torstai 2. joulukuuta 2010

Tuitun seikkailut 1 vuotta 1 päivää

... ja synttäriarpa suosi ihanaa Ilseä



Onnettarena toimi, melkein jo perinteisesti, R.

OI! Eli Onnittelut Ilselle!




Ps. Palaan kertomaan enemmän kuulumisia, kun vaan kerkeän!!
t.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Päivämääriä ja määränpäitä

Marras- ja joulukuulle riittää tänä vuonna merkkitapahtumia:


7.11. meillä tuli R:n kanssa 1.5 vuotta täyteen. Kuinka olenkaan onnellinen hänestä ja rakkaudestaan elämässäni!

Eilen, 15.11., takanani viimeisen harjoittelun loppuarviointi. Harjoittelu tosin loppuu käytännössä vasta 18.11 aamulla valvottuani raskaanaolevien osastolla vielä kaksi yötä

1.12. tiedossa viimeinen koulupäivä ja

3.12 aloitan työt en vielä virallisesti valmistuneena, mutta kuitenkin hoitotyön opintoni jo päättäneenä

11.12. yhdistetyt tupaantuliais- ja valmistujaisjuhlat

15.12. isäni 50-vuotispäivä




Kuva Kirsi Neuvosen Äiti Maa lukee lakia



... näihin lasken päiviä enemmän kuin jouluun. Olen suorastaan raivoissani siitä, että jouluhössötys alkaa joka vuosi vaan aiemmin ja aiemmin. Ja että kaupallisuus on lyönyt jouluun niin pyyhkimättömän leiman. Postiluukusta tupsahtavien mainosten (en ole vielä uudessa kodissa saanut aikaiseksi askarrella Ei mainoksia kiitos -kylttiä) lukumäärä on marraskuun alusta alkaen kaksin-kolmikertaistunut, kuvastot ovat puolillaan valkoista, punaista, kynttilöiden, lyhtyjen ja keinovalojen kimellystä...

Ei sillä, että minulla olisi jotain niitä vastaan. Mutta miksi marraskuussa? Eihän joulu tunnu mitenkään erityiseltä, jos sitä vietetään kaksi kuukautta vuodesta! Sorruin tänä vuonna itsekin ostamaan mauttomuudessaan melkein tekokukille vertoja vetävän sähkökynttelikön pimeisiin aamuihin ja iltoihin tunnelmaa luomaan - mutta vannon, että ihan periaatteesta se pääsee käyttöön vasta joulukuussa.



Valmistujaissoppa-arvonta


Kuten kerroin, valmistujaisjuhlat lähenevät - samoin blogini yksivuotispäivä. Haluaisin tarjota vierailleni jotain kunnollista lämmintäkin ruokaa, ja olen kallistunut vaihtoehdoista kasvissosekeiton puolelle. Mieluiten tekisin keiton ilman juustoa, mutta toinen vaihtoehto on tehdä kaksi erilaista satsia.

Haluaisinkin nyt tiedustella teidän sosekeittoreseptejenne suosikkeja. Kertomalla reseptin osallistutte blogini 1-vuotisarvontaan, jossa palkintona on jotain postiluukusta mahtuvaa hemmotteluun sopivaa. Blogin teeman mukaisesti palkinto sopii mainiosti myös raskaana oleville ja synnyttäneille äideille. Arvonta suoritetaan 2.12., joten kaikki 1.12. klo 24 mennessä postitetut reseptit ovat mukana arvonnassa. Jokainen keitto saa oman arpansa (voit siis osallistua useallakin keitolla), ja lisäarvan saa linkittämällä arvonnan omaan blogiinsa. Ilmoitattehan osallistumisen yhteydessä, monellako arvalla osallistutte, niin säästyn tuolta matemaattiselta vaivalta :)


Huomatkaahan myös Voimaannuttava synnytys blogin arvonta 21.11. klo 19 asti täällä

Odottavin terveisin,

torstai 4. marraskuuta 2010

"Tu viendras"

Tänään olen ollut laulutuulella ja päässä on soinut Veronican (kaksoiselämän) laulut. Tässä niistä yksi, Tu viendras, kaikkein iloisin.



Säv. Zbigniew Preisner



On ollut ihana vapaapäivä ja mukava koti-ilta R:n kanssa. R lähti äsken koululle tekemään hommia, ja minä rupean kirjeenkirjoituspuuhiin kera teemukillisen ja ruotsin sanakirjan :)

Hyräillen,

tiistai 2. marraskuuta 2010

Taivaanrannan maalauksia


Illasta


aamuun


hereillä. Ja makeasti unen mailla heräyskellon soittoon kello kuuteentoista.


Aamulla sairaalalta kotin kävellessä oli meneillään varmasti vuoden kaunein auringonnousu. Ilmassa oli usvaa ja haaleanvaaleanpunaiset pilvet kaupungin ja vetten yllä, maassa vaalea kuura. Matalalta loistava aurinko valaisi maiseman keltaiset lehdet kullankimaltaviksi, oranssi sai tulenhehkun ja punainen syvän sävyn. Harmi, ettei ollut kamera mukana, mutta ainakin sain kiertoreittini varrella ihastella upeaa aamua. Yllä olevat kuvat ovat vanhoja, eivätkä vedä vertoja tämänaamuiselle väriskaalalle, mutta laitoinpahan elävöittämään muuten niin mustavalkoista kuvailuani.


Yövuoron jälkeisissa aamuissa on aina oma mystinen tunnelmansa, kun kävelee/pyöräilee heräävää maailmaa vastaan. Parina aamuna on käynyt niinkin, että kotimatkalla on tullut kouluun/töihin meneviä tuttuja vastaan. Siinä sitten vaan hyviä huomenia toivottamaan, kun on itse menossa nukkumaan. Parhaita yövuorojen jälkeisiä aamuja ovat toki lauantai- ja sunnuntaiaamut, jolloin liikenne on lähes olematonta niin autoteillä kuin kevyen liikenteen väylilläkin. On ihan hiljaista, ja lähes juhlallista kulkea hiljaisen maiseman keskellä kotiin nukkumaan.


Toki aamulla on hienoa olla liikkeellä muutenkin kuin yövuoron jälkeen, mutta nykyään harvoin tulee lähdettyä vartavasten varhain liikkeelle. Yleensä sitä nauttii joutilaista aamuista pitkään kotona, silloin, kun se on mahdollista.


Toivon, että, jos saan joskus lapsen, hän viihtyisi rattaissa, niin, että voisin tehdä hänen kanssaan vaunulenkkejä, joiden varrella voisin kuvata vuodenkiertoa ja pysähtyä ihastelemaan maailman kauneutta. En kuvittele äitiyden olevan vain ruusuntuoksuista taivaltelua, mutta saa kai sitä haaveilla? Ja kai äitiydessäkin on tilaa pienelle taivaanmaalariudelle? Ei sillä, että äityspohdinnat olisivat henkilökohtaisesti ajankohtaisia, mutta saahan sitä haaveilla?

Pohtii

maanantai 1. marraskuuta 2010

Laululinnun lahja


In this heart lies for you
A lark born only for you
Who sings only to you
My love
My love
My love

...

There are rays on the weather
Soon these tears will have cried
All loneliness have died
My love
My love
My love

...

(Sinead O´Connor: In this heart)




Tänään on laulutunti sitten kolmeen viikkoon. Normaalisti tätä iloa riittää kerran kahteen viikkoon, mutta nyt oli vielä syyslomakin välissä. Tänään herkistelläänkin ehkä (lauluopettajan ehdotuksesta) tätä:






Ylemmässä kuvassa Reetta Isotupa-Siltasen ihana Laululinnun lahja


Tunnelmaa ja valon pilkahduksia pimeisiin iltoihin toivottaen

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Uuteen

Vaikka olen ahkeroinut tämän tutkinnon eteen kohta neljä ja puoli vuotta, vaikka olen monessa tilanteessa asettanut opiskelun ensisijalle, vaikka olen opiskellut itseni uuvuksiin asti - silti tuntuu, että muutos nimeltä valmistuminen tulee kohisten, varoittamatta. Uusi on nimeltään kysymys.







HYVÄÄ TALVIAIKAA KAIKILLE!!

T.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Talven valoa, iloisia unia






Takana viikko äitiyspoliklinikalla ja toinen raskaana olevien sairaalaosastolla, välissä matkailua maisemien halki. Ylläolevat kuvat ovat alkuviikolta reissun varrelta. Alla oleva puolestaan tältä aamulta. Syksyn keltainen valo vaihtui kertaheitosta lumen valkeaksi valoksi.




Olen viihtynyt hyvin viimeisessä harjoittelussani. Ohjaajana on mahtava tyyppi, jota ei tarvitse jännittää, ja on hienoa, kun huomaakin harjoittelussa olevan enemmän niitä asioita, joita osaa tehdä kuin niitä, joita ei osaa. On hienoa olla näin lähellä valmistumista! Viime viikolla varmistui työpaikkakin, tosin aluksi vain joulukuuksi. Paikka on samalla osastolla, jossa olen aiemminkin tehnyt sairaanhoitajan töitä. Harmi, etten pääse kätilön töihin, mutta hyvä tietysti, että on jotain töitä tarjolla vastavalmistuneellekin.

Viime yönä näin aivan ihanaa unta. Siinä olin yllätysraskaana jo jotain viikolla 20, kun raskaus ultraäänitutkimuksella (harjoittelupaikassani) todettiin. En ollut osannut arvata olevani raskaana "pelkän vatsan turvotuksen ja väsymyksen" perusteella. Mutta tämäpä olikin positiivinen yllätys, kun pääsi suoraan vatsankasvattelupuuhiin ilman alkuraskauden oireita. Ultraäänikuvassa näkyvä profiilikuva näytti pojalta, ja NIIN SULOISELTA! Olin niin onnellinen! Tällä raskaanaolevien harjoittelujaksolla en ole muistaakseni nähnyt yhtäkään unta asiakastyöstä, mutta sen sijaan olen itse ollut monta kertaa raskaana. Unet ovat tuntuneet tosi todellisilta, ja niistä herätessä minulla on aina ollut tosi onnellinen olo. On hassua, että raskausunissani olen aina jo keski- tai loppuraskaudessa, ja että usein minulla on niissä huomattavan pieni maha - siis sellainen, ettei kukaan usko, että raskaus on oikeasti niin pitkällä :D

Tänään on ollut kiva päivä, ja mukava iltakin tiedossa. Teille hyvää viikonloppua ja lumileikkejä sään sallimissa rajoissa toivoen,