keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Valoa näkyvissä

Tänään on valoa näkyvissä. Niin kirkasta valoa, että auringonvaloon ja hangen heijastukseen tottumattoman piti kulkea ulkona silmät sirrissä. Synnytyssalin hiljaisuuden vuoksi pääsin nimittäin tuota kirkkautta ulos katselemaan. Talven viileä valo on jo muuttunut kevään kellerväksi - ja se lämmittää jo!




Eilen oli ensimmäinen sellainen tilanne, että minulle ei muistettu soittaa sairaalalta synnyttäjän saapuessa, ja sekös vasta harmittaa - varsinkin, kun takana on monta päivää turhautumisen tunnetta! Itsekään en eilen tajunnut perään kysellä, vaikka minulla on yleensä ollut tapana varmistaa tilanne vuoron vaihtumisen yhteydessä. Aina ennen ovat kätilöt muistaneet minua informoida. Nyt syytän ja soimaan itseäni! Saanhan suorituksia täydennettyä muuallakin, mutta muuaalta en saa sitä erityisoppia, mitä lähdin täältä hakemaan. Tänne asti, kun olen vaivautunut, niin todellakin haluaisin ottaa kaiken mahdollisen hyödyn irti tästä lyhyestä ajastani täällä.

No, vahingosta viisastuneena aion tänään varmistaa tilanteen niin ilta- kuin yövuoronkin alkaessa. Jotenkin minulla on syyllinen olo "saamattomuudestani", vaikka eihän synnytyksien vähyys ole mitenkään minusta kiinni. Ja opettajan kanssa on jo etukäteen sovittu, että rästiin jäävät tunnit saan korvata kotipaikan sairaalassa ensi syksynä. Mutta jotenkin vaan, toimeettomuus ei ole Tuitun juttu.


Tuittu toivottaa kaunista iltaa kaikille lukijoilleen! Ja joko voisi varovaisesti puhua alkukeväästä?

maanantai 1. helmikuuta 2010

Vuodatusta

Vaihteeksi, kuulumisia - harjoittelusta.

Eli harjoittelun pariin on palattu, jos voisi sanoa, elektiivisesti. Eilen, kätilöidessäni kahdessa sektiossa peräkkäin kahden eri ohjaajan kanssa, tuli taas hyvin konkreettisesti esille, se, miten monenlaisia (hyviä) tapoja on toteuttaa tätä työtä. Tässä opiskeluvaiheessa alkaa ohjaajien puuttuminenkin joskus jo ärsyttää: sitä tekee tietoisia päätöksiä omassa toiminnassaan eri vaihtoehtoja ja menetelmiä harkiten, ja sitten kun päätyy tekemään sillä parhaaksi katsomallaan ja itselleen sopivimmalla tavalla, niin ohjaajan suusta tuleekin: "Mitä sä NYT teet?" tai "Ei ei ei ei ei" tai "MINÄ teen kyllä yleensä tällä tavalla...". Totta kai tapoja tehdä on monia! Mutta tässä vaiheessa kaipaan jo sitä, että minulle annettaisiin vapautta tehdä omalla tavallani. Enää en niele kaikkia uusia ohjeita mukisematta, vaan annan ohjaajankin kuulla, että valintani on ollut tietoinen: "Teen tämän tällä tavalla, koska..." Totta kai, jos ehdotettu uusi tapa on parempi, voin omaksua sen omaan työskentelyyni, mutta en kyseenalaistamatta. En kyseenalaistamatta.

Vanhempiakin hämmentää se, jos opiskelija ja ohjaaja sanovat eri asioita. Tällaiset tilanteet ovat olleet mielestäni harjoittelussa kiusallisimpia. Ei se, että on erehtynyt tai unohtanut jotain, vaan se, että toimii tietoisesti, ja sitten tekemisiä tai sanomisia tullaan korjaamaan, yleensä jossain mitättömän pienessä asiassa. Ohjaajan silmissä et OSAA, vaikka oikeasti OSAAT monia eri tapoja, ja toteutat niistä itsellesi sopivinta ja toimivimmaksi kokemaasi.

