Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogblog. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogblog. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Huomenta maailma!

Pieni sunnuntaityttö teki Tuitusta äidin ja R:sta isän 21.8.11.





Blogi jatkuu toistaiseksi osoitteessa http://pienihminen.blogspot.com, ja saa lähitulevaisuudessa kenties kokonaan uuden osoitteen uusine raameineen. Jatkossa blogin sisältö tulee koostumaan kätilötyön ja perhe-elämän aiheista sekä tietysti pienen suuren ihmeen ihmettelystä.

Tervetuloa seuraamaan!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Tuitun seikkailut nyt ja tulevaisuudessa

Olen blogannut harvanlaisesti. Tuitun seikkailut on varmaan sitä myöten menettänytkin kaksi lukijaa (kyllä minä noita lukija-lukuja seuraan, vaikkei se tärkeintä tässä touhussa olekaan). Olen iloinen jokaisesta lukijastani - onhan se kiva puhua muullekin kuin kuuroille korville! Ja vaikka olen välillä kirjoitellut harvanlaisesti, ei minulle ole koskaan syntynyt painetta siitä, jos en ole ehtinyt/halunnut/jaksanut elämääni ja ajatuksiani tänne päivitellä. Kukin lukekoon, kirjoittakoon ja kommentoikoon omien intressiensä mukaan :)

Alunperinhän perustin Tuitun seikkailut vaihtoaikojeni kuulumistenvaihtokanavaksi, mutta tuttujen lukijoiden sijasta blogi keräsikin lukijoikseen enemmän ventovieraita. Sinänsä hauska ilmiö, koska blogini on edelleen google-suojattu, ettei tänne eksyisi joka ikinen raskauteen tai synnytykseen liittyvine kysymyksineen googlettava. Suurin osa on kai päätynyt tänne kurkistelemaan itse muihin blogeihin jättämieni jälkien perusteella.

Alkuvuodesta avasin Pieni ihme -blogin omaan raskauteeni liittyvien asioiden purkamis- ja ajatuksenvaihtokanavaksi. Odotusblogiksi siirtyminen olisi voinut olla kova pala joillekin lukijoilleni, joten ajattelin antaa lukijoilleni mahdollisuuden valita luettavakseen joko tai tai molemmat. Ilokseni muutama uskollinen Tuitun seikkailujen seuraaja onkin ilmoittautunut Pienen ihmeen seuraajaksi. Tuitun seikkailuja aion jatkaa siltä osin, kun haluan kirjoitella muuta kuin omaan odotukseeni liittyvää asiaa. Nyt seikkailut luonnollisesti keskittyvät oman navan ympärille, ja siksi päivittelen täällä harvemmin.

Niin tänne kuin sinnekin toivotan tervetulleeksi kaikki vanhat ja uudetkin lukjat! Te teette bloggaamisesta antoisaa ja kiinnostavaa!

tiistai 24. elokuuta 2010

Kauneutta, kiitos!

Kiitos, Maria, mieltä lämmittävästä tunnustuksesta, jonka sain uunituoreena Mamman uunista! Marian lisäksi seitsemän tunnustusta minulta eteenpäin lähtee





Kirjailijattarelle
Minjalle
Ilselle
Olinalle
Anulle
Celialle
ja Annikalle

-teille ihanille, elämän kauneutta sanoin ja kuvin tallentaville, kauniille naisille!


Kauneudesta puheenollen (arvonta)


Naiset ovat ihmeellisiä ja kauniita, ihmeellisen kauniita! Suotta niin moni keskittyy tarkastelemaan peilikuvassa näkemiään "virheitä". Olina kirjoitti muutama päivä sitten vääristyneistä kauneusihanteista blogissaan, ja mainitsi, että jonkin tutkimuksen mukaan vain 1% naisista pitää itseään kauniina, saati seksikkäänä. Ja melkein yhtä harva tohti käyttää termejä sievä tai viehättävä itseään kuvaamaan.

