaltaisesti.

Olen ollut hyvin, hyvin onnellinen, kun asiat ovat olleet niin hyvin mallillaan. Varsinkin, kun nuo kesätyöasiat järjestyivät niin mukavasti. Tiedossa on siis kätilön töitä samalta paikkakunnalta, missä R työskentelee kesän. Loppuviikosta taivaalleni ilmestyi kuitenkin uhkaava pilvi, kun kuulin, että minun odotetaan jakavan vaihtoajan asuntoni yhden kuukauden ajan toisen opiskelijan kanssa. Jos kyseessä olisikin kaksio tai soluasunto, olisi asunnon jakaminen ok, mutta minua kauhistuttaa ajatus 21 neiömetrin YKSIÖN jakamisesta toisen vuorotyötä tekevän kanssa. Ja minua oikeasti suututtaa se, että 12.11.2009 minulle ilmoitettiin, että minulle on varattu yksiö harjoitteluni ajaksi. 24.2.2010 sain _vastauksena tiedusteluuni asunnon sijainnista ja varustasosta_ tiedon, että sinne onkin tulossa toinenkin asukas. Asia kuitattiin ko. ilmoituksessa lausahduksella: "Toivottavasti asunnon jako sopii sinulle". Kun ilmoitin tarvitsevani oman makuuhuoneen riittävän levon turvaamiseksi, oli vastaus, että asuntoja löytyy tosiaan vain tuo yksi. Eikö tuo ollut ikään kuin vuokrasopimuksen pettämistä, että vuokrataankin asunto toiselle ensimmäiselle ilmoittamatta? Vuokrasopimusta meillä ei tietenkään asunnosta ollut, vain sähköposti, jossa varauksesta ilmoitetaan.

Työaikani ovat sen verran epäsäännölliset, tarvitsen omaa tilaa ja olen niin huono nukkumaan, että edes R:n työsuhde-asunnon jakaminen (1 huone) kesän ajaksi ei ole tullut kuulonkaan. Koska myös R:n työajat ovat kesätyössä hyvin epäsäännölliset, oli meidän molempien mielestä parempi vaihtoehto, että myös minulla on kesän ajan oma kämppä, vaikka samalla paikkakunnalla ollaankin. Suurin syy tämän käytännön pitämiseen parempana on riittävän levon turvaaminen molemmille. Entä sitten, kun kyseessä on tuntematon ihminen? Entä, kun R tulee käymään luonani useaksi päiväksi? Missä on yksityisyys ja yörauha? Varsinkin, kun yö saattaa minun tapauksessani tarkoittaa unta esim. klo 15-22.



Nyt olen selvittämässä, voisinko saada vuokra-asuntoa jotakin muuta kautta. Mutta miten menetellä, jos asuntoa ei näin lyhyellä varoajalla löydy? Luuletteko, että huoneen jakaminen onnistuisi? Toinen tyttö on tulossa yhden viikon minun jälkeeni, ja lähdössä pois 3 viikkoa minua aiemmin.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Kodikkuutta

Niin ihanaa olla kotona! Niin ihanaa, kun on vapaa viikonloppu!

Siis ihan oikea viikon loppu, eikä vaikka epämääräinen keskiviikkovapaa. Edellinen vapaa viikonloppu minulla oli joulukuun alussa yli kaksi kuukautta sitten. Nyt kun takana on seitsemänpäiväinen harjoitteluviikko ja siihen perään viisi täyttä koulupäivää, vapaa viikonloppu tuntuu todella kullanarvoiselta! Ja että saa viettää sen täällä kotimaisemissa, lähellä metsää, kaupunkia ja ihmisiä. Että on aikaa olla ystävien ja oman rakkaan kanssa. Että keittiössä tuoksuu kahvi. Että Onneli soittaa viulua viereisessä huoneessa. Kun pysähdyn tähän hetkeen, tunnen syvää kiitollisuutta ja helpotusta, ja hengähdän syvään. Tässä se nyt on. Arjen ihanuus.






Tänään on siivouspäivä (-ilta). Menen yöksi R:n luokse. Huomenna herätään ilman kelloa, syödään aamiaista ehkä pelilaudan äärellä, laitetaan yhdessä ruokaa ja leivotaan laskiaispullia. Illemmalla tulee eräs tuttavapariskunta meille viettämään peli-iltaa.