Toinen ohjaajien suuri virhe on se, ettei kerrota, mitä ollaan milloinkin seuraavaksi tekemässä. Jos ohjaaja ei etukäteen tai tilanteessa ohjeista toimintaasi, tulee sellainen olo, että, aha, nyt ohjat on minulla. Ja sitten kun otat ohjat käsiisi, niin edellämainitun kaltaiset tilanteet toistuvat: "Mitä sä NYT teet Ei ei ei ei ei MINÄ teen kyllä yleensä tällä tavalla!" Jos ohjaaja koko ajan kertoisi hieman ennakoiden, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja mitä tullaan tekemään niin voisit sitten ennen oppimistilannetta kysyä, että ymmärsinkö nyt ihan oikein, ja minkä takia tehdään niin, vaikka olen aiemmin tottunut tekemään näin jne.. Ja sitten _tilannetta ennakoiden_ luoda siinä hetkessä parhaiten toimivan strategian. Eikä niin, että toisen toiminnan kyseenalaistaminen tai siihen puuttuminen tapahtuu kesken toiminnan! Se on kiusallista kaikille osapuolille: opiskelijalle, ohjaajalle ja vanhemmille.

Eri ohjaajien kanssa toimiessa on se huono puoli, ettei kukaan tunne etukäteen toimintatapojasi tai taitojasi, etkä sinä tunne ohjaajasi toimintatapoja, odotuksia tai vaatimuksia. Hyvä puoli on se, että näkee ja oppii monia toimintatapoja ja käytänteitä, joista voi sitten poimia itselleen ne parhaat puolet, ja jättää huonoksi kokemansa vähemmälle. Hyvin tämän paikan opiskelijavastaava sanoi, kun tästä asiasta keskustelimme, että eihän se helppoa ole, mutta yleensä parasta (oppimis)tulosta ei saavutetaakaan helpoimman kautta. Ja niinhän se on: kehittyminen vaatii ponnistelua. Niin opiskelijalta kuin ammattilaiseltakin.

Raskainta tässä harjoittelussa on ollut juuri vaihtuvien ohjaajien kanssa työskenteleminen. Yhteensä olen hoitanut täällä (sektiot mukaan lukien) 11 synnytystä, ja olen työskennellyt niissä opiskelija-ohjaajaparina yhteensä 9 eri kätilön kanssa... Erilaisia toimintatapoja on siis todella nähty, ja erilaisia ohjeita saatu. Tänään sain kuitenkin hyvää palautetta ripeästä ja reippaasta toiminnasta, vaikka olikin taas uusi ohjaaja. Hän luottikin taitoihini: sanoi, että nyt tehdään minun tavallani :) Ja hyvinhän se sitten menikin.

Vaikka elektiivisen sektion kätilöinnissä ei saakaan oppia alatiesynnytyksen eri vaiheiden hoitamisesta, niin kätilötyön menetelmistä pääsee kuitenkin harjoittaman vastasyntyneen ensihoitoa ja tarkkailua, jälkeisten tarkistamista sekä tietysti leikkauspotilaan (mielestäni leikatun kohdalla on oikeus puhua potilaasta) jälkitarkkailua. Vanhempien huomioiminen ja perheyhteyden tukeminen on myös hyvin tärkeää leikkauksella synnyttäneiden kohdalla. Sektiossa on yksi hyvä puoli, isän kannalta: jos lapsi on hyväkuntoinen, isä saa nauttia ensikontaktista vauvan kanssa. Yleensähän ensi-ihokontakti on ensisijaisesti äidin etuoikeus. "Sektioisistä" näkee, miten tärkeiksi ja onnellisiksi he kokevat itsensä, kun vauvan ensimmäinen paikka (ensihoitotoimien jälkeen) on hänen sylinsä!

