torstai 4. maaliskuuta 2010

Neuvolaa ja neuvottomuutta

Tuittu on järkyttynyt, näreissään ja hiukan peloissaan. Tämä johtuu ensi viikolla lähikunnassa (25 km päässä) alkavasta neuvolaharjoittelusta, jonne on kuljettava päivittäin bussilla.

Järkyttynyt olen bussilla matkustamisen kustannuksista. Kuukauden harjoittelusta koituvat kustannukset tulevat halvimman vaihtoehdon mukaan olemaan 81.50€ kuukausilipusta + 5.40€ x 2 = 10.80€ ensimmäisen päivän kertalipuista. Ensimmäisenä päivänä täytyy mennä kertamaksulla, koska ostopäivästä kuukauden voimassa olevaa korttia ei saa kuin matkahuollon palvelupisteestä, joka aukeaa klo 8.00 - samaan aikaan, kun pitää jo olla perillä harjoittelussa.

Näreissäni olen, koska joukkoliikenne pelaa Suomessa niin huonosti, ja maksaa sitäpaitsi kohtuuttoman paljon.

Hieman peloissani olen, kun mietin, miten käytännössä jaksan kuukauden päivät, joina kotoa harjoitteluun lähdön ja kotiinpaluun välillä on kokonaiset 11 tuntia. Jo lukioikäisenä kulkiessani päivittäin Helsingin ja Klaukkalan väliä päätin, että jos valinnanvaraa on, en aio ottaa vastaan työtä, jossa päivittäinen työmatka ottaa suuntaansa yli 40 minuuttia. Se olisi tietysti eri asia, jos työmatkan viemä aika luettaisiin työajaksi...

Yritän järjestää edullisempaa ja toimivampaa matkustustapaa kyselemällä kyytiä neuvolan/terveyskeskuksen työntekijöiltä - jos joku kulkisi töihin täältä päin. Työaika on kuitenkin kaikilla sen talon sisällä työskentelevillä ihmisillä jokseenkin sama: kahdeksasta neljään. Tuntuu varmasti hyvin oudolta tämä työaika pitkän vuorotyöputken ja koulussa istuttujen viikkojen jälkeen!

Ainakin yksi hyvä puoli tässä tulevassa harjoittelussa on: vapaat viikonloput! Eikä siinä neuvolatyössä itsessään mitään vikaa ole, ainakaan jos unohdetaan ne toimistotyön tylsyydet.

Antoisaa viikonloppua kaikille lukijoilleen toivottaa




...joka lähtee muuten huomenna R:n kanssa Helsinkiin sitä taulua hakemaan :)

7 kommenttia:

  1. Työmatka on kyllä yksi sellainen asia, josta tulee varsin äkkiä rasite, jos se on liian pitkä. Tosin tähän tuntuu pätevän äärimmäisen hyvin se, että se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle ollenkaan. Aikanaan vielä Vantaalla asuessamme, miehellä meni toista tuntia mennä töihin Pasilaan, kun julkisilla kulki. Nykyisin miehen 15min kävelymatka töihin on siihen verrattuna jokseenkin unelma.

    VastaaPoista
  2. Minttis: Pitkässä työmatkassa on omat etunsa. Se voi olla esim. oma lepohetki töiden ja kotiinpaluun välillä. Merkityksensä on myös sillä, miten sen taittaa. Mieluummin pyöräilisin tunnin päivittäin, kuin kuluttaisin saman ajan bussissa istuen.

    Bussilipun hinnan selvittyä harkitsin vakavasti harjoitteluun pyöräilemistä. Mutta nyt on todella huonoin mahdollinen vuodenaika pyöräilemiseen- lumimyrskyjä, pakkasta, loskasohjoa ja jäätä vuoronperään. Huonot sääolosuhteet korostuvat pitkällä ajomatkalla ja viivästyttävät matkan taitamista huomattavasti. Päädyin vastahakoisesti bussilipun ostoon.

    VastaaPoista
  3. Heips. En tiedä huomasitko jo, mutta nyt olisi guasha-lasta kimppatilaus meneillään. Vielä kerkee mukaan... :)

    Tsemppiä neuvola-harjotteluun ja pitkään työmatkaan!

    VastaaPoista
  4. Minulla kestää työmatka suuntaansa noin sen 40 minuuttia, omalla autolla. Mielestäni se ei ole liikaa, koska olen itse valinnut asuinkuntani tietäen työmatkani pituuden.

    Meille tulevat opiskelijat ovat harvoin valmiita tekemään 3-vuorotyötä, etenkään viikonloppuja. Opettajat levittelevät käsiään, minkäs mahdat. Kiva siinä sitten, kun arkiaamuisin voi aamuvuorossa olla viisikin opiskelijaa kerralla, eihän siitä millään riitä kaikille kiinnostavaa opittavaa. En sitten tiedä, miten ovat meinanneet hoitaa työnsä tulevaisuudessa, valmistuttuaan.

    VastaaPoista
  5. Wiilea: Omalla autolla ja julkisella kulkemisessa on omat plussat ja miinuksensa. Itse en vain ole tottunut kulkemaan linja-autolla, eikä autoilemisestakaan ole kokemusta. 40 min ei vielä ole työmatkaksi paha, mielelläni esim. pyörällä kulkisin sen pituisen matkan - kuten yhtenä kesänä teinkin. Nyt matkaa tulee suuntaansa n. 80 min.

    Meillä pitää opiskeluaikana tehdä vuorotyötä siinä missä harjoittelupaikkojen työntekijöidenkin. Teemme lähinnä omien ohjaajiemme listoja, mikä on välillä hyvinkin hankalaa muun elämän yhteensovittamisen kannalta. Onhan noita päivätyövaihtoehtoja sekä sairaanhoitajilla että kätilöillä, ja lisäksi moni vielä tekee päälle terkkarin tutkinnon, mikä lisää mahdollisuuksia päivätyön saamiseen. Mutta ei kai sitä voi tietää, kenelle vuorotyö sopii, jos ei kokeile. Kyllä se opettelua vaatii itse kultakin, mutta eikös opiskeluaika ole hyvää aikaa siihen totuttelemiseen... Tietysti jos perheellisenä alkaa opinnot, ja jo alusta asti tietää, ettei koksaan tule vuorotyötä tekemään, niin voi motivaatio vuorötyöharjoitteluun olla aika olemattomissa. Itse olen suhtautunut omaan kykyyni tehdä kolmivuorotyötä epäilevästi alusta asti, ja tehnyt harjoitteluja sillä mielellä, että katsotaan nyt, josko siitä jotain tulisi. Paremmin on alkanut "vuosien myötä" sujua, mutta edelleenkään en tiedä, haluanko sitä pitemmän päälle tehdä.

    VastaaPoista
  6. Niin minä siis teen pääosin yötyötä itse. :)

    VastaaPoista
  7. Wiilea: muistinkin sen jostain aiemmasta kommentistasti. Työskenteletkö kätilönä?

    VastaaPoista