tiistai 24. elokuuta 2010

Kauneutta, kiitos!

Kiitos, Maria, mieltä lämmittävästä tunnustuksesta, jonka sain uunituoreena Mamman uunista! Marian lisäksi seitsemän tunnustusta minulta eteenpäin lähtee





Kirjailijattarelle
Minjalle
Ilselle
Olinalle
Anulle
Celialle
ja Annikalle

-teille ihanille, elämän kauneutta sanoin ja kuvin tallentaville, kauniille naisille!


Kauneudesta puheenollen (arvonta)


Naiset ovat ihmeellisiä ja kauniita, ihmeellisen kauniita! Suotta niin moni keskittyy tarkastelemaan peilikuvassa näkemiään "virheitä". Olina kirjoitti muutama päivä sitten vääristyneistä kauneusihanteista blogissaan, ja mainitsi, että jonkin tutkimuksen mukaan vain 1% naisista pitää itseään kauniina, saati seksikkäänä. Ja melkein yhtä harva tohti käyttää termejä sievä tai viehättävä itseään kuvaamaan.

Nyt olisi aika tarkastella niitä itsekin kauniina pitämiämme puolia! (Johanna onkin jo aiemmin antanut tästä hyvää esimerkkiä täällä :)). Kerro kolme kaunista asiaa itsestäsi (sisäisiä tai ulkoisia), ja osallistut teemaan liittyvän yllätyskirjapalkinnon arvontaan. Jokainen osallistuja saa yhden arvan riippumatta siitä, onko lukijani vai ei, mutta lisäarvan saat linkittämällä arvonnan omaan blogiisi ja mainitsemalla siitä täällä. Voit siis osallistua myös nimimerkillä.


Minä aloitan:

1. Silmäni. Minulla on isältäni perityt siniharmaat, lempeät silmät, jotka ensimmäiseksi näen peiliin katsoessani. Mietin joskus, mikä katseessani pysyy samana läpi elämäni vuosien? Oman katseeni kohtaaminen peilissä ei ole koskaan säikäyttänyt, oli se sitten iloinen, surullinen tai tuohtunut.
2. Selkäni, linjakkaasti kaareutuva, harvoin oman tarkkailun alaiseksi pääsevä. Yllätyn positiivisesti, kun jostakin näen (peili)kuvani takaapäin.
3. Jalat, pituuteeni nähden pitkät. Nilkat ja jalkaterät voisivat olla sirommatkin, mutta sääristäni ei minulla ole koskaan ollut valittamista. Kesällä olin huomaavinani saaneeni myös tahtoa pohkeisiini.

Teidän vuoronne, te kaikki ihanat naiset! Arvonnan suoritan perjantaina 10.9 klo 10. Siihen saakka antaa itsekehun haista!







Rakkaudella,

Täydet päivät

Eilen tein harjoittelussa lyhennetyn tuplavuoron eli klo 9-21.30. Se oli raskas, mutta huomattavasti tuplavuoroa (7-21.30) kevyempi, kun sai kuitenkin aamulla nukkua "pitkään". Harjoittelua on tältä erin tehtynä nyt kahden yövuoron ja tuon tuplavuoron verran. Paljon on niihin tapahtumallisesti ja tapauksellisesti mahtunut - jotain uuttakin, vaikka vanhassakin on käsiin- ja mieliinpalauttelemista vaikka hurumycke! Tuntuu, että osa omasta taitamattomuudesta johtuu vain uuden ohjaajan läsnäolon jännittämisestä. Harmikseni oma ohjaajani on nimittäin lomalla 4 viikon harjoittelupätkän ensimmäiset 2 viikkoa.
Sinne sain siis heittää toiveeni pysyvästä ohjaajasta. Onnekseni sain kuitenkin toisen nimetyn ohjaajan, jonka vuorojen mukaisesti teen harjoittelua nämä ensimmäiset kaksi viikkoa, eli ei tarvitse satunnaisten kätilöiden ohjauksessa olla näitä ensimmäisiä päiviä. Toinen ohjaaja on ihan ystävällinen ja asiallinen, mutta jotenkin... pelkään. Ja se on huono lähtökohta kanssatyöskentelylle ja ohjaukselle.