Nyt olisi aika tarkastella niitä itsekin kauniina pitämiämme puolia! (Johanna onkin jo aiemmin antanut tästä hyvää esimerkkiä täällä :)). Kerro kolme kaunista asiaa itsestäsi (sisäisiä tai ulkoisia), ja osallistut teemaan liittyvän yllätyskirjapalkinnon arvontaan. Jokainen osallistuja saa yhden arvan riippumatta siitä, onko lukijani vai ei, mutta lisäarvan saat linkittämällä arvonnan omaan blogiisi ja mainitsemalla siitä täällä. Voit siis osallistua myös nimimerkillä.


Minä aloitan:

1. Silmäni. Minulla on isältäni perityt siniharmaat, lempeät silmät, jotka ensimmäiseksi näen peiliin katsoessani. Mietin joskus, mikä katseessani pysyy samana läpi elämäni vuosien? Oman katseeni kohtaaminen peilissä ei ole koskaan säikäyttänyt, oli se sitten iloinen, surullinen tai tuohtunut.
2. Selkäni, linjakkaasti kaareutuva, harvoin oman tarkkailun alaiseksi pääsevä. Yllätyn positiivisesti, kun jostakin näen (peili)kuvani takaapäin.
3. Jalat, pituuteeni nähden pitkät. Nilkat ja jalkaterät voisivat olla sirommatkin, mutta sääristäni ei minulla ole koskaan ollut valittamista. Kesällä olin huomaavinani saaneeni myös tahtoa pohkeisiini.

Teidän vuoronne, te kaikki ihanat naiset! Arvonnan suoritan perjantaina 10.9 klo 10. Siihen saakka antaa itsekehun haista!







Rakkaudella,

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Blogimaailman ihmettelyä



Aloitin bloginpitämisen kuulumisten- ja kokemustenvaihtokanavaksi toisella paikkakunnalla tehtävien synnytyssaliharjoitteluiden vuoksi. Idea blogin perustamiseen tuli eräältä ystävältäni. Ilman hänen kehoitustaan olisin tuskin koskaan blogia ryhtynyt perustamaan, sillä olen suhtautunut kriittisesti virtuaalipäiväkirjakulttuuriin. Se, että joku oli kiinnostunut seuraamaan kuulumisiani ja kokemuksiani innosti minua kuitenkin kokeilemaan. Päätin tehdä blogistani julkisen, jos jotakuta ulkopuolistakin sattuisi kätilöopiskelijan aatteet ja arki kiinnostamaan. Ja hieman yllättäenkin nykyinen lukijakuntani koostuu ainakin kommenttien perusteella enemmän tuntemattomista kuin lähipiirin ihmisistä.

Osittain tästä syystä olen avannut Tuitun seikkailuja aiottua enemmän synnytyssalin ulkopuolelta. Ehkä nyt "muilla mailla" asumisen ja läheisteni luota poissaoloni myötä minulla on myös jotenkin suurempi tarve saada purkaa sitä ihan tavallista arkea ja kuulumisia. Ehkä juuri näiden aatosten takia näin muutama päivä sitten unta, jossa pohdin, pitäisikö minun jakaa blogini kahdeksi. Siis alkuperäisen idean mukaan kätilötyöaiheiseksi ja sitten toinen enemmän henk.koht. elämää käsitteleväksi. Unessa myös tyrmäsin tuon ajatuksen syystä, että lopulta kirjoitan kuitenkin vain omista kokemuksistani ja ajatuksistani - siis yhdestä elämästä. Mitä aihetta ajatukseni ja kirjoitukseni koskevatkin, ne ovat kuitenkin vain saman asian eri puolia. Miksi siis jakaisin seikkailujeni kuvauksen kahtaalle? Unessa sain vielä lopuksi idean kysyä lukijoiltani tätä asiaa:
lukisitko mieluummin vain Tuitun kuulumisia kätilötyön kentältä ja/tai erikseen arkiseikkailuista, vai onko tällainen kombinaatio mielekkäämpi seurattava?
Esitän nyt siis tämän kysymyksen kaikille tämän blogin seuraajille ja satunnaisille kävijöille.