Ruotsinkielisiä synnyttäjiä on kohdalleni osunut vähän: tähän mennessä vasta neljä. Siihen nähden kielitaitoni on kehittynyt kolmessa viikossa huimasti. Ensimmäisellä (ruotsinkielisellä) raportilla ymmärsin lauseen sieltä täältä, nyt ymmärrän yleisesti ottaen kaiken, paitsi lauseen sieltä täältä. Eilen pitämäni ruotsinkielinen raportti meni itsearvioituna melko sujuvasti ja lähtötasoon nähden nopeasti. Olen myös saanut huomata, ettei täällä tarvitse kielen suhteen pingottaa: asiat hoituvat tarvittaessa myös suomeksi. Olen jopa uskaltanut antaa raportin leikkaussalissa ruotsiksi, ottaa heräämössä vastaan ruotsinkielisen raportin ja osallistua ruotsinkielisiin kanslia- ja kahvipöytäkeskusteluihin :)


Tässä taas pieni lista täydentynyttä sanavarastoani:

Läpp- och gomspalt = huuli- ja kitalakihalkio
”lillis” = pikkuinen
Spänstig = jäntevä, hyväkuntoinen
Knarra = narista
Lobig = lohkoinen (istukasta)
Ryggläge, -t = selinmakuu
Lår, -et = reisi
Blodpropp, en –ar = veritulppa
Vid navelplanen = napatasossa
Godartad växt i bröstet = hyvälaatuinen kasvain rinnassa
Mätning, -en, -ar, måttagning, -en = mittaus, mittaukset
Bjudande fosterdel rörlig/ruckbar/fixerad = tarjoutuva osa liikkuvana/liikahtaa/kiinnittyneenä
Över bäckeningången/ i bäckeningången/ i bäckenhålan = lantion yläaukeaman yläpuolella / lantion yläaukeamassa/ lantion loukossa

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Nyt on aikaa lukea

Oletteko kuulleet ilmiöstä Liika vapaa-aika?




Kärsin siitä parhaillaan. Synnyttäjiä ei nimittäin ole kuulunut kahteen päivään. Mitä tehdä, kun on jo joogannut, lukenut lukemattomat lehdet, käynyt luistelemassa, soitellut ystäville, laittanut ja syönyt ruokaa, katsonut kaikki kirjastosta löytyvät kiinnostavat leffat, lukenut sähköpostit, päivittänyt blogin, seilannut facebookissa...? Aktiviteetit ja sosiaaliset menot ovat täällä vähissä, enkä voi lähteä paljon kotia kauemmaksi (esim. Helsinkiin) virikkeitä hakemaan, kun olen jatkuvasti päivystysvalmiudessa. Eilen kävin kirjastossa ja kaupungillakin, mutta tänään mikään paikka ei ollut auki. Ylimääräinen vapaa-aika on täällä todella vaikea saada kulumaan.


"Pitkästä aikaa pidän lomaa: makaan ja luen. En ole suonut tätä ylellisyyttä itselleni herran aikoihin. Kirja on minulle todellinen loma, enemmän kuin matka ohjelmineen, nähtävyyksineen, aamiaisineen ja ihmisineen. Lukea rauhassa. Mikään ei vedä sille vertoja. Paitsi rakastelu tietenkin." (Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja)


Tässäkin kohtaa Eeva Kilpi on vaatettanut ajatukseni. Tällä hetkellä, kun aikaa lukemiseen olisi yllin kyllin, en kuitenkaan osaa oikein nauttia siitäkään. Kahvitauko, lukuhetki, hetket omissa maailmoissa tuntuvat hyvältä silloin, kun ne merkitsevät irrottautumista jostakin. Eivät ne niinkään maistu elämän pääasiallisena sisältönä.

En jaksaisi koko aikaa puuhata ainoan läsnäolevan leikkikaverini, tietokoneenkaan, kanssa. On jotenkin liikaa vapaata aikaa, että jaksaisi keskittyä kunnolla mihinkään. Ehkä keskttymistä häiritsee myös tieto siitä, että lähtö sairaalalle saattaa tulla koska vain. Toivon vain, että joku tulisi pian synnyttämään! Onneksi huomenna on kaksi elektivistä sektiota tiedossa, jos ei muuta ilmaannu ennen niitä...

Kotiin


Tämä taulu tulee olemaan ensimmäinen yhteiseen kotiimme hankittu esine.

