sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kiitos

Juhlien jälkeen


































huokaisen kotona



KIITOS kaikille onnittelijoille
KIITOS kaikille juhlapäivääni osallistuneille
KIITOS kaikille syntymäpäiväni muistaneille
KIITOS kaikille blogeissaan joulumieltä välittäneille
KIITOS Jiille
ja KIITOS Ilselle



ja käännän ajatukseni, odotukseni kohti jouluaattoa...

tiistai 7. joulukuuta 2010

Täällä päässä ollaan oltu kiireisiä:

Sairaalan ovet on suljettu viimeistä kertaa harjoittelijana jo kolmisen viikkoa sitten, ja koulun ovet viimeistä kertaa opiskelijana viime keskiviikkona, 23. syntymäpäivänäni. Voin onnitella ja olla ylpeä itsestäni: opintoni ovat käytännössä katsoen valmiit. Tai siis minä olen valmis sairaanhoitaja-kätilö :


ONNEKSI OLKOON, Tuittu!



Viimeisenä koulupäivänäni, 1.12.2010, meille tarjottiin koulun puolesta kakkukahvit, ja illalla juhlistin syntymäpäivääni argentiinalaisen tangon konsertilla, jossa sain kuulla jopa kahden ystäväni kaunista laulua <3 Myöhemmin illalla tunnelma oli haikea, itkuinenkin, tajutessani, että tänään tosiaan oltiin viimeistä kertaa porukalla koolla, eikä sitä tiedä, tulenko välttämättä jokaista kanssavalmistuvaa enää teidemme erkaannuttua kertaakaan tapaamaan. Ja että tästä alkaa peruuttamattomasti uusi elämänvaihe, jolloin viimeistään seison omilla jaloillani kannatellen talouttani kaikkeani.

Viime perjantaina avasin tutun osaston oven sitten viime tammikuun. Sain lämpimän vastaanoton osaston henkilökunnalta osastonlääkäriä myöten. Tuntui hienolta palata töihin, vaikka tietysti vastuullinen ja vaativa työ kovasti jännittääkin! Kyseessä on siis sairaanhoitajan työ sairaalassa akuuttiosastolla, jossa hoidetaan pääasiassa iäkkäitä ja suhteellisen huonokuntoisia miehiä ja naisia. Työnkuva ei ole minulle sitä ominta omaa, mutta työyhteisö ja -ilmapiiri on varmasti parhain, mitä olen opiskeluaikanani kohdannut. Ja mikä tärkeintä: tällä osastolla koen voivani työskennellä oman moraalikäsitykseni mukaan sen sotimatta osaston käytänteitä tai yleisiä arvoja vastaan.

R:lla takanaan (kuulemma) koko yliopistoajan tähän asti kiireisimmät kaksi viikkoa, emmekä ole tällä välillä juuri nähneet toisiamme, vaikka saman kodin jaamme. Onneksi Rakkaallanikin kiireet helpottavat joulun lähestyessä.

Viimeisen koulupäivän ja ensimmäisen työpäivän väliin jäävänä välipäivänä sain oikean jouluhepulin, koska olen odottanut kiireiltäni taukoa saada vähän fiilistellä lähestyvää jouluakin. Kerkesinkin pestä lattiat, tuulettaa vuodevaatteet, pestä kolme koneellista pyykkiä, kaivaa joulukoristeet ja -kääreet varaston uumenista ja ripustaa jouluvalot ikkunoihin. Jo tuli tunnelmallista! Ensimmäisestä työvuorostani kotiin palatessani katsoin jo kaukaa





meidän kotimme ikkunoiden olevan ne kaikkein houkuttelevimman kotoisimmat
- miksiköhän ;)

Joulusuunnitelmat ovat hieman valottuneet, kun sain tietää joulun ajan työvuoroni: jouluviikolla minulla on töitä 6 päivänä ma-la sekä sunnuntaiyö. Vaatii hyvää suunnittelua ja stressintorjumiskykyä saada tänä vuonna tunnelmallinen joulurauhan tuntu meidänkin pikku perheeseen. Mutta uskon sen onnistuvan!