Vapaa-aikana tekisi vain mieleni nähdä kauan näkemättömissä olleita ystäviä, ajatella tulevaa asuntoa, suunnitella sisustusta ja pakata muuttolaatikoita. Nyt olen kuitenkin lähinnä purkanut, sillä suurimman osan tavaroistani pakkasin varastoon jo viime keväänä jättäessäni vanhan asuntoni. Nyt kun uusi asunto on tiedossa, osaan laittaa tarpeetonta tavaraa pois rankemmalla kädellä. Kirpparille vietäväksi/eteenpäin annettavaksi on karsiutunut jo yksi jätesäkillinen vaatteita sekä laatikollisia sekalaista tavaraa :O Vaikka tavaroiden läpikäyminen vie aikaa, tuntuu vapauttavalta päästää irti turhasta roinasta, jota on vuosien mittaan päässyt kertymään. Päiväni ovat täyttyneet edellä luettelemistani puuhista. Luppoaikaa ovat olleet vain aikaiset aamut ennen töihin lähtöä ja illat ennen nukkumaanmenoa.

R:n kanssa tehdyltä lauantaiselta kirpparireissulta tarttui mukaani 6 vanhaa lasista säilytyspurkkia (Iittalan, Kumelan ja Riihimäen). Maksoin niistä kyllä aika suolaisen hinnan, mutta en ole halvemmallakaan löytänyt... ja olen etsinyt sellaisia jo vuoden! Ei taida olla niitä kovinkaan paljon liikkeellä täällä päin Suomea.

Kohta lähden tapaamaan kaupungissa vierailevaa ystävää vuosien takaa ja siitä illaksi harjoitteluun.

Teidän,


lauantai 21. elokuuta 2010

Uuteen

Hei kaikki ystävät ja tuttavat alkavassa syksyssä!

Työt loppuivat kaksi viikkoa sitten. Viime viikko meni R:n kanssa Suomea kiertämässä ja tällä viikolla olen palannut synnytyssaliin. Näistä kerron erikseen enemmän möhemmin, sillä nyt tahdon päästä viimein kertomaan päälimmäisenä mielessä olevista asioista:

Muutama viikko sitten meille ilmoitettiin, että me saadaan piano kodista, jossa se on seissyt tarpeettomana tarpeettoman pitkään. Viime viikolla meille ilmoitettiin kuun vaihteessa vapautuvasta kolmiosta 1920-luvun kerrostalossa. Kun kävimme asuntoa katsomassa (heti seuraavana päivänä reissusta kotiin palattuamme), huomasimme löytäneemme sopivan kodin pianolle ja meille. "Ihan kuin Helsingissä", totesi R talon vanhaan kiviseen rappukäytävään astuessamme ja "ihan törkeen hieno" sieltä ulos astuessamme... Ihana asunto se onkin ja tuntui meistä molemmista alusta asti omalta! Kuten pianokin, asunto vain tuli eteemme: siitä ilmoitettiin meille ja me otettiin.

Vanha tilava asunto inspiroi sisustamaan. Paljosta luovutaan uuden tieltä, ja paljon olisi hankintoja tehtävä asettumista ajatellen. Toiveissa olisi ajan mittaan löytää ainakin ruokapöytä tuoleineen, kirjoituspöytä, kirjahylly, lipasto, sänky ja iso peili. Kun tietää, että talossa tullaan pysymään, tulee aivan eriasteinen hinku ja halu tehdä hankintoja JUURI TÄTÄ ASUNTOA ajatellen. Eilen tehtiin pienimuotoinen kirpparikierros ja tilattiin Marimekon myymälään pakka Maija Louekarin Iso satakieli kangasta olohuoneen tai makuuhuoneen verhoiksi. Tänään lähdetään huonekalujahtiin läheiseen antiikkimyymälään.





Tämä kesällä löytynyt vanha opetustaulu (vielä myymälässä kuvattuna) samoin kuin talvella ostettu lintutaulu löytävät paikkansa vihdoin tulevasta kodista.


Lähipäivinä alkaa ilmoittautuminen laulutunneille, joita ajattelin tänä vuonna jatkaa ainoana säännöllisenä harrastuksenani. Lisäksi aion käydä uimassa ja kuntosalilla sekä astangajoogasalilla elämänrytmin mukaan. Ei siis uutta suunnitelmisa harrastusten suhteen. Uutta riittää tänä vuonna varmasti valmistumisessa ja työelämään siirtymisessä.

Jo kuukauden ajan minulla on ollut kova hinku maalata ja taiteilla. Tähän puuhaan en olekaan syventynyt pitkiin aikoihin, joten nyt lienee luomisaika taas. Jos siis olen hiljaisempi täällä, tiedätte käteni olevan ahkerammat muuanna. Teitä luen säännöllisesti, vaikka omaa kirjoittaisin harvemmin.


Kuulemisiin!