Olen iloinen siitä, että ensimmäinen hankinta sattui olemaan taideteos. Bongasin tuon Tammisaaren kirjastossa parhaillaan esillä olevasta taidenäyttelystä, jonka kävin eilen joutessani katsomassa. Kolahti heti. Laitoin tämän valokuvasta otetun valokuvan R:lle sähköpostina, ja kolahti häneenkin. Kohtuullisen hintatason takia ostopäätös syntyi nopeasti, joten tänään soitin taiteilijalle, ja varasin teoksen. Päivän kohokohta! Kuvan oikeudet omistaa Mikaela Sonck (kuvaaja).

Kuva on siis melkein mustavalkoinen, mutta mustavalkoisuus syntyy efektin sijaan kuvatun maiseman värittömyydestä. Kuvassa on sopivasti liikettä, mutta oikean alareunan rakennus tuo kuvaan staattisuutta, jota ilman kuva olisi mielestäni kiinnekohdaton ja tylsä. Uskon tämän sopivan minkätyyliseen ja minkäväriseen sisustukseen tahansa, kunhan yhtenäistä seinätilaa löytyy. Taulu on nimittäin melko suuri.

lauantai 30. tammikuuta 2010

Ofrivillig fridag

Tahaton vapaapäivä

Potkukelkkailua
Hämmästystä on täällä ollessa herättänyt katukuvassa tiheästi näkyvät potkukelkat ja potkukelkkailijat. Luminen talvi on täällä kuulemma harvinaisuus, mutta silti moni on potkukelkan (mummon) vintiltä bongannut - tai rautakaupasta ostanut. Näin niitä nimittäin mainostettavan eilisen ilmaisjakelulehdessä:
"Nyt kaikki kelkkailemaan! Nu alla ut och åka kälka! Potkukelkat aikuisille/ Sparkkälkar för vuxna. Alkaen 89€"
Tapahtuuko tällaista muualla Suomessa?

Itse en ole kelkkailemaan ryhtynyt, vaan olen tyytynyt hyötyliikuntaan omilla jaloilla liikkuen, tai liukuen, milloin mitenkin. Eilen illalla sain seuraa naapurin virolaistytöstä, joka kävi täällä pesemässä pyykkiä. Ollaan tavattu muutaman kerran aiemminkin, ja viihdytään hyvin toistemme seurassa. Katsottiin eilen leffa "Ihanasti rakastetut" (Underbära älskade), joka oli kansiteksteihin verrattuna synkeää katsottavaa. Täällä ollessani olen jotenkin onnistunut aina valitsemaan kirjastosta lainaan hirveän masentavia elokuvia. No, tänään kävin lainaamassa ajanratoksi _komedian_, ja saan samaisen seuralaisen tällekin illalle. Kivaa, kun ei tarvii ihan yksin olla :)

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kotona jälleen

Halojaa pitkästä aikaa!

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo yli viikko. Saatatte olettaa, että pitkä päivitysväli on johtunut arjen intensiviteetistä, mutta todellisuudessa se johtuu pikemminkin harjoittelupäivien harvinaisuudesta. 2. harjoitteluviikko oli nimittäin lievästi sanottuna pettymys: synnytysten vähyydestä ja koulupäivien vuoksi kotipaikkakunnalla tehdystä visiitistä johtuen viikkooni mahtui vain yksi synnytys. Yhtenä päivänä, kun olisi ollut kaksi synnyttäjää, niin eivät kumpikaan huolineet opiskelijaa synnytykseen (= mahdollisimman vähän ihmisiä synnytystilanteessa). Toinen sivusuun menneistä synnytyksistä oli vieläpä vesisynnytys, joten harmitti jonkin verran, etten päässyt sitä edes seuraamaan, varsinkin kun vaihtoehtona oli väliaikaiskotona tylsistyminen.

Viikonlopuksi sain kuitenkin onnekseni R:n seuraksi. Viime lauantaina toteutimme tiistain suunnitelmista siirtyneen Fiskarin reissun. Sunnuntaina lähdimme yhdessä kotiin, kun salissakin oli hiljaista, eikä synnytyksiä sille illalle enää ollut tiedossa. Kotiinpaluu tuntui hyvin omituiselta, koska ajatuksissani en ole juurikaan palannut kotiin sitten Tammisaaren lähtöni. Onneli muotoili saman kokeneena tuntemukseni hyvin: "Kun ei oikein tiedä, missä on kotonaan".

