lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kesäherkkuja

Kesäinen hei!



Jokin aika sitten kerroin teille ostaneeni tehosekoittimen. Se on näillä helteillä päässyt ahkeraan käyttöön. Lähinnä olen tehnyt hedelmäsmoothieita aamiaispöytään tai välipalaksi. On hauskaa ja helppoa kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä tehosekoittimessa sekoitettavaksi. Parhaaksi yhdistelmäksi tähän mennessä on osoittautunut:

n. 2 dl vettä
1 makea omena kuorineen
1 banaani
1/2 avocado
ja/tai 1/2 kiiwi
(säilykepäärynää)

Toimii!



Raikkaaksi jälkkäriksi kuumilla säillä sopivat myös erilaiset maitorahkakombinaatiot, joista suosittelen kokeilemaan seuraavia sovelluksiani:

1) Sekoita keskenään:
1 prk (Ehrman) maitorahkaa
1 iso tai 2 pientä banaania haarukalla murskattuna
säilykepäärynän puolikkaita paloilteltuina
(rahkan makeutta ja paksuutta saa säädeltyä oman maun mukaiseksi säilykepäärynän päärynämehuliemellä)

2) Sekoita keskenään:
1 prk maitorahkaa
1 prk lasten mustikkasosetta (esim. Semper)
(sultaani)rusinoita
auringonkukansiemeniä



Jo usemman kerran tänä kesänä olen myös valmistanut uusien perunoiden kaveriksi tillikermaviilikastiketta seuraavalla sekoituksella:

1 prk kermaviiliä
1/2-1 ruukku tuoretta tilliä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
n. 2-3 tl sinappia
(aavistus sitruunamehua)
paranee jääkaapissa maustuessaan!



Yritän tietoisesti välttää blogissani mainostamista, mutta ylläolevissa respteissä mainitsin käyttämäni tuotemerkit siksi, että ainakin ne testatusti toimivat :) Paria uutta löydöstäni haluan myös tietoisesti mainostaa: juuri tuota moneen otteeseen valmistamaani kermaviilikastiketta varten aloin metsästämään luomukermaviiliä - ja löysin! Sitä on alkanut hyvänä edelläkävijänä valmistamaan Juustoportti. Toinen uusi löytö ovat Ahon jogurtit. Mauista (lakka, tyrni, raparperi, mansikka, vanilja) olen testannut vain mansikan, joka oli varsin hyvä ja vakuutti laadullaan. Kannattaa kokeilla, jos saatte käsiinne!



Eilen kävin mustikkametsällä hyttysten, paarmojen ja hirvikärpästen syötävänä. Kun yksin olin liikkeellä, niin VARMASTI KAIKKI SEN METSÄN HYÖNTEISET olivat yksin minun kimpussani! Eivät ne ilmeisesti tajunneet, nälkäiset, että mulla oli hyönteiskarkotetta iholla. Itse sain saaliikseni parisen litraa mustikkaa. Kauemmin en hyönteisten takia kestänyt metsässä olla, mutta kyllä noista marjoja muutamaksi päiväksi riittää!

Pari päivää sitten havahduin myös siihen tosiasiaan, että heinäkuu oli jo melkein puolivälissä, enkä ollut laittanut koko kesänä suuhuni yhtään mansikkaa. Hetken aikaa arvoitusta miettiessäni keksin asialle luontevan selityksen: normaalisti kesäisin on mansikkaa aina jossain TARJOLLA, mutta tänä kesänä en olekaan juuri missään päässyt kyläilemään. Tästä seurasi oivallus, että mansikat on tänä vuonna hankittava itse :O Eilen kävin sitten ostamassa saman tien kaksi litraa polkaa. Makoisia ja maukkaita ovat! ja hintansa väärtejä.