Kotoa, rakkaudella,

tiistai 5. tammikuuta 2010

Uuden alku



Hei rakkaat ystävät ja kanssabloggailijat! Olen ollut muutaman päivän poissa keskuudestanne virtuaalitodellisuudessa. Vaikka ajatukseni ovat usein palanneet tänne ja blogin päivttämiseen, on arkitodellisuus vaatinut täyden huomioni, ja vetänyt minua puoleensa virtuaalimaailmaa voimakkaammin. Luonpa katsauksen hetkiin vuodenvaihtumisesta tähän päivään.



(kalenterikuvat: Masha Dyans)

Vuosi vaihtui (31.12.09) väsymyksen takia rauhallisissa merkeissä omissa oloissa. Tämä oli varmasti elämäni kaikkein vähiten arki-illasta poikkeava uudenvuodenaatto. Iltapäivällä nukkumista, ruoanlaittoa ja syömistä kotona. Myöhemmin blogin päivitystä, ilotulitusten seuraamista täysikuun (?) valaisemassa keskiyössä, pari tekstiviestiä, puhelu R:lle ja nukahtaminen omassa vuoteessa. R tuli viekkuun myöhemmin yöllä omista riennoistaan palattuaan.

Uudenvuoden päivä (1.1.10) taasen oli aattoa hohdokkaampi: herääminen myöhään ilman kelloa, R:n kanssa kaikessa rauhassa ja rakkaudessa käyty puhelu tulevaisuudesta. Pikainen kahvin keitto keskustelun päätteeksi ennen töihin lähtöä, ja siitä kävely töihin lumisen maiseman halki. Työmatkalla tiesin, ettei mikään voisi pilata tuota loistavan hyvin alkanutta vuoden ensimmäistä päivää. Töissä olikin sitten törkeän kiireistä, ja minulla meni tunnin ylitöiksi (eli 22.30 asti), vaikka tätsillä painoin ja vain välttämättömimmän tein. Tuollaisen vuoron jälkeen tietysti ylikierroksilla, eli nukahtaminen vasta klo 2 aikoihin.


Lauantai-aamuna (2.1.) raahautuminen töihin 4 tunnin unien jälkeen. Onneksi sain edellisillalta tutut potilaat, joten pääsin suoraan hommiin. Tiedoksi asiasta tietämättömille: perättäisten ilta-aamuvuorojen teettämistä hoitajalla perustellaan hoidon jatkuvuudella, eli iltavuoron hoitaja tulee töihin seuraavana aamuna, jolloin vuorojen välissä on sekä potilailla että hoitajalla vain nukuttu tai ei-nukuttu yö. Mutkatonta? Loogista? Ehkä työnantajan (ja potilaiden?) mielestä.

Kyseinen aamuvuoro muuttuikin osaltani odottamatta yövuoroksi, kun tulevaan yövuoroon ei saatu sijaista sairastuneen työntekijän tilalle, ja lupauduin tulemaan la-su yöksi töihin. Muutin vuoron mielelläni, koska edellisten yövuorojen jälkeen rytmi ei oikein ole palautunut aikaisiin aamuherätyksiin sopivaksi, ja kieltämättä myös la-su yötyökorvaukset painoivat päätöksessäni mennä valvomaan. Lähdin aamuvuorosta (muiden hoitajien jaettua potilaani keskenään) jo klo 12 palatakseni takaisin 9 tunnin päästä. Vuoron muutoksen myötä siirtyivät myös kahden ystävän kanssa sovitut tapaamiset ja konserttikäynti R:n kanssa, mutta onneksi kaikki löysivät uuden paikkansa kalenterista. Koska olin nukkunut niin huonosti edellisen yön, sain kuin sainkin torkuttua noin kaksi tuntua ennen yövuoroon lähtemistä. Yövuoroon lähdin oikeastaan virkeämpänä, kuin mitä aamulla olin lähtenyt töihin.