Ennakkoluuloistani huolimatta olen löytänyt blogimaailmasta mukavan, mielenkiintoisen ja yllätyksellisenkin virtuaaliseikkailumaaperän. Blogista blogiin olen voinut joutilaana ja usein väsyksissä ollessani klikkailla itseni blogista blogiin, kommentista kommenttin kuin kiveltä kivelle hyppien, tarkastellen kultakin kiveltä ympärillä avautuvaa näkymää, katsella maailmaa vähän eri silmin, eri näkökohdista, ja erilaisilta näköaloilta. Tämä blogikirjoittaminen on kuin sellaista kollektiivista kirjeenvaihtoa. On myös ollut jännittävää ja hauskaa saada blogituttavia, "kirjekavereita", joita ei oikeasti ollenkaan tunne in the real life. Ja mistä sen tietää, vaikka jonkun teistä vielä kasvokkain kohtaisikin!




Viime kirjoituksessani lupasin omistaa seuraavan kirjoitukseni teille, kanssakirjoittajat. Vaikka kiivaimmin seuraamani kirjoittelijat löytyvät blogini oikeanpuoleistesta sivupalkista, niin ajattelen, että olette tuotoksinenne ansainneet tulla myös esitellyiksi. Esittelen tässä yhteydessä vain ahkerimmin seuraamani - blogit, joita päivitetään säännöllisesti, ja joiden päivityksistä harvemmin jätän mitään lukematta, vaikka välissä olisi montakin päivää poissa Internetistä. Jokaisen ansioita en tässä ala erikseen purkamaan, vaikka olisivatkin sen ansainneet - blogit puhuvatkoon puolestaan :)


Arjen kauneudesta, pienistä ja suurista ihmeistä kertovat, hetkiä ja tunnelmia onnistuneesti kuvaavat

Olina Juntusen naapur(e)ista,

Tuulen naapurina Kirjailijatar,

minja .chocolatecircuksesta.

Sinkkisangon Anu

sekä Ilse, joka viettää Juuri tällaista elämää miehensä, pienen poikansa ja kirjojensa kanssa

Kiinnostavasti arkea ja elämän juhlaa auki kirjoittavat ja kuvaavat myös Celia, joka kirjoittaa kaunista ja kiehtovaa Pientä vihkoa sekä ystäväni Kirjuri, jolle kirjoittaminenkin on meditaatiota.

Uusin löytöni on Marian Mamman uuni, josta löytyy arjen herkkupaloja niin pienempään kuin suurempaankin nälkään.
Puhtia ja puuhaa totisesti löytyy kuuden lapsen äidin päivistä!


Ihania kuvastoja tarjoavat

Daydream Lilyn Liss ja Fine Little Dayn Elisabeth. Visuaalisia iloja tarjoavat myös Vihreän talon Annika innovatiivisella ja persoonallisella sisustuksellaan sekä Virkattu lintu upeilla luomuksillaan ja luontokuvillaan.


Alaani liittyen

Johanna kertoo erään kätilön elämästä Vaiston varassa ja Terhi kirjoittaa raskausajasta ja synnytyksestä voimaannuttavasta näkökulmasta mielenkiintoisessa blogissaan Voimaannuttava synnytys. Oman positiivisen synnytyskokemuksensa voi halutessaan jakaa Terhin perustamassa Voimaannuttavat synnytyskokemukset -blogissa, jonka tarkoituksena on välittää "kertomuksia synnytyksistä, jotka jättivät sydämeen hyvän muiston. Tästä blogi-ideasta antaisin Terhille kunniamaininnan, sillä positiiviset ja voimaannuttavat synnytyskertomukset saavat nykyään aivan liian vähän sijaa.


Kiittäen teidän,





Huom! Linkitetyissä kuvissa: Maija Louekarin Iso Satakieli. Upea!