Kesäherkutteluhetkiä teille mustikkaisin sormin ja mansikkaisin suin toivottaa

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kuumuus laiskistaa







Eilen istuttiin tunti ilmastoimattomassa autossa. Se otti koville.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Blogimaailman ihmettelyä



Aloitin bloginpitämisen kuulumisten- ja kokemustenvaihtokanavaksi toisella paikkakunnalla tehtävien synnytyssaliharjoitteluiden vuoksi. Idea blogin perustamiseen tuli eräältä ystävältäni. Ilman hänen kehoitustaan olisin tuskin koskaan blogia ryhtynyt perustamaan, sillä olen suhtautunut kriittisesti virtuaalipäiväkirjakulttuuriin. Se, että joku oli kiinnostunut seuraamaan kuulumisiani ja kokemuksiani innosti minua kuitenkin kokeilemaan. Päätin tehdä blogistani julkisen, jos jotakuta ulkopuolistakin sattuisi kätilöopiskelijan aatteet ja arki kiinnostamaan. Ja hieman yllättäenkin nykyinen lukijakuntani koostuu ainakin kommenttien perusteella enemmän tuntemattomista kuin lähipiirin ihmisistä.

Osittain tästä syystä olen avannut Tuitun seikkailuja aiottua enemmän synnytyssalin ulkopuolelta. Ehkä nyt "muilla mailla" asumisen ja läheisteni luota poissaoloni myötä minulla on myös jotenkin suurempi tarve saada purkaa sitä ihan tavallista arkea ja kuulumisia. Ehkä juuri näiden aatosten takia näin muutama päivä sitten unta, jossa pohdin, pitäisikö minun jakaa blogini kahdeksi. Siis alkuperäisen idean mukaan kätilötyöaiheiseksi ja sitten toinen enemmän henk.koht. elämää käsitteleväksi. Unessa myös tyrmäsin tuon ajatuksen syystä, että lopulta kirjoitan kuitenkin vain omista kokemuksistani ja ajatuksistani - siis yhdestä elämästä. Mitä aihetta ajatukseni ja kirjoitukseni koskevatkin, ne ovat kuitenkin vain saman asian eri puolia. Miksi siis jakaisin seikkailujeni kuvauksen kahtaalle? Unessa sain vielä lopuksi idean kysyä lukijoiltani tätä asiaa:
lukisitko mieluummin vain Tuitun kuulumisia kätilötyön kentältä ja/tai erikseen arkiseikkailuista, vai onko tällainen kombinaatio mielekkäämpi seurattava?
Esitän nyt siis tämän kysymyksen kaikille tämän blogin seuraajille ja satunnaisille kävijöille.

Ennakkoluuloistani huolimatta olen löytänyt blogimaailmasta mukavan, mielenkiintoisen ja yllätyksellisenkin virtuaaliseikkailumaaperän. Blogista blogiin olen voinut joutilaana ja usein väsyksissä ollessani klikkailla itseni blogista blogiin, kommentista kommenttin kuin kiveltä kivelle hyppien, tarkastellen kultakin kiveltä ympärillä avautuvaa näkymää, katsella maailmaa vähän eri silmin, eri näkökohdista, ja erilaisilta näköaloilta. Tämä blogikirjoittaminen on kuin sellaista kollektiivista kirjeenvaihtoa. On myös ollut jännittävää ja hauskaa saada blogituttavia, "kirjekavereita", joita ei oikeasti ollenkaan tunne in the real life. Ja mistä sen tietää, vaikka jonkun teistä vielä kasvokkain kohtaisikin!




Viime kirjoituksessani lupasin omistaa seuraavan kirjoitukseni teille, kanssakirjoittajat. Vaikka kiivaimmin seuraamani kirjoittelijat löytyvät blogini oikeanpuoleistesta sivupalkista, niin ajattelen, että olette tuotoksinenne ansainneet tulla myös esitellyiksi. Esittelen tässä yhteydessä vain ahkerimmin seuraamani - blogit, joita päivitetään säännöllisesti, ja joiden päivityksistä harvemmin jätän mitään lukematta, vaikka välissä olisi montakin päivää poissa Internetistä. Jokaisen ansioita en tässä ala erikseen purkamaan, vaikka olisivatkin sen ansainneet - blogit puhuvatkoon puolestaan :)


Arjen kauneudesta, pienistä ja suurista ihmeistä kertovat, hetkiä ja tunnelmia onnistuneesti kuvaavat

Olina Juntusen naapur(e)ista,

Tuulen naapurina Kirjailijatar,

minja .chocolatecircuksesta.

