perjantai 11. joulukuuta 2009

Hyppy tuntemattomaan

Saisiko olla puoli-istuvassa, jakkaralla, poikkipöydässä, polviseisonnassa, kylkimakuulla vaiko kenties leikkauspöydältä? Vaikka olen saanut omin-käsin-ulosauttoja tähän mennessä vasta 9, on mukaan mahtunut monenmoista opettavaa äitiä. Kaikki edellämainitut ovat kohdalleni osuneiden synnyttäjien itse valitsemia ponnistusasentoja, paitsi tietenkin toimenpidesynnytysten vaatimat poikkipöytä sekä leikkauspöytä. Episiotomioita ei ole vieläkään saanut (lue: tarvinnut) leikata yhtään, mutta kahta olen päässyt ompelemaan, ja välilihan ompelu on jo alkanut sujua mukavasti.

Tällä kertaa tuplavuoroon mahtui monenmoista. Sain kokea valtavia onnistumisen elämyksiä, kun selviydyin hyvästi monista uusista vastaantulleista tilanteista, mm. kalvojen puhkaisusta melko korkealta. Pitkästä aikaa tuli tunne, että olen kuin luotu tähän ammattiin, ja se vasta on hieno tunne se! Oikeastaan tuli hyvä mieli myös niistä tilanteista, joista en selvinnytkään ihan ensi yrittämällä. Pitäähän työssä jotain haastettakin olla, jotta tuntee sen mielekkääksi!

Mielekäs päivä kaiken kaikkiaan. Tämän päivän jälkeen mietityttää, onko huono ratkaisu lähteä hakemaan oppia kauempaa, kun läheltäkin saa näin hyvää ohjausta ja kokemusta. Teenkö tyhmästi, kun lähden muualle? Jospa ruoho on vihreämpää aidan tällä puolen? Kaikessa on puolensa - "hyvät" ja "huonot" ovat vain itse luomiamme merkityksenantoja, eivät mitään sen todellisempaa. Miksi siis murehtia? Lähtö on hyppy tuntemattomaan, mutta olen päättänyt uskaltaa lähteä tutkimaan, mitä aidan toiselta puolen löytyy. Eikä minusta tunnu siltä, että lähtisin loikaten, vaan enemminkin hypähdellen. Olenhan suunnitellut tätä jo vuoden.

Ajatuspunoksestani tuli mieleeni Soren Kierkegaardin fenomenologinen näkemys hypystä. Katkelma Kierkegaardin filosofian esittelyä Helsingin teologisen internet-sivuilta (http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/02b_lisatieto3.html):

Kierkegaard sanoo, että tulla subjektiksi, minäksi, on jokaisen tehtävä. Hän kysyy, mitä minun pitää tehdä, mikä totuus pätee minulle, mitä Jumala haluaa minun tekevän. Kierkegaardin filosofiasta voidaan tulkita, että Jumala on hänelle tietoisen, yksilöllisen, vapaan ja vastuullisen, todellisen elämän symboli.

Kierkegaardin mukaan olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Ihmiset ovat kyllä elossa, mutta eivät useinkaan olemassa. Vain, kun subjektiivista olemassaoloa ei käsitteellistä objektiivisesti, ihminen on olemassa. Voidaan ehkä sanoa, että tällöin ihminen on varsinaisesti olemassa. Hän herää eloon, elämään ja toimimaan, ihminen ei ole vain käsitteellinen, eloton objekti todellisuudessa. Kierkegaard kysyy, miten ihminen on olemassa, ollakseen todella olemassa.

Kierkegaardin mukaan uskon hyppy on ainoa mahdollisuus autenttiseen olemassaoloon. Usko on epävarmuutta, uskominen vaatii intensiivistä tunnetta ja kokemusta, kuten rakastunut rakastaa rakkaudestaan, vaikka hänellä ei olisikaan objektiivista varmuutta siitä, saako hän rakkautensa kohteen vai ei. Uskon täytyy tulla nimenomaan omakohtaisen valinnan kautta ja tässä valinnassa ihminen on täysin yksin. On oltava nykyhetkessä ja auki tulevaisuudelle, joka hetki on valinnan hetki.

Kun valinta kohdistuu absoluuttiseen paradoksiin on usko puhtaimmillaan. Kun intohimoinen, subjektiivinen, täysin henkilökohtainen valinta kohtaa absoluuttisen paradoksin, ihmisyys on aidoimmillaan ja ihminen on autenttisesti olemassa.