En ole kuitenkaan vielä kyennyt suunnittelemaan joulua sen kummemmin, kun sitä ennen on vielä se toinen suuri (ja ainutkertainen!) juhla. Nyt on kuitenkin vielä jaksettava sinnitellä töissä vielä yhden aamuvuoron verran, ja sitten nokka kohti valmistujaisjuhlavalmisteluja! Kertooko tämä jotain lähipiirini elämänasenteesta, että noin kolmasosa kutsutuista ei vielä neljää päivää ennen juhlia osaa sanoa, pääsevätkö juhliin vai eivätkö?

No, paljon on porukkaa tulossa joka tapauksessa, joten lupaan, etten jää itkemään kenenkään perään, vaikkei kutsuuni vastattaisikaan ;)

Odottavin terveisin,

torstai 2. joulukuuta 2010

Tuitun seikkailut 1 vuotta 1 päivää

... ja synttäriarpa suosi ihanaa Ilseä



Onnettarena toimi, melkein jo perinteisesti, R.

OI! Eli Onnittelut Ilselle!




Ps. Palaan kertomaan enemmän kuulumisia, kun vaan kerkeän!!
t.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Päivämääriä ja määränpäitä

Marras- ja joulukuulle riittää tänä vuonna merkkitapahtumia:


7.11. meillä tuli R:n kanssa 1.5 vuotta täyteen. Kuinka olenkaan onnellinen hänestä ja rakkaudestaan elämässäni!

Eilen, 15.11., takanani viimeisen harjoittelun loppuarviointi. Harjoittelu tosin loppuu käytännössä vasta 18.11 aamulla valvottuani raskaanaolevien osastolla vielä kaksi yötä

1.12. tiedossa viimeinen koulupäivä ja

3.12 aloitan työt en vielä virallisesti valmistuneena, mutta kuitenkin hoitotyön opintoni jo päättäneenä

11.12. yhdistetyt tupaantuliais- ja valmistujaisjuhlat

15.12. isäni 50-vuotispäivä




Kuva Kirsi Neuvosen Äiti Maa lukee lakia



... näihin lasken päiviä enemmän kuin jouluun. Olen suorastaan raivoissani siitä, että jouluhössötys alkaa joka vuosi vaan aiemmin ja aiemmin. Ja että kaupallisuus on lyönyt jouluun niin pyyhkimättömän leiman. Postiluukusta tupsahtavien mainosten (en ole vielä uudessa kodissa saanut aikaiseksi askarrella Ei mainoksia kiitos -kylttiä) lukumäärä on marraskuun alusta alkaen kaksin-kolmikertaistunut, kuvastot ovat puolillaan valkoista, punaista, kynttilöiden, lyhtyjen ja keinovalojen kimellystä...

Ei sillä, että minulla olisi jotain niitä vastaan. Mutta miksi marraskuussa? Eihän joulu tunnu mitenkään erityiseltä, jos sitä vietetään kaksi kuukautta vuodesta! Sorruin tänä vuonna itsekin ostamaan mauttomuudessaan melkein tekokukille vertoja vetävän sähkökynttelikön pimeisiin aamuihin ja iltoihin tunnelmaa luomaan - mutta vannon, että ihan periaatteesta se pääsee käyttöön vasta joulukuussa.



Valmistujaissoppa-arvonta


Kuten kerroin, valmistujaisjuhlat lähenevät - samoin blogini yksivuotispäivä. Haluaisin tarjota vierailleni jotain kunnollista lämmintäkin ruokaa, ja olen kallistunut vaihtoehdoista kasvissosekeiton puolelle. Mieluiten tekisin keiton ilman juustoa, mutta toinen vaihtoehto on tehdä kaksi erilaista satsia.

Haluaisinkin nyt tiedustella teidän sosekeittoreseptejenne suosikkeja. Kertomalla reseptin osallistutte blogini 1-vuotisarvontaan, jossa palkintona on jotain postiluukusta mahtuvaa hemmotteluun sopivaa. Blogin teeman mukaisesti palkinto sopii mainiosti myös raskaana oleville ja synnyttäneille äideille. Arvonta suoritetaan 2.12., joten kaikki 1.12. klo 24 mennessä postitetut reseptit ovat mukana arvonnassa. Jokainen keitto saa oman arpansa (voit siis osallistua useallakin keitolla), ja lisäarvan saa linkittämällä arvonnan omaan blogiinsa. Ilmoitattehan osallistumisen yhteydessä, monellako arvalla osallistutte, niin säästyn tuolta matemaattiselta vaivalta :)


Huomatkaahan myös Voimaannuttava synnytys blogin arvonta 21.11. klo 19 asti täällä

Odottavin terveisin,

torstai 4. marraskuuta 2010

"Tu viendras"

Tänään olen ollut laulutuulella ja päässä on soinut Veronican (kaksoiselämän) laulut. Tässä niistä yksi, Tu viendras, kaikkein iloisin.