Sinkkisangon Anu

sekä Ilse, joka viettää Juuri tällaista elämää miehensä, pienen poikansa ja kirjojensa kanssa

Kiinnostavasti arkea ja elämän juhlaa auki kirjoittavat ja kuvaavat myös Celia, joka kirjoittaa kaunista ja kiehtovaa Pientä vihkoa sekä ystäväni Kirjuri, jolle kirjoittaminenkin on meditaatiota.

Uusin löytöni on Marian Mamman uuni, josta löytyy arjen herkkupaloja niin pienempään kuin suurempaankin nälkään.
Puhtia ja puuhaa totisesti löytyy kuuden lapsen äidin päivistä!


Ihania kuvastoja tarjoavat

Daydream Lilyn Liss ja Fine Little Dayn Elisabeth. Visuaalisia iloja tarjoavat myös Vihreän talon Annika innovatiivisella ja persoonallisella sisustuksellaan sekä Virkattu lintu upeilla luomuksillaan ja luontokuvillaan.


Alaani liittyen

Johanna kertoo erään kätilön elämästä Vaiston varassa ja Terhi kirjoittaa raskausajasta ja synnytyksestä voimaannuttavasta näkökulmasta mielenkiintoisessa blogissaan Voimaannuttava synnytys. Oman positiivisen synnytyskokemuksensa voi halutessaan jakaa Terhin perustamassa Voimaannuttavat synnytyskokemukset -blogissa, jonka tarkoituksena on välittää "kertomuksia synnytyksistä, jotka jättivät sydämeen hyvän muiston. Tästä blogi-ideasta antaisin Terhille kunniamaininnan, sillä positiiviset ja voimaannuttavat synnytyskertomukset saavat nykyään aivan liian vähän sijaa.


Kiittäen teidän,





Huom! Linkitetyissä kuvissa: Maija Louekarin Iso Satakieli. Upea!

torstai 1. heinäkuuta 2010

Arjen iloja ja ikävää

Hei taas pitkästä (?) aikaa!

Tuittu on palannut kolmen päivän vapailta, joiden aikana kävi opiskelukaupungissa tervehtimässä kaivattuja ystäviään. Kolmen päivän huokaus oli tervetullut ja tarpeellinen viime päivien työkiireiden jälkeen. Eristäytynyt elämä alkaa myös käydä pitkäveteiseksi ja väsyttäväksi täällä Vieraassa Kaupungissa. Odotan jo syksyssä ystäviäni!

Viimeiset päivät töissä ennen vapaita olivat kiireisiä. Liian kiireisiä, jotta mielen voisi sulkea työasioilta työpaikan oven sulkeuduttua selän takana. Liian kiireisiä, jotta voisi jättää osaston varmana siitä, että on tehnyt kaiken sen, mitä vastuullani on ollut. Liika kiire työssä on ikävää, kun silloin on tyydyttävä tekemään vain välttämätön sivuuttaen ei-välttämättömät, mutta tärkeät seikat. Hoitotyössä tämä usein tarkoittaa sitä, että asiakkaiden fyysiset tarpeet kyllä tulevat tyydytetyiksi -ainakin miten kuten, mutta henkiseen/psyykkiseen puoleen ei sitten ehdikään paneutua. Tai että heikoimmassa kunnossa olevat tulevat hoidetuiksi, mutta itsenäisemmin pärjäävät joutuvat odottamaan tarvitsemaansa apua. Synnytyssalityöskentelyssä tykkään siitä, että saa yleensä suht rauhassa keskittyä hoidettavaan asiakkaaseen, eikä tarvitse koko ajan pään sisässään priorisoida, kenen luo mennä seuraavaksi, ja mitä asioita hoitaa seuraavaksi. Pahimpana päivänä mulla oli hoidettavana aamuvuorossa 10 äitiä, joista kolme oli vielä kotiin lähdössä. Siitä voikin laskea paljonko jää kahdeksasta tunnista aikaa per asiakas miinus raportit miinus kirjaaminen miinus osastolle tulevat puhelut. Ruoka- ja kahvitaukoja ei tarvitse miinustaa, koska niitä ei tuollaisessa vuorossa yksinkertaisesti ehdi pitää.