-----------------------------------------------------


"Usko on kuin hyppy. Seison kuilun partaalla ja sen toisella puolella on Jumala, niin uskon. Minun täytyy siis luottaa uskooni ja hypätä. Se on valintani, jota seuraan, kävi miten kävi."

(http://www.nysalor.net/kirja/filosofia/kierkegaard.html)

7 kommenttia:

  1. :) Kivaa filosofiaa! Eräs kohtalotoverini kaukorakastunut puki saman sanoiksi muuten ihan toisinpäin. Hän kokee olevansa olemassa, mutta ei elossa, vastoinkäymisten erottaessa hänet hänen rakkaastaan t: Natalia

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Nata, kommentistasi! Silloin, kun koin itseni oikein yksinäiseksi, tuntui minustakin juuri siltä, että olen olemassa, mutten elossa, koska kaikki elämä, ilo ja aktiivisuus oli minusta poissa. Mutta pimeydestä löytyi valo, ja pelosta rohkeus, yksinäisyydestä rakkaus.

    Luulenpa, ettei sillä oikeastaan ole väliä, miten päin noita termejä käyttää ilmiötä kuvaamaan. Joka tapauksessa toisessa olemisen tavassa on kyse hengen kulkemisesta keuhkoissa, elämisen ollessa kuitenkin passiivista, voimatonta. Toisessa olemisen tavassa taas ihminen toimii aktiivisesti riskienkin edessä rohkeasti sydäntään kuunnellen.

    VastaaPoista
  3. Tulin vastavierailulle (kaunis kiitos kommenteistasi!) ja löysin heti vanhan rakkaan Sørenini. Kierkegaardissa on kyllä sitä jotain - varsinkin tällaisen ihmisen vinkkelistä, jonka kotikielenään on puhunut tanskaa. :D

    Hienoa tekstiä hienosta ammatista. (Olen salaa vähän kateellinen, koska tahtoisin kätilöksi, mutten koe, että minusta olisi työhön käytännössä.) Palaan lukemaan jatkossakin.

    VastaaPoista
  4. Hei Tii! Ja hauskaa että löysit blogini. Puhut siis niin tanskaa, norjaa kuin ruotsiakin? Olen puolestani kateellinen kielitaidostasi, koska tykkään ihan hirmuisesti edellämainituista kielistä, ja haluaisin osata niitä hyvin. Pohjoismaisten kielten opiskelu oli minulla lukion jälkeisistä jatko-opintovaihtoehdoista kolmannella sijalla (kätilöopintojen ja uskontotieteen jälkeen). Käytännönläheisen kätilötyön kuitenkin valitsin. Itseään kun voi noilta muilta osin sivistää vapaa-ajallakin (mitä se on?), mutta synnytyssaliin yms. harvoin pääsee ulkopuolisena..

    VastaaPoista
  5. Isi-pappa on kasvanut vuoroin Etelä-Norjassa, vuoroin Pohjois-Tanskassa, mutta väittää puhuvansa puhdasta tanskaa. Ääntämisen puolesta näin onkin, kieliopin (ja osittain sanastonkin) puolesta väittäisin jotain muuta. :D Nykyään minulta taittuvat sujuvammin norja(t, bokmål paremmin kuin nynorsk) ja ruotsi, mutta tulee sitä tanskaakin käyteltyä. :) Suomi minulla on ihan kirjaimellisestikin äidinkieli - ja vahvin kieli, sillä ajattelen lähes aina.

    Ja jännät nuo sinun opiskeluvaihtoehtosi! :D Itse olen melkein valmis humanististen tieteiden kandidaatti (pääaineena pohjoismaiset kielet), pohjalla on teologian perusopinnot avoimesta yliopistosta ja edessä (mammaloman jälkeen) amk:n pääsykokeet, josko sitä röntgenhoitajaksi joskus työllistyisi. :) Lähellä, mutta ei aivan identtiset kuitenkaan.

    VastaaPoista
  6. Saman kokeneena (siis harjoittelu vieraalla paikkakunnalla, "väärällä" kielellä) voin sanoa, että kyllä kannattaa! Ihan ehdottomasti!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Wiilea, rohkaisevasta kommentista!

    Tii, aika lähellä nuo meidän ammatti-intressit toisiaan :) ja hauska "yhteensattuma", kun kuitenkin nuo kaikki alat jokseenkin erilaisia keskenään...

    VastaaPoista