Koskaan en ole yövuoron jälkeen ollut yhtä hyvissä voimissa kuin sunnuntaina (3.1.) herättyäni R:n kainalossa neljä tuntia nukkuneena. Siis oikeasti! Kävimme pitsalla, konsertissa, lauluharjoituksissa (oli muuten tahmeaa tuo laulaminen pitkän tauon jälkeen!), ja sen jälkeen R:n tykönä keskustelua uskonnosta, politiikasta, suvaitsevaisuudesta jne.. Illalla pelattiin vielä pari erää yhtä lempipeleistäni, Bogglea. Viime kerrasta muistelenkin olleen ainakin kaksi vuotta. Olen aina tykännyt lauta-/seurapeleistä, ja R:stä olen saanut oivan pelikaverin. Suosikkipelejämme ovat Catanin uudisasukkaat (the Settlers of Catan), Scrabble, Rummikub, Rappakalja ja Alias. Myös joitakin korttipelejä on tullut pelattua. Uuvahtaminen. Yöpyminen R:lla. Myöhäinen herääminen.


4.1.10 Maanantai. Klo 14:ksi kotinurkille, syömään yliopistolle, ja kahden ystävän tapaaminen perätysten. Leffalöytöjä kotimatkan varrelta. Mukaan tarttui mm. Pikku Naisia, Rakkautta ennen aamua, Rakkautta ennen auringonlaskua ja Naisten etsivätoimisto nro 1. Kaikki yllämainitut leffat olen nähnyt aiemmin, mutta viimeksimainittu oli ennestään tuttu vain (mainiona!) kirjana. Iltasella sain myös Annelin kotiin. Kämppisikävä ehti iskeä joululoman aikana monta kertaa. "Onneli ja Anneli - tulkaa jo kotiin!", huusin monta kertaa mielessäni meidät toisistamme erottaneen joululoman aikana. Leffankatselu A:n kanssa ennen nukkumaanmenoa omassa kodissa.





A valitsi yhteiseksi katsottavaksi Pikku Naisia. Sopi siihen iltaan. Herätti paljon ajatuksia lapsuudesta, lukemisesta, persoonallisuuden kehittymisestä jne.


Tiistai (5.1.) oli viimeinen vapaapäivä ennen viimeisen työviikkoni alkua. Ihanaa!!! Olen oppinut nukkumaan!! Heräsin vasta klo 11 Annelin lähtiessä töihin, vaikka menin nukkumaan jo kello yhden aikaan. Ennen herääminen _viimeistään_ yhdeksältä on ollut lähes väistämätöntä nukkumaanmenoajasta riippumatta. Päiväunien nukkuminen ei tosin vieläkään suju muuten kuin aivan viimeisessä väsymyksessä ja kuukautisten edellä.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Jouluisia aatoksia





Tämä kätilöopiskelija on nyt lomalla, eli töissä - sairaanhoitajana. Täysiaikaisenkin työn tekeminen tuntuu kyllä lomalta intensiivisen harjoittelujakson jälkeen. Harjoittelussa kun vuorot ovat vähän mitä sattuu, kun niihin ei itse voi paljoakaan vaikuttaa. Meidän osastolla saa suunnitella työvuoronsa itse, tai siis toivoa niin paljon kuin haluaa. Toiveet toteutetaan sikäli kuin osaston tarpeet ja muiden työntekijöiden toiveet menevät yksiin omien toiveiden kanssa. Tässä kolmen viikon työrupeamassa vaihdoin osastonhoitajan pyynnöstä yhden toivomani iltavuoron aamuvuoroksi, muuten työvuorolista oli suunnitelmani/toiveeni mukainen.

Minulle toimiva työvuorosuunnittelu on todella iso osa työhyvinvointia ja jaksamista. 3-vuorotyössä saa kyllä elimistönsä ja elämänsä sekaisin, jos antaa työn käydä kaiken muun edellä. Kun voi itse suunnitella omat työvuoronsa, työ asettuu palvelemaan muuta elämää sen sijaan, että koko muu elämä ja vapaa-aika määrittyisi työn mukaan. Näin tahdon omassa elämässäni olevan, ainakin tässä elämänvaiheessa. Onhan työaika kuitenkin vain 1/3 kaikesta ajasta, maksimissaan, joten annetaan sille se 1/3 painoarvoa, maksimissaan. Ammattikorkean opintopsykologi taannoin osuvasti sanoi, että työlle ei pidä antaa enempää kuin mitä työ tekijälleen antaa – muuten uupuu.