Kotiin asetuttuani olo oli vähän turhankin kodikas, ja keskiviikkona tuntui vastenmieliseltä jättää oma koti Anneleineen Onneleineen. Oli myös aika luxusta nukkua 5 perättäistä yötä vierekkäin R:n kanssa... Kuitenkin pitkän paluumatkan jälkeen saapuminen Tammisaaren kotiin tuntui todella mukavalta, ja jotenkin huojentavalta: täällä nyt ollaan, ja tehdään harjoittelu kunnialla loppuun.

Nyt on kaksi hyvää harjoittelupäivää takana tuloksenaan uusia tyytyväisiä vauvoja ja vanhempia. Täällä ollessa on ollut mukavaa hoitaa synnytykset "alusta loppuun", siten että on ollut mukana niin avautumis-, ponnistus- ja jälkivaiheessakin. Olen myös joka kerta hoitanut jälkitarkkailun sekä vauvan hoidon ja mittaukset (yhdessä vanhempien kanssa). Sitten viime päivityksen olen saanut uutta käytännön oppia mm. asentohoidossa, ilokaasun käytössä, akupunktioneulojen laittamisessa ja akupainannassa. Ulkotutkimuksen perusteella tekemäni kokoarviot ovat menneet uskomattoman tarkkaan (koputtaa puuta). Tänäänkin heitto vain 60g :)

Yksi ero synnytysten hoidossa on muuten, jota en ole muistanut mainita täällä aiemmin: supistusten rekisteröintiä ei täällä käytetä lainkaan, ellei ole tarvetta intrauterinaaliselle kohdunpaineenmittakselle. Myöskään post partum i.v. oksitosiinia ei käytetä, jos synnytyksessä ei ole käytetty oksitosiinia, eikä kohdun supistumisessa/vuodossa ole jälkeisvaiheessa poikkeavaa. Jakkara tuntuu olevan täällä lähtökohtainen ponnistusasento siinä, missä "tavan sairaaloissa" on puoli-istuva asento vuoteessa.







Tämänhetkiset tilastot:

Synnytyssaliharjoittelua tehty 232/448 h sisältäen:
18 ponnistusvaihetta (7 jakkaralla, 6 puoli-istuvassa)
16 avautumisvaihetta
Yhtä lukuunottamatta kaikissa synntyksissä isä läsnä sekä yhdessä isän lisäksi doula (synnytystukihenkilö)

Vielä ei ole eteen tullut yhtään (mm.):
- vesisynnytystä
- hartiadystokiaa
- perätilaa
- geminisynnytystä
- huonokuntoista vastasyntynyttä
- hätäsektiota
- episiotomian leikkaustarvetta (imukuppiulosauttoja lukuunottamatta)
- istukkaretentiota



Ja loppuun sekalaista synnytyssanastoa:

Fullständiga/trasiga placenta + hinnorna = Täydelliset/repaleiset istukka + kalvot
Koagel = hyytymää
Hinnsprängning = kalvojen puhkaisu
Avslag = jälkivuoto
Vätska, -n = neste(ytys)
Sticka, sticker, stack, stuckit = pistää
Blödrör = verinäytepukti
Rämna = repeämä, revetä
ututråd = ompelulanka
Läka, läker, läkte, läkt = parantua (haavasta tms)
Tillfriskna/bli återställd = toipua

Sömm, -en/fog, -en = sauma
Fontanell = aukile
Vidöppet läge = avotarjonta
Fyrfota = nelinkontin
Förlösa II = avustaa synnytyksessä

Ha förstoppning = olla ummetusta
Gasbesvär, -et = ilmavaivat
Tömma tarmen = tyhjentää suoli
Tömma blåsan = tyhjentää rakko
Kväljning = kuvotus
Kvälja II= oksettaa
Kasta upp, kräkas, spy = oksentaa

Zonterapi = vyöhyketerