sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kesän parhaat päivät

Se peruuntunut suunnitelma toteutuikin :) Lauantai oltiin siis R:n kanssa reissun päällä:

Pori Jazzeilla nähtiin meidän lemppari, Massive attack. Yleisö oli sen verran siistiä ja tekniikkapuolikin toimi niin, että saatettiin molemmat täysillä keskittyä nauttimaan itse musiikista ja hienosta lavashowsta. Oli nimittäin mahtava show ja hieno tunnelma!
Jo yksin musiikillinen anti riittäisi ajamaan hurmokseen, mutta yhdessä valojen ja screenin kanssa audiovisuaalinen yhteisvaikutelma on pakahduttavan totaalinen.
kirjoittaa Mikko I. Elokin seuraavan päivän Satakunnan Kansassa.


Niin hienoa, että saatiin jakaa tuo kokemus yhdessä
ja suudelmat sateessa lämpimän kesäyön hämärässä...







Sunnuntaina aloitettiin yhteisen asunnon hakeminen, käytiin mustikassa ja syötiin tortilloja kotona valmistetuin herkkutäyttein. Illalla lähdettiin läheiselle laavulle, jossa sain kuunnella R:n kitarointia ja laulaa kitarasäestyksellä seuraavan päivän puolelle saakka.

Otto Donnerin sävellys Kuka kertoisi minulle alkaa jo sujua minunkin äänelläni :) Tämä Aulikki Oksasen runo on mielestäni todella kaunis:


Kuka kertoisi minulle, miksi valkeat perhoset
kukittavat yön sametti-ihon?
Kuka kertoisi minulle?
Kun ihmiset kulkevat, mykät ja vieraat
ja heillä on lumiset panssarikasvot,
niin lumiset kasvot! ja täytetyn linnun silmät.

Kuka kertoisi minulle, miksi aamulla ruohossa
alkavat rastaat salaisen leikin?
Kuka kertoisi minulle?
Kun porteilla seisovat mustat sotilaat
ja heillä on käsissään kuihtuneet ruusut
niin kuihtuneet ruusut!
ja taittuneet ruskoliljat.

Kuka kertoisi minulle, hiljaa auringon varjossa
miten voisin riisua sydämeni?
Kuka kertoisi minulle?
Jos tulisit luokseni niittyjen poikki
jos tulisit lähelle ja varovasti
niin varovasti!
avaisit sydämen vaatteet.




Helle on helpottanut. Ulkona on kuuma, mutta aurinko on enimmäkseen pysynyt piilosilla pilvien takana ja tuulessa on jo loppukesän raikkautta. Yöaikaan on saatu sateita. Nukuttua saa nyt paremmin.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Olisijotuleva

Hei taas!

Kirjoitan teille yövuoroa edeltävän iltakahvikupposeni ääreltä. Alan olla totaalisen kyllästynyt täällä eristyksissä elämiseen. Mukava reissusuunnitelma tulevalle viikonlopulle peruuntui, ja R:n väsymyksen vuoksi päätimme viettää yhteiset vapaapäivät näissä maisemissa. Huoh. Tekisi jo mieleni tuttuihin maisemiin!

Ensi viikon alusta riittävät kahden käden sormet jäljellä olevien työvuorojen laskemiseen. Töiden päätyttyä lähdemme R:n kanssa pienimuotoiseen reissuun, josta kerron enemmän sitten, kun matka on taitettu. Reissun jälkeen, eli aika lailla tasan neljän viikon päästä palaankin jo saliin synnytyspuuhiin. Jännittävää kaikkien näiden kuvioiden jälkeen palata sinne, mistä ensimmäiset oppini synnytysten hoidosta sain :)

Tänään on soinut (R:n levyvalikoimasta löytämäni) minulle mieleinen Radioheadin Kid A







Kauniita unia nukkumaan pääseville toivotan minä,

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Eilen minulle esitettiin kysymys


Paul Gauguin: Maternite



Eilen minulle esitettiin kysymys Miksi halusit kätilöksi, pitkästä aikaa! Kun tuosta oivalluksesta on nyt ajanlaskun ajankohdan määrittämistavasta riippuen 4-5vuotta, on hyvä palata muistelemaan vastausta ammatinvalintani peruskysymykseen. Perusteet ammatissa toimimisellehan voivat muuttua työkokemuksen myötä, ja alkuperäiset motiivit unohtua. Jaan vastaukseni nyt teidän kaikkien kuullen:


Minulle kätilön ammatti on maailman paras ammatti. Syitä ammatinvalinnalleni on monia:


Kätilön

työ on oikeasti tärkeää
työ on mielekästä ja mielenkiintoista
työ on monipuolista
työ on itsenäistä
työ on haastavaa
työtä voi tehdä milloin ja missä vaan, missä on elämää

työ on konkreettista
työ on ihmisten kanssa tehtävää työtä

...elämän työtä
työtä naisten hyväksi
työtä lasten ja perheiden hyväksi
työ on työtä JUURI MINULLE



Mitkä teille, lukijani, ovat olleet tärkeimpiä perusteita ammatinvalinnallenne, ja onko joukossa kenties joitakuita jossakin vaiheessa alaa vaihtaneita?

tiedustelee,

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kesäherkkuja

Kesäinen hei!



Jokin aika sitten kerroin teille ostaneeni tehosekoittimen. Se on näillä helteillä päässyt ahkeraan käyttöön. Lähinnä olen tehnyt hedelmäsmoothieita aamiaispöytään tai välipalaksi. On hauskaa ja helppoa kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä tehosekoittimessa sekoitettavaksi. Parhaaksi yhdistelmäksi tähän mennessä on osoittautunut:

n. 2 dl vettä
1 makea omena kuorineen
1 banaani
1/2 avocado
ja/tai 1/2 kiiwi
(säilykepäärynää)

Toimii!



Raikkaaksi jälkkäriksi kuumilla säillä sopivat myös erilaiset maitorahkakombinaatiot, joista suosittelen kokeilemaan seuraavia sovelluksiani:

1) Sekoita keskenään:
1 prk (Ehrman) maitorahkaa
1 iso tai 2 pientä banaania haarukalla murskattuna
säilykepäärynän puolikkaita paloilteltuina
(rahkan makeutta ja paksuutta saa säädeltyä oman maun mukaiseksi säilykepäärynän päärynämehuliemellä)

2) Sekoita keskenään:
1 prk maitorahkaa
1 prk lasten mustikkasosetta (esim. Semper)
(sultaani)rusinoita
auringonkukansiemeniä



Jo usemman kerran tänä kesänä olen myös valmistanut uusien perunoiden kaveriksi tillikermaviilikastiketta seuraavalla sekoituksella:

1 prk kermaviiliä
1/2-1 ruukku tuoretta tilliä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
n. 2-3 tl sinappia
(aavistus sitruunamehua)
paranee jääkaapissa maustuessaan!



Yritän tietoisesti välttää blogissani mainostamista, mutta ylläolevissa respteissä mainitsin käyttämäni tuotemerkit siksi, että ainakin ne testatusti toimivat :) Paria uutta löydöstäni haluan myös tietoisesti mainostaa: juuri tuota moneen otteeseen valmistamaani kermaviilikastiketta varten aloin metsästämään luomukermaviiliä - ja löysin! Sitä on alkanut hyvänä edelläkävijänä valmistamaan Juustoportti. Toinen uusi löytö ovat Ahon jogurtit. Mauista (lakka, tyrni, raparperi, mansikka, vanilja) olen testannut vain mansikan, joka oli varsin hyvä ja vakuutti laadullaan. Kannattaa kokeilla, jos saatte käsiinne!



Eilen kävin mustikkametsällä hyttysten, paarmojen ja hirvikärpästen syötävänä. Kun yksin olin liikkeellä, niin VARMASTI KAIKKI SEN METSÄN HYÖNTEISET olivat yksin minun kimpussani! Eivät ne ilmeisesti tajunneet, nälkäiset, että mulla oli hyönteiskarkotetta iholla. Itse sain saaliikseni parisen litraa mustikkaa. Kauemmin en hyönteisten takia kestänyt metsässä olla, mutta kyllä noista marjoja muutamaksi päiväksi riittää!

Pari päivää sitten havahduin myös siihen tosiasiaan, että heinäkuu oli jo melkein puolivälissä, enkä ollut laittanut koko kesänä suuhuni yhtään mansikkaa. Hetken aikaa arvoitusta miettiessäni keksin asialle luontevan selityksen: normaalisti kesäisin on mansikkaa aina jossain TARJOLLA, mutta tänä kesänä en olekaan juuri missään päässyt kyläilemään. Tästä seurasi oivallus, että mansikat on tänä vuonna hankittava itse :O Eilen kävin sitten ostamassa saman tien kaksi litraa polkaa. Makoisia ja maukkaita ovat! ja hintansa väärtejä.









Kesäherkutteluhetkiä teille mustikkaisin sormin ja mansikkaisin suin toivottaa

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kuumuus laiskistaa







Eilen istuttiin tunti ilmastoimattomassa autossa. Se otti koville.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Blogimaailman ihmettelyä



Aloitin bloginpitämisen kuulumisten- ja kokemustenvaihtokanavaksi toisella paikkakunnalla tehtävien synnytyssaliharjoitteluiden vuoksi. Idea blogin perustamiseen tuli eräältä ystävältäni. Ilman hänen kehoitustaan olisin tuskin koskaan blogia ryhtynyt perustamaan, sillä olen suhtautunut kriittisesti virtuaalipäiväkirjakulttuuriin. Se, että joku oli kiinnostunut seuraamaan kuulumisiani ja kokemuksiani innosti minua kuitenkin kokeilemaan. Päätin tehdä blogistani julkisen, jos jotakuta ulkopuolistakin sattuisi kätilöopiskelijan aatteet ja arki kiinnostamaan. Ja hieman yllättäenkin nykyinen lukijakuntani koostuu ainakin kommenttien perusteella enemmän tuntemattomista kuin lähipiirin ihmisistä.

Osittain tästä syystä olen avannut Tuitun seikkailuja aiottua enemmän synnytyssalin ulkopuolelta. Ehkä nyt "muilla mailla" asumisen ja läheisteni luota poissaoloni myötä minulla on myös jotenkin suurempi tarve saada purkaa sitä ihan tavallista arkea ja kuulumisia. Ehkä juuri näiden aatosten takia näin muutama päivä sitten unta, jossa pohdin, pitäisikö minun jakaa blogini kahdeksi. Siis alkuperäisen idean mukaan kätilötyöaiheiseksi ja sitten toinen enemmän henk.koht. elämää käsitteleväksi. Unessa myös tyrmäsin tuon ajatuksen syystä, että lopulta kirjoitan kuitenkin vain omista kokemuksistani ja ajatuksistani - siis yhdestä elämästä. Mitä aihetta ajatukseni ja kirjoitukseni koskevatkin, ne ovat kuitenkin vain saman asian eri puolia. Miksi siis jakaisin seikkailujeni kuvauksen kahtaalle? Unessa sain vielä lopuksi idean kysyä lukijoiltani tätä asiaa:
lukisitko mieluummin vain Tuitun kuulumisia kätilötyön kentältä ja/tai erikseen arkiseikkailuista, vai onko tällainen kombinaatio mielekkäämpi seurattava?
Esitän nyt siis tämän kysymyksen kaikille tämän blogin seuraajille ja satunnaisille kävijöille.

Ennakkoluuloistani huolimatta olen löytänyt blogimaailmasta mukavan, mielenkiintoisen ja yllätyksellisenkin virtuaaliseikkailumaaperän. Blogista blogiin olen voinut joutilaana ja usein väsyksissä ollessani klikkailla itseni blogista blogiin, kommentista kommenttin kuin kiveltä kivelle hyppien, tarkastellen kultakin kiveltä ympärillä avautuvaa näkymää, katsella maailmaa vähän eri silmin, eri näkökohdista, ja erilaisilta näköaloilta. Tämä blogikirjoittaminen on kuin sellaista kollektiivista kirjeenvaihtoa. On myös ollut jännittävää ja hauskaa saada blogituttavia, "kirjekavereita", joita ei oikeasti ollenkaan tunne in the real life. Ja mistä sen tietää, vaikka jonkun teistä vielä kasvokkain kohtaisikin!




Viime kirjoituksessani lupasin omistaa seuraavan kirjoitukseni teille, kanssakirjoittajat. Vaikka kiivaimmin seuraamani kirjoittelijat löytyvät blogini oikeanpuoleistesta sivupalkista, niin ajattelen, että olette tuotoksinenne ansainneet tulla myös esitellyiksi. Esittelen tässä yhteydessä vain ahkerimmin seuraamani - blogit, joita päivitetään säännöllisesti, ja joiden päivityksistä harvemmin jätän mitään lukematta, vaikka välissä olisi montakin päivää poissa Internetistä. Jokaisen ansioita en tässä ala erikseen purkamaan, vaikka olisivatkin sen ansainneet - blogit puhuvatkoon puolestaan :)


Arjen kauneudesta, pienistä ja suurista ihmeistä kertovat, hetkiä ja tunnelmia onnistuneesti kuvaavat

Olina Juntusen naapur(e)ista,

Tuulen naapurina Kirjailijatar,

minja .chocolatecircuksesta.

Sinkkisangon Anu

sekä Ilse, joka viettää Juuri tällaista elämää miehensä, pienen poikansa ja kirjojensa kanssa

Kiinnostavasti arkea ja elämän juhlaa auki kirjoittavat ja kuvaavat myös Celia, joka kirjoittaa kaunista ja kiehtovaa Pientä vihkoa sekä ystäväni Kirjuri, jolle kirjoittaminenkin on meditaatiota.

Uusin löytöni on Marian Mamman uuni, josta löytyy arjen herkkupaloja niin pienempään kuin suurempaankin nälkään.
Puhtia ja puuhaa totisesti löytyy kuuden lapsen äidin päivistä!


Ihania kuvastoja tarjoavat

Daydream Lilyn Liss ja Fine Little Dayn Elisabeth. Visuaalisia iloja tarjoavat myös Vihreän talon Annika innovatiivisella ja persoonallisella sisustuksellaan sekä Virkattu lintu upeilla luomuksillaan ja luontokuvillaan.


Alaani liittyen

Johanna kertoo erään kätilön elämästä Vaiston varassa ja Terhi kirjoittaa raskausajasta ja synnytyksestä voimaannuttavasta näkökulmasta mielenkiintoisessa blogissaan Voimaannuttava synnytys. Oman positiivisen synnytyskokemuksensa voi halutessaan jakaa Terhin perustamassa Voimaannuttavat synnytyskokemukset -blogissa, jonka tarkoituksena on välittää "kertomuksia synnytyksistä, jotka jättivät sydämeen hyvän muiston. Tästä blogi-ideasta antaisin Terhille kunniamaininnan, sillä positiiviset ja voimaannuttavat synnytyskertomukset saavat nykyään aivan liian vähän sijaa.


Kiittäen teidän,





Huom! Linkitetyissä kuvissa: Maija Louekarin Iso Satakieli. Upea!

torstai 1. heinäkuuta 2010

Arjen iloja ja ikävää

Hei taas pitkästä (?) aikaa!

Tuittu on palannut kolmen päivän vapailta, joiden aikana kävi opiskelukaupungissa tervehtimässä kaivattuja ystäviään. Kolmen päivän huokaus oli tervetullut ja tarpeellinen viime päivien työkiireiden jälkeen. Eristäytynyt elämä alkaa myös käydä pitkäveteiseksi ja väsyttäväksi täällä Vieraassa Kaupungissa. Odotan jo syksyssä ystäviäni!

Viimeiset päivät töissä ennen vapaita olivat kiireisiä. Liian kiireisiä, jotta mielen voisi sulkea työasioilta työpaikan oven sulkeuduttua selän takana. Liian kiireisiä, jotta voisi jättää osaston varmana siitä, että on tehnyt kaiken sen, mitä vastuullani on ollut. Liika kiire työssä on ikävää, kun silloin on tyydyttävä tekemään vain välttämätön sivuuttaen ei-välttämättömät, mutta tärkeät seikat. Hoitotyössä tämä usein tarkoittaa sitä, että asiakkaiden fyysiset tarpeet kyllä tulevat tyydytetyiksi -ainakin miten kuten, mutta henkiseen/psyykkiseen puoleen ei sitten ehdikään paneutua. Tai että heikoimmassa kunnossa olevat tulevat hoidetuiksi, mutta itsenäisemmin pärjäävät joutuvat odottamaan tarvitsemaansa apua. Synnytyssalityöskentelyssä tykkään siitä, että saa yleensä suht rauhassa keskittyä hoidettavaan asiakkaaseen, eikä tarvitse koko ajan pään sisässään priorisoida, kenen luo mennä seuraavaksi, ja mitä asioita hoitaa seuraavaksi. Pahimpana päivänä mulla oli hoidettavana aamuvuorossa 10 äitiä, joista kolme oli vielä kotiin lähdössä. Siitä voikin laskea paljonko jää kahdeksasta tunnista aikaa per asiakas miinus raportit miinus kirjaaminen miinus osastolle tulevat puhelut. Ruoka- ja kahvitaukoja ei tarvitse miinustaa, koska niitä ei tuollaisessa vuorossa yksinkertaisesti ehdi pitää.

En kuitenkaan valita työstä. Olen kiitollinen tästä työstä, ja koen pärjänneeni siinä hyvin. Olen kiitollinen, etä sain oman alan töitä Vieraasta Kaupungista, samalta paikkakunnalta, minne R lähti kesäksi työn perässä. Viime sunnuntaina meillä oli R:n kanssa harvinainen ja arvokas yhteinen vapaapäivä. Silloin me mentiin ulos ja kokeiltiin laulua uuden kitaran säestyksellä :) R osti nimittäin viime viikolla akustisen kitaran!

Ensimmäinen kuukausi on täällä nyt takana, ja töistä tasan puolet jäljellä. Nopeasti on mennyt tämäkin aika täällä - onneksi - sillä alan jo totaalisesti väsyä yksinäiseen arkeen!

Arkeani täällä eristyksissä ovat viime aikoina piristäneet teidän kaikkien ihanat blogit, jotka tekevät elämästäni edes hiukkasen vähemmän yksinäistä, kun saan olla elämän sivustaseuraajana ja virtuaalisena kanssaeläjänä. Voisinkin omistaa seuraavan blogipäivitykseni Teille.


Kuvat kertovat:

1. Ostin Mea Salon Raakaravintoa kasviksista -kirjan. Se innosti minua hankkimaan tehosekoittimen. Hedelmäpirtelöt valmistuvat vaivattomasti ja maistuvat viileänraikkaina kuumalla säällä. Hans Välimäen ihana reseptikirja Mummola on loppuunmyyty, joten tyydyin lainaamaan sen kirjastosta ja ihailemaan lainakappaletta.

2. Löysin Maarianhaminan kirppikseltä espressokeittimen hintaan 1 euro, ja marketista hyvää Arvid Nordquistin Svea- kahvia, joka loppui vasta nyt. Tilalla ajattelin kokeilla tummapaahtoista Franskrost -kahvia, joka myös sopii ko. keittimellä keitettäväksi. Keitin oli hyvä löytö siksikin, kun se oli niin helppo ottaa tänne mukaan, eikä se vie pöytätilaa keittiön työtasolla. Myös tuo Lucksin vanha kahvipurkki on kirpparilöytö Maarianhaminasta.














3. R:n uusi kitara ja mun lempparikahvikuppi, jossa kahvi näyttää kauramaitoineen kuvan valossa jotenkin aivan omituisen punasävyiseltä.














4. Uusi tehosekoitin lastattuna avocadolla ja hedelmillä <3


Nyt lähden nauttimaan lämpöisestä ulkoilmasta ennen iltavuoroon lähtöä.



Kaikkea hyvää kesäpäiviinne toivottaa,