Ja kyllä se lämmittää mieltä, kun saa (lähes) täyttä palkkaa tekemästään työstä. Sen jälkeen, kun on tehnyt opintoihin liittyvää hoitoalan harjoittelua tähän mennessä 52 viikkoa ”palkkanaan” opintotuki, niin sairaanhoitoajan palkka 5% täysimääräisestä vähennettynä (epäpätevyyden johdosta) tuntuu ruhtinaallisesta korvaukselta tehdystä työstä :). Motivoi jonkin verran enemmän olla työmaalla se 1/3 ajastaan. Ja vaikka ei paljoa tapahtuisikaan, niin siellä ei ole vaan aikaansa hukkaamassa, kun raha kuitenkin juoksee.


Joulusta:


Joulu sujui rauhallisissa merkeissä työn lomassa, oman rakkaan seurassa. Juhla-ateria syötiin iltavuoron ja hautausmaakävelyn jälkeen aattoyönä, taisipa mennä joulupäivän puolelle. Itse valmistamamme jouluateria koostui peruna-, porkkana- ja lanttulaatikosta, uunilohesta, kermaviilikastikkeesta, italiansalaatista, keitetyistä perunoista, porkkanoista, herneistä ja punajuurista sekä kaupan karjalanpiirakoista ja punaviinistä. Aattoaamu olikin jo aloitettu riisipuurolla ja luumu-rusinasopalla. Kaupasta ostetut saaristolaisleipä, punajuurisalaatti ja kotikalja sekä itse valmistettu luumurahka saivat odottaa vuoroaan joulupäivän lounaalle, koska kaikkea ei aattoyönä yksinkertaisesti mahaan mahtunut.

Jouluaterian jälkeen oli perinteisesti lahjojen avaamisen aika. Lahjapaketeista avautui yksi toisensa jälkeen mitä mielekkäämpiä lahjoja. Mainittakoon esimerkiksi siniset huopatossut, pop-taidekirja ja lahjakortti erä-/retkeilytarvikeliikkeeseen :). Kiitos rakkaat perheenjäsenet ja ystävät ihanista lahjoista! Tunnettepa minut hyvin, kun osaatte kysymättäkin antaa mieleisiä lahjoja!

Joululomalla olen myös ehtinyt nähdä monia niin outoja kuin ilahduttaviakin unia, ja koska herätyskello ei ole ollut sotkemassa heräämisprosessia, olen myös muistanut niistä jotain herättyäni :). 22.12 yönä näin unta, jossa kohtasin kotimatkallani miekkavalaan, suuren rusakon ja vieläpä uljaan sarvipään tien varressa. Laitankin tähän kuvitukseksi Mirko Hanákin näkemyksiä noista unielukoista. Olenpa ennenkin sanonut, että tuo kuvittaja on maalannut sieluni kuvat näkyviin.






25.12 yöllä olin taas vähällä päätyä hoitamaan synnytystä (pitkästä aikaa!), mutta uni kääntyikin siihen, että olin synnyttänyt pojan. Vaaleanpunaisessa synnytysmekossani katsoin häntä rakastuneesti huomaten hänen olevan aivan isänsä näköinen – aivan samanlaiset silmät – ja vastasyntynyt hymyili minulle! Rakas pieni poikamme käsivarsillani sain herätä uuteen aamuun. Totta kai jaoin uneni R:n kanssa herätessäni hänen vierestään, ja uni ilahdutti kyllä häntäkin. Meillä on ollut perheessä usein tapana keskustella näkemistämme unista: ”Miten nukuit? Minkälaista unta näit?”... Se on mielestäni mukava tapa, koska unet ovat iso osa elämää, ja jäsentävät mielenkiintoisella tavalla valve-elämässä koettua ja nähtyä sekä alitajunnassa tapahtunutta. Ylipäätään unille annetaan yhteiskunnassamme yllättävän vähän painoarvoa siihen nähden, miten iso osa elämää ne ovat. Jotkut osaavat unennäköä arvostaa:


Ei ole totta, ei ole totta, että tulimme elämään maan päälle
Nukkuaksemme tulimme, nähdäksemme unia
Kevätruohon lailla sydämemme viheriöi, sydämemme lehdet versovat
Mutta muuten olemme kuin ruusut, kukoistavat, kuihtuvat