Säv. Zbigniew Preisner



On ollut ihana vapaapäivä ja mukava koti-ilta R:n kanssa. R lähti äsken koululle tekemään hommia, ja minä rupean kirjeenkirjoituspuuhiin kera teemukillisen ja ruotsin sanakirjan :)

Hyräillen,

tiistai 2. marraskuuta 2010

Taivaanrannan maalauksia


Illasta


aamuun


hereillä. Ja makeasti unen mailla heräyskellon soittoon kello kuuteentoista.


Aamulla sairaalalta kotin kävellessä oli meneillään varmasti vuoden kaunein auringonnousu. Ilmassa oli usvaa ja haaleanvaaleanpunaiset pilvet kaupungin ja vetten yllä, maassa vaalea kuura. Matalalta loistava aurinko valaisi maiseman keltaiset lehdet kullankimaltaviksi, oranssi sai tulenhehkun ja punainen syvän sävyn. Harmi, ettei ollut kamera mukana, mutta ainakin sain kiertoreittini varrella ihastella upeaa aamua. Yllä olevat kuvat ovat vanhoja, eivätkä vedä vertoja tämänaamuiselle väriskaalalle, mutta laitoinpahan elävöittämään muuten niin mustavalkoista kuvailuani.


Yövuoron jälkeisissa aamuissa on aina oma mystinen tunnelmansa, kun kävelee/pyöräilee heräävää maailmaa vastaan. Parina aamuna on käynyt niinkin, että kotimatkalla on tullut kouluun/töihin meneviä tuttuja vastaan. Siinä sitten vaan hyviä huomenia toivottamaan, kun on itse menossa nukkumaan. Parhaita yövuorojen jälkeisiä aamuja ovat toki lauantai- ja sunnuntaiaamut, jolloin liikenne on lähes olematonta niin autoteillä kuin kevyen liikenteen väylilläkin. On ihan hiljaista, ja lähes juhlallista kulkea hiljaisen maiseman keskellä kotiin nukkumaan.


Toki aamulla on hienoa olla liikkeellä muutenkin kuin yövuoron jälkeen, mutta nykyään harvoin tulee lähdettyä vartavasten varhain liikkeelle. Yleensä sitä nauttii joutilaista aamuista pitkään kotona, silloin, kun se on mahdollista.


Toivon, että, jos saan joskus lapsen, hän viihtyisi rattaissa, niin, että voisin tehdä hänen kanssaan vaunulenkkejä, joiden varrella voisin kuvata vuodenkiertoa ja pysähtyä ihastelemaan maailman kauneutta. En kuvittele äitiyden olevan vain ruusuntuoksuista taivaltelua, mutta saa kai sitä haaveilla? Ja kai äitiydessäkin on tilaa pienelle taivaanmaalariudelle? Ei sillä, että äityspohdinnat olisivat henkilökohtaisesti ajankohtaisia, mutta saahan sitä haaveilla?

Pohtii

maanantai 1. marraskuuta 2010

Laululinnun lahja


In this heart lies for you
A lark born only for you
Who sings only to you
My love
My love
My love

...

There are rays on the weather
Soon these tears will have cried
All loneliness have died
My love
My love
My love

...

(Sinead O´Connor: In this heart)




Tänään on laulutunti sitten kolmeen viikkoon. Normaalisti tätä iloa riittää kerran kahteen viikkoon, mutta nyt oli vielä syyslomakin välissä. Tänään herkistelläänkin ehkä (lauluopettajan ehdotuksesta) tätä:






Ylemmässä kuvassa Reetta Isotupa-Siltasen ihana Laululinnun lahja


Tunnelmaa ja valon pilkahduksia pimeisiin iltoihin toivottaen