En kuitenkaan valita työstä. Olen kiitollinen tästä työstä, ja koen pärjänneeni siinä hyvin. Olen kiitollinen, etä sain oman alan töitä Vieraasta Kaupungista, samalta paikkakunnalta, minne R lähti kesäksi työn perässä. Viime sunnuntaina meillä oli R:n kanssa harvinainen ja arvokas yhteinen vapaapäivä. Silloin me mentiin ulos ja kokeiltiin laulua uuden kitaran säestyksellä :) R osti nimittäin viime viikolla akustisen kitaran!

Ensimmäinen kuukausi on täällä nyt takana, ja töistä tasan puolet jäljellä. Nopeasti on mennyt tämäkin aika täällä - onneksi - sillä alan jo totaalisesti väsyä yksinäiseen arkeen!

Arkeani täällä eristyksissä ovat viime aikoina piristäneet teidän kaikkien ihanat blogit, jotka tekevät elämästäni edes hiukkasen vähemmän yksinäistä, kun saan olla elämän sivustaseuraajana ja virtuaalisena kanssaeläjänä. Voisinkin omistaa seuraavan blogipäivitykseni Teille.


Kuvat kertovat:

1. Ostin Mea Salon Raakaravintoa kasviksista -kirjan. Se innosti minua hankkimaan tehosekoittimen. Hedelmäpirtelöt valmistuvat vaivattomasti ja maistuvat viileänraikkaina kuumalla säällä. Hans Välimäen ihana reseptikirja Mummola on loppuunmyyty, joten tyydyin lainaamaan sen kirjastosta ja ihailemaan lainakappaletta.

2. Löysin Maarianhaminan kirppikseltä espressokeittimen hintaan 1 euro, ja marketista hyvää Arvid Nordquistin Svea- kahvia, joka loppui vasta nyt. Tilalla ajattelin kokeilla tummapaahtoista Franskrost -kahvia, joka myös sopii ko. keittimellä keitettäväksi. Keitin oli hyvä löytö siksikin, kun se oli niin helppo ottaa tänne mukaan, eikä se vie pöytätilaa keittiön työtasolla. Myös tuo Lucksin vanha kahvipurkki on kirpparilöytö Maarianhaminasta.














3. R:n uusi kitara ja mun lempparikahvikuppi, jossa kahvi näyttää kauramaitoineen kuvan valossa jotenkin aivan omituisen punasävyiseltä.














4. Uusi tehosekoitin lastattuna avocadolla ja hedelmillä <3


Nyt lähden nauttimaan lämpöisestä ulkoilmasta ennen iltavuoroon lähtöä.



Kaikkea hyvää kesäpäiviinne toivottaa,

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Aurinkoisia päiviä

Hei taas kaikille!

Toivottavasti juhannuksenne sujui hyvin ja tunnelmallisesti!

Minulla juhannus meni tänä vuonna töissä, vieraalla paikkakunnalla erossa perheestä, ystävistä ja sukulaisista. Tosin, sekä aattoilta, että itse juhannusilta olivat minullakin vapaat, ja sain viettää ne R:n kanssa. Juhannusaattona olin illalla hyvin väsynyt työpäivän jäljiltä, joten juhannusaatto-special jäi osaltani tänä vuonna kotona ruoanlaittoon ja saunomiseen. Saunassa istuessa alkoi harmittamaan, etten ollut jossain mökillä luonnonhelmassa tunnelmoimassa tulen äärellä, vaan väsyneenä kotona. Toisaalta olin onnellinen, ettei tarvinnut hötkyillä kotoa minnekään. Eilen illalla taasen lähdettiin R:n kanssa luonnon äärelle, tehtiin tuli, ja auringon laskiessa istuttiin lähekkäin sen äärellä pääosin hiljaa tulen ja luonnon ihmeitä aistien.

Tänään menen töihin vasta illalla - siis yövuoroon. Lopetin viimeksi valvomisen tiistaiaamuna, joten yövuorot olivat nyt ryhmittyneet työvuorolistassani siten, että viikon sisään tuli neljä yövuoroa- siis myös paljon päiväaikaan sijoittuvaa vapaata. Ja kerrankin hyvät säät osuivat vapaapäiville :) Täällä on ollut viime päivinä aurinkoista ja tuulista. Olen käynyt monena päivänä uimassa ja muutenkin oleskellut paljon ulkona. Olen lukenut paljon ja tänään olisi päivän projektina kirjoittaa kaksi kirjettä toisaalla asuville ystäville.