- sanonut atsteekki-intiaani












On ollut ihanaa, kun on ollut pakkasta, lunta ja aurinkoa. Maisema on kaunis. Toissapäivänä löysin työmatkallani kultaisen keskitienkin, mutta enpä lähtenyt sitä seuraamaan :)







On ollut ihanaa saada viettää rattoisia lomapäiviä Rakkaan huomassa. Tänään saan hänet takaisin yhden päivän reissultaan, lupasi tulla nukkumaan luokseni, jotta voin kömpiä yövuorosta kotiutuessani hänen kainaloonsa. Huomenna sitten yhdessä rintaliiviostoksille, huh! Odotettavissa pitkä ja hikinen ostosreissu, ennen kuin löytyy a) sopivat b) mukavat c) istuvat d) kauniit e) kohtuuhintaiset rintsikat. Ei taida mies tietää, mihin joutuu, kun lähtee kanssani siihen pyöritykseen, mutta saapahan olla mukana valitsemassa mieleisiä ;) Kriteerit täyttävien rintaliivien löytäminen on niitä vaikeimpia tehtäviä vaatteiden ostossa, myös farkkujen ostaminen kuuluu vaikeimpiin.

Ostamisesta puheen ollen: Bookplussasta saapuneen ilmoituksen perusteella tilaamani kirjat ovat jo matkalla, joten ne saapunevat postitoimistoon alkavalla viikolla. En malta odottaa, että pääsen niiden lukuun!!

P.S. On ollut kiva huomata kävijälaskurista + kommenteista, että blogillani on seuraajia :) Tervetuloa uudelleen!

P.P.S. Vuoropuhelu sallittua.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Keskiviikkoa kantapäissä

Maanantai harjoittelussa meni kuin menikin odotteluun. Aamulla pääsin kuitenkin kätilön puikkoihin sektiossa, joten ei päivä aivan hukkaan mennyt. Lisäksi uutta oppia tuli oksitosiinitipan rakentamisessa. Olo pitkän päivän jälkeen (vaikka lähdinkin jo klo 18.30) oli väsynyt ja turhautuneempaakin turhautuneempi. Niin paljon kuin omasta hyvinvoinnistaan, yöunistaan ja vapaa-ajan menoistaan uhraa kolmessa vuorossa tapahtuvalle harjoittelulle, niin toivoisi saavansa siitä jotain hyötyä irtikin! Odotan todella kevättä, jolloin minun ei tarvitse käyttää arvokkaita harjoittelutunteja istuskeluun ja pottuvarpaiden pyörittelyyn, vaan voin mennä paikalle silloin kuin tapahtuu. Harjoittelun päivystysluonteisuus tulee siis olemaan käytäntö niissä pienemmissä sairaaloissa, jonne menen ensi vuoden puolella harjoittelua tekemään, ja jossa ei ole muita kätilöopiskelijoita samaan aikaan. Nyt mielenkiintoisia tilanteita lipuu yhtä mittaa nenän edestä, kun "tapaukset" jaetaan kaikkien samaan aikaan harjoittelussa olevien opiskelijoiden kesken, niin kuin tasapuolisuuden nimissä pitääkin.

Väsymys vaivaa. Nukuin maanantaita edeltävänä yönä vain 4 tuntia, koska uni ei hyvin nukutun viikonlopun jälkeen tullut ennen puoli kahta yöllä. Tiistaikin sujui sumussa - on niin vaikea päästä hereille ilman auringonvaloa! Tänä syksynä hankitusta kirkasvalolampusta on kyllä kieltämättä ollut hyötyä minulle talviväsymykseen ja varsinkin heräämiseen aamulla, mutta ei se oikeaa aurinkoa korvaa. Tänään oli säännöllisen synnytyksen hoidon tentti. Luin eilen tämänpäiväiseen tenttiin myöhään, joten yöuni jäi taas alle 5 tuntiin. Aamulla olin niin väsynyt, että hetken syyllisyydentunteen ja suorituspaineiden kanssa kamppailtuani päätin jättää tämänpäiväisen harjoittelupäivän välistä. Iltapäivän tentin vuoksi harjoittelupäivä olisi kuitenkin jäänyt lyhykäiseksi, ja näin paremmaksi siirtää tunteja ja voimia parempiin hetkiin. Yhden päivän vapaa ei kuitenkaan riitä palautumiseen työvuorojen välillä. Huomenna on ihan eri fiilis lähteä aamulla kuin mitä tänään olisi ollut, tiedän sen!

Päätös ottaa tämä päivä iisimmin ei kaduttanut hetkeäkään. Sain aamuun pari tuntia lisää aikaa kullan kainalossa nukkumiseen, ehdin nauttia yliopistolla jouluaterian ja sen jälkeen vielä kertailla tentin aihealueita. Tentti menikin mukavasti. Aiheina oli 1) sikiön topografisen aseman määrittäminen kaavakuvasta ja sen tiedon "soveltaminen" synnytyksen hoidossa, 2) sikiön tilan, ryhdin, tarjonnan ja asentojen määrittäminen kaavakuvasta, 3) essee asentojen merkityksestä synnytyksen I- eli avautumisvaiheen hoidossa sekä 4) essee synnyttäjän perustarpeista huolehtimisen (syöminen, juominen ja erittäminen) tarvemäärittely ja kätilötyön menetelmät synnytyksen I-vaiheessa. Että sellaista. Mitä teille?

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Drömmar om att föda

Viikonloppu sujui vauhdilla, tai vauhdikasta oli ainakin hereilläoloaika. Viikonloppu meni nimittäin puoliksi nukkuessa, kirjaimellisesti. En kuitenkaan valita valveillaoloajan vähyyttä, sillä olen vaan onnellinen siitä, että olen oppinut nukkumaan. Ehkä minusta vielä joskus on vuorotyöhön? Opintojen aikana olen ehtinyt sitä jo moneen otteeseen epäillä. Pahinta kolmivuorotyössä hoitoalalla ovat iltavuoroa seuraavat aamuvuorot, jolloin työvuorojen väliin jää vain n. 9,5 h sekä yövuorot, joita seuraavat päivät menevät lihaskipujen kourissa haamuillessa.

Lepo tuli kyllä tarpeeseen, koska huomenna alkaa 7-harjoitteluvuoron viikko. Enpä taas hoksannut perjantaina, että olisi jo silloin pitänyt varata kaappiin alkuviikon eväät, sillä lauantain olin poissa kotoa ja itsenäisyyspäivän kunniaksi kaupat ovat tänään kiinni. Huomenna on edessä ns. tuplavuoro eli sairaalassa hurahtaa koko päivä, klo 7-21.30. Kolmivuorotyöntekijänä minulla ei ole mitään kauppojen sunnuntai- tai yöaukioloa vastaan. Päinvastoin, olen vain iloinen, jos jossakin muuallakin palvelusektorilla ei tehdä eroa arki- ja pyhäpäivien välille, ja asioita pääsee hoitamaan silloin kun omilta työajoiltaan joutaa.

Jotkut hurjat hoitotyöntekijät tykkäävät tehdä tuplavuoroja, jotta saisivat yhden vapaapäivän viikkoonsa lisää. Työaikahyvityksiä tuplavuoron tekemisestä ei siis saa, mutta tarvittava viikkotuntimäärä tulee täyteen tiiviimmässä ajassa, jolloin on helpompi järjestää omia menoja työvuorojen välillä. Harjoittelijana voin onneksi lähteä vuorosta aiemmin, jos hommat on hoidossa eikä osastolla ei tapahdu mitään, mihin tarttua. Etuoikeus, jota olen tämän harjoittelun aikana jo pari kertaa hyödyntänyt: kannattaa säästää harjoittelutunteja siihen, kun tapahtuu. Mielenkiinnolla odotan huomista pitkää päivää, mitä kaikkea siihen mahtaakaan mahtua? Toivottavasti monenlaista, koska mikään ei ole töissä tylsempää kuin tyhjänpanttina istuminen.

Näenköhän tänäkin yönä unta synnytysten hoidosta, kuten viime aikoina on tavaksi tullut? Jonkun takia parin viime yön synnytykset eivät tosin ole päätyneet ponnistamisvaiheeseen saakka, vaan ne ovat olleet yhtä tuskaisen pitkää avautumisvaihetta. Huomenna päästään toivottavasti ponnistamaankin, koska ponnistusvaiheen hoito tuntuu minun mielestäni (ainakin tässä vaiheessa opintoja) kaikkein palkitsevimmalta.

Olen muuten vuosien varrella kuullut mitä mielenkiintoisimpia unia synnyttämisestä. Minkälaisia synnytykseen tai synnytysten hoitoon liittyviä unia teillä on ollut?

Har ni någonsin drömt om att föda eller att sköta förlossningar? Hurdana har era drömmar varit?

perjantai 4. joulukuuta 2009

Silmin, käsin ja sydämin

Kolme perättäistä yövuoroa kunniallisesti ohi. Näin alkuvaiheen harjoittelussa jokainen harjoittelupäivä/-yö tuo jotain uutta ja ennenkokematonta tullessaan. Viime yönä hoidin ensimmäistä kertaa synnytyksen englanninkielellä, olin ensi kertaa avustamassa imuvedossa (=assistering vid sugkoppsförlossning) ja ompelemassa episiotomiaa (=suturering av perineotomi). Ompelu on alkanut sujua jo paljon joutuisammin, ja tuntuu hyvältä, kun huomaa niin konkreettisesti oppineensa jotain. Muutoin tuntuu, että kolme harjoitteluviikkoa on vierähtänyt aivan uskomattoman nopeasti! Enää 9 harjoitteluvuoroa edessä ennen joulua, sitten pääsen vaihteeksi nauttimaan palkkatyön autuudesta ennen harjoittelun jatkumista Tammisaaressa. Melkein harmittaa lähteä, kun olen saanut täällä niin hyvän ohjaajan. Täytyy vaan yrittää saada kaikki mahdollinen hyöty irti jäljellä olevista päivistä. Ehkä (toivottavasti) jatkan täällä kotopuolessa vielä pari viikkoa ensi syksynä uusin kokeneemmin silmin, käsin ja sydämin.





Olen muuten saanut joulukoristeet ripustettua ja kotiin menevät lahjat paketoitua. Lahjojen laittaminen on mielestäni yksi parhaita asioita joulussa.

Muita kivoja asioita joulussa

* Hyvä ruoka
* Lahjojen antaminen ja saaminen
* Yhdessäolo
* Kynttilänvalo
* Kuusen tuoksu
* Kuusen koristelu
* Jouluvirret
* Lumi

Mikä teidän mielestänne on parasta joulussa?


Trevliga saker i julen

* God mat
* Att ge och få gåvor
* Samvaro
* Ljussken
* Grandoft
* Utsmyckning av granen
* Julpsalmer
* Snö

Vad tycker ni att vara bäst i julen?

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Syntymäpäivä

Syntymäpäivä sujui rauhallisissa, kotoisissa, merkeissä. Varsinaista muistopäivää vietin jo pari päivää etukäteen vapaapäivänäni, koska oikealle syntymäpäivälle oli tiedossa yövuoro. Illalla tuntui hieman omituiselta lähteä harjoitteluun 4 vuorokauden vapaitten jälkeen, astua avoimesta maailmasta salattuihin saleihin, kuin toiseen ulottuvuuteen omasta arkielämästä. Uudessa harjoittelussa harjoitteluvuorojen välit menevät pitkälti edellisestä toipumiseen, unissanikin hoidan synnytyksiä. Neljässä vuorokaudessa palauduin kuitenkin edellisharjoitteluviikosta niin hyvin, että ehdin tuntea saaneeni oman elämäni takaisin.

Mentaalisesta epäröinnistä huolimatta paluu harjoitteluarkeen sujui mutkattomasti. Illalla "töihin" saapuessani synnytyssalin taukohuoneen pöydällä minua odotti syntymäpäiväni suurin yllätys: edellisviikon synnyttäjäperhe oli jättänyt minulle henkilökohtaiset kiitokset suklaakarkkipussin saattelelmana. Olipa ilo aloittaa työvuoro edellisviikon kiitoksista!

Viime yönä hoidin omin käsin 5:nnen ulosauttoni. Jokainen synnytys on ihmeellinen ja erilainen! Kotiin tullessani puoli kahdeksan aikaan aamulla mieleni oli virkeä, mutta keho arvatenkin väsynyt. Mutta nyt taitaa olla tämän Tuitun aika mennä peiton alle koettelemaan onneaan unen tuloon.