Ilouutinen: Olen oppinut nauttimaan vuorotyöstä!

Se tuo arkeen vaihtelevuutta. Aamuvuorot alkavat aikaisin, ja ovat yleensä vuoroista kiireisimpiä, joten on mukava välillä nukkua pidempään ja tehdä töitä verkkaisempaan tahtiin iltavuorossa. Yövuorot ovat pitkiä, yli 10-tuntisia, joten niiden tekeminen tietää myös enemmän vapaapäiviä. Ennen vuorotyössä jaksamista ja viihtymistäni on häirinnyt huono nukkuminen: kun työt loppuvat ilalla klo 21.30, ja seuraavana aamuna on herättävä ennen kuutta aamuvuoroon, ei väliin ole jäänyt juurikaan aikaa kerätä voimia vuorojen välillä. Tai, kun yövuoron jälkeen uni ei olekaan enää aamun valjettua ja maailman herättyä uskaltanut tulla, on seuraavan yön valvominen fyysisestikin kamalaa. Nykyään kuitenkin uni useimmiten vain tulee!! Viimeksi nukuin yövuorojen välillä sikeästihkösti seitsemän tuntia - siis melkeinpä menetetyt yöunet korvaavasti, ja riittävästi seuraavan yön jaksamiseen. En tiedä, johtuuko parempi nukkuminen työvuorojen välillä vanhenemisesta, oppimisesta vaiko vain yleisestä relaamisesta. Mutta nyt on alkanut tuntua, että ehkä haluaisinkin olla vuorotyöläinen. Neuvolassa harjoittelua tehdessä muistin taas, miten rutiinimaista on säännöllinen päivätyö, ja miten nopeasti viikot siinä vierivät. Kolmivuorotyössä, mikäli työvuorosuunnittelu on kohdillaan, voi myös enemmän vaikuttaa työvuoroihinsa ja täten ylipäätään työn ja vapaa-ajan tasapainoon. Koska tiedän lukijoissani olevan muitakin kuin vuorotyön tekijöitä, niin laitan tähän koosteeksi viime aikojen työvuorolistaustani havainnollistamaan asiaa:

ma 13-21
ti 7-15
ke 12-21
to VAPAA
pe VAPAA
la VAPAA
su YÖ (20.30-7.15)

ma YÖ (20.30-7.15)
ti VAPAA
ke VAPAA
to VAPAA
pe 7-15
la 7-15
su YÖ

ma YÖ
ti VAPAA
ke VAPAA
to VAPAA
pe 7-14.15
la 7-21 (toivottu tuplavuoro, jotta saisin sunnuntaina yhteisen vapaapäivän R:n kanssa)
su VAPAA

Tässä oli tosin yksi ylimääräinen vapaapäivä korvaukseksi juhannuksena työskentelystä. Onhan tuo jatkuva vuorokausirytmin vaihtelu myös kuormittavaa ja rajoittavaa (esim. iltaharrastusten suhteen), ja olenkin alkanut miettiä osa-aikaisen työnteon mahdollisuutta. Jos saisi kolmivuorotyötä 75-prosenttisella työajalla (n. 86h/ 3 vkoa), voisi kolmivuorotyön hyöty-haittasuhde tasoittua. Vuorotyökorvaukset kattaisivat ainakin osittain vajaasta työajasta johtuvat ansiomenetykset.

Mitä muuten ajattelette työehtosopimuksen mukaisista vuorotyökorvauksista? Lauantai- ja aattokorvaus (klo 6-18) +20% palkasta, iltatyökorvaus (klo 18-22) +15% palkasta, yötyökorvaus (22-07) +40% palkasta ja sunnuntai-/pyhälisä +100% palkasta (maksetaan myös aattoilloista klo 18-22). Minun mielestäni ainoastaan tuo pyhälisä on kohdillaan. Esimerkiksi arki-illan iltavuorosta tulee minun palkallani alle 6€ enemmän kuin arkiaamuvuorosta, ja lauantai aamuvuorosta (8h) 21 euroa enemmän kuin arkiaamuvuorosta.

Tällaista pohdintaa tänään, ehkä olisi jo aika lähteä ulos nauttimaan tästä vapaasta päivästä ennen töihin lähtöä :)


Kesäisin terveisin teidän,

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Paljastava satanen

Idean paljastavan satasen tekemiseen sain alunperin täältä. Nyt vapaapäivänä, paremman tekemisen puutteessa, pysähdyin minäkin hetkiseksi pohtimaan itseäni.






1. Olen romantikko täynnä toivoa.

2. Olen optimistinen realisti (”Jalat maassa, pää pilvissä”).

3. Lempivuodenaikani on kesä valoineen, lämpöineen, tuoksuineen...

4. Talvisin olen väsynyt ja siksi saamaton.

5. Kesällä energia- ja positiivisuustasoni nousee moninkertaiseksi.

6. Rakastan puita,

7. lintuja,

8. luonnonkukkia...

9. Lempikukkani luonnossa on metsänkurjenpolvi.

10. Tykkään tehdä luonnonkukkakimppuja.

11. Jos menen joskus kesänaimisiin, haluaisin hääkimpun luonnonkukista.

12. Tykkään myös huonekasveista.

13. Nyt minulla on huonekasveja kahdeksassa ruukussa + yksi ruukkubasilika.

14. Juotan niitä samasta kannusta, mistä kaadan vettä omaan lasiini.

15. Tykkään poimia marjoja.

16. Sienestämään en ole koskaan oppinut, haluaisin kyllä.






17. Minulla on ollut permanentti kaksi kertaa.

18. Toissa talvena leikkautin tukan ihan lyhykäiseksi.

19. Pidin siitä, mutta aloin heti kaivata pitkää tukkaani.

20. En ole koskaan värjännyt hiuksiani, koska pidän omasta hiusväristäni.

21. En ole koskaan maistanutkaan tupakkaa.

22. En ole ikinä ollut krapulassa.

23. Eettisistä syistä ruokavaliostani on puuttunut liha vedeneläviä lukuun ottamatta 16-vuotiaasta asti.

24. Koen edelleen tämän olevan minulle oikea ruokavalio.

25. Olen muuttanut viimeisen neljän vuoden aikana 9 kertaa.

26. Olen asunut elämäni aikana ainakin yhdellätoista eri paikkakunnalla,

27. ainakin 23:ssa eri asunnossa.

28. Nyt asun kaupungissa, jossa on virtaavaa vettä.

29. Asun upouudessa (vastavalmistuneessa) asunnossa.




30. Tykkään kovasti kortti-, seura- ja lautapeleistä.

31. Olen aika leikkisä.

32. Mutta hyvin vakavamielinen.

33 . Käyn melko usein konserteissa ja taidenäyttelyissä.

34. Olen aina ollut hyvä koulussa.

35. Olen tehnyt töitä sen eteen.

36. Yleensäkin paneudun tosissani ja huolella siihen, mitä teen.

37. Mielestäni ei ole väliä sillä, onko Jumalaa olemassa tai uskooko korkeamman voiman olemassaoloon, koska usko ei kuitenkaan muuta todellisuutta, luonto noudattaa omia lakejaan ja välttämättömän täytyy tapahtua.

38. Mielestäni on kuitenkin tärkeää uskoa itseensä.

39. Uskon unelmiin

40. ja siihen, että niistä voi tulla totta.

41. Uskon johdatukseen

42. ja siihen, että ihminen on vaikutusvaltainen omassa elämässään.

43. Rakastan uimista (eritoten järvessä),

44. lukemista,

45. avartavia keskusteluja,

46. laulamista

47. ja tanssimista.

48. Olen kasvanut järven läheisyydessä.

49. Vesielementti on minulle tärkeä,

50. mutta viihdyn myös tulen äärellä.

51. Pidän tulen äänestä ja liikkeestä,

52. kuten myös veden ja tuulen.

53. Koen olevani osa luontoa,

54. ja tämä kokemus luo minulle pohjatonta rauhaa.







55. Ajattelen, että jokainen ikä on yhtä hyvä ja sopiva, jos vain on sinut itsensä kanssa.

56. En pelkää kuolemaa.

57. Pelkään tapaturmaista tai väkivaltaista kuolemaa.

58. Olen seurustelusuhteessa kolmatta kertaa.

59. Olen asunut yhden miehen kanssa,

60. se loppui lyhyeen.

61. Olen tyytyväinen eroratkaisuun.

62. Toisen kerran tulin jätetyksi.

63. Se antoi minulle voimaa ja itseluottamusta.

64. Olen saanut todelliset hamstrausgeenit (”tätä vois joskus tarvita”, ”nyt sais halvalla”).

65. En pidä tästä ominaisuudesta itsessäni.

66. Kuitenkin, vietilleni periksi antaen, keräilen astioita, kirjoja ja postikortteja, eritoten mustavalkoisia.

67. Mielestäni lapset ovat maailman ihanimpia, ihmeellisimpiä ja viisaimpia olentoja.

68. Odotan jo sitä, että saisin nähdä omaa jälkikasvuani.

69. Toivon kovasti, että saisin kokea raskauden ja synnyttämisen ihmeen.

70. Lapsena halusin tulla isona kirjailijaksi

71. tai tanssijaksi.

72. Keksin haluta kätilöksi abivuotta edeltävänä kesänä.

73. Siitä asti kutsumukseni on vain vahvistunut.

74. Pääsin kätilökoulutukseen pisteillä 98/100, ja olen ylpeä siitä.

75. Hampaissani ei ole ikinä ollut yhtään reikää.

76. Pelkään tosin, että tämä seikka saattaa olla muuttunut sitten viime (vuosien takaisen) hammastarkastuksen jälkeen

77. Pulssini oli työterveystarkastuksessa 59.

78. Olen harrastanut tanssimista aktiivisesti 13 vuotta.

79. Haluaisin osata tanssia paritansseja sujuvasti.

80. Sain innostukseni paritansseihin vanhojen tansseista.

81. Mielestäni argentiinalainen tango on erittäin aistikas ja kaunis tanssilaji.

82. Olen käynyt arg. tangon tanssitunneilla yhden kevään ajan.

83. Olen harrastanut laulamista kohta kaksi vuotta.

84. Laulan usein itsekseni kadulla/metsässä.

85. Olen lukenut lapsesta asti paljon.

86. Lukuharrastukseni on kärsinyt opiskelustani.

87. Haluan pitää itsestäni hyvää huolta.

88. Minulla on vahva hoivavietti.

89. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa (jos ei ole kiire).

90. Lapsuudenkodista lähdettyäni en ole omistanut televisiota,

91. eikä ole kertaakaan tullut sitä ikävä.

92. En juurikaan kuuntele radiota, koska radio-ohjelmat ja siellä soitettava musiikki ovat pääosin rasittavia.

93. En voi tilata sanomalehteä, koska minulla ei ole aikaa lukea siitä kaikkia minua kiinnostavia artikkeleita, ja lukemattomana lehden läsnäolo vain harmittaa.

94. Täten olen aika ulkona ulkomaailman tapahtumista.

95. Olen kuitenkin huomannut, että suurimmat uutiset kulkeutuvat kuitenkin korviini ja se, mikä koskettaa omaa elämääni tulee kyllä muutenkin tietooni.

96. Junassa tykkään katsella ja salakuunnella ihmisiä.

97. Junassa hakeudun usein lapsiperheiden läheisyyteen, koska niiden jutut ilahduttavat minua (jos vanhemmat eivät ole räyhähenkisiä)

98. Tykkään käydä yksin syömässä tai kahvilla.

99. Oli helppo keksiä 99 sekalaista kirjoitettavaa asiaa minusta ja elämästäni

100. Jos saisin ne käsiini, laittaisin tämän tekstin kuvitukseksi valokuvan pikku-Tuitusta a) lukemassa kirjaa potalla edessään itsensä korkuinen kirjapino b) syömässä omenaa silmät yhtä pyöreinä kuin haukkaamansa hedelmä.







Tätä listaa laatiessa mietin monta kertaa, koskeeko kirjoittamani asiat todella minua? Ovatko mielipiteeni, ominaisuuteni, rakkauteni, ajatukseni ja tunteeni minuutta? Ehkä ne eivät ole sitä kaikkein muuttumattominta minua, mutta ainakin ne ovat osa tämänhetkistä identiteettiäni ja elämääni, joten julkaistakoon nyt tämä. Ei kai mikään muu tässä maailmassa ole pysyvää kuin vain luonnon kiertokulku, pyrkimys tasapainoon ja elämän jatkumiseen.


Teidän,

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Miten tanssivasta matemaatikosta tulikin laulava kätilö?

Mitä jäi taa















Taakse jäi Maarianhaminan harjoittelu ja ihana ihana Ahvenanmaa. Taakse jäi, lämmin, kevät.


Viikonloppuna olin kotikaupungissani peruskoulun luokkakokouksessa. Oli mukava nähdä ihmisiä, joiden kanssa tuli vietettyä suurin osa ajasta yhdeksän vuoden ajan, ja joista monista en ole sitten nähnyt vilaustakaan useisiin vuosiin! Jokaisen heistä olisin kadulla tunnistanut. Kaikki olivat muuttuneet ja kuitenkin ennallaan. Minussa tapahtunutta muutosta ei (ainakaan minun kuulteni) juurikaan kommentoitu, mutta erään lausahduksen mukaan oli yllättävää, että minusta tulikin kätilö, eikä "joku tanssiva matemaatikko".




Hetki nimeltä Nyt



















Nyt on uusi arki, lämpimän harmaa ja kostea, tuoksuva kesäkuu, työstään väsynyt oma Rakas ja oman työn uudet haasteet.


Kesätyöurani on siis edennyt lähihoitajan ja sairaanhoitajan kautta jo kätilön puikkoihin asti. Työskentelynimikkeenäni on tosin harhaanjohtavasti* sairaanhoitaja, millä nimikkeellä työskentelemiseen opintosuoritukseni (240 opintopistettä) riittävät. Työpaikkani on keskussairaalassa, osastolla, jossa hoidetaan niin synnyttäneitä kuin odottaviakin äitejä vauvoineen. Olen nyt aloittanut synnyttäneistä äiteistä ja vastasyntyneistä vauvoista, joiden hoitamiseen osaltani suoritetut harjoittelut jo antavat "pätevyyden". Työjakson (=kesän) loppupuolella saan perehtyä työssäni raskaanaolevien hoitoon, mistä hyvästä saan prenataalihoidossa tekemäni työtunnit pois ensi syksynä edessä olevasta prenataaliharjoittelusta. Käytännössä minulle järjestyi siis nyt mahdollisuus tehdä PALKALLISTA HARJOITTELUA, mikä on tietääkseni TODELLA HARVINAISTA meidän alalla! Täytyy sanoa, että näin opiskelun loppuvaiheilla tuntuu todella tyhmältä tehdä harjoittelua palkatta, kun kuitenkin osaa harjoitteluissa jo niin itenäisesti toimia ja työskennellä. Odotan niin kovasti vamistumista, ja sitä, että pääsen oikeasti tekemään näitä töitä palkallisena! Tosin nytkin epäpätevyysvähennys on vain 5% palkasta, mitä ei juurikaan palkkakuitissa huomaa.

Hoitoala on alana sikäli erityinen, että töitä riittää alan opiskelijoille opiskeluvaiheesta riippumatta. Vastavalmistuneille sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaystävilleni on kaikille tarjottu lyhyempiä tai pidempiä sijaisuuksia eri erikoisaloilta. Kätilökentillä on hiukan huonompi työtilanne, jos sairaanhoitajan töitä ei lasketa oman alan töiksi. Olenkin todella onnellinen ja kiitollinen, että jo opiskeluaikana saan näin hyvää työkokemusta omalta alalta!


Ikävöin mennyttä ja ajattelen tulevaa. On vaikea heittäytyä vain tähän hetkeen, kun tulevaisuus on askarruttavana ja kiehtovana niin paljon mielessä. Tuntuu, että uskalluksestani tarttua unelmiini olen saanut lisää rohkeutta. En kuitenkaan tiedä, onko tällainen tahdonrohkeus hyvästä. Uskallan tahtoa niin paljon:




Kohti














Tahdon päästä hyviin töihin, tahdon perustaa perheen, tahdon löytää hyvän asunnon perheen asuttavaksi...


Kääntykö oma rohkeuteni, tahdonvoimani, vielä minua vastaan, kun odotan elämältä niin paljon?


Pohtii






*1) joka ei ole valmis sairaanhoitaja, 2) joka ei työssään juurikaan kohtaa SAIRAITA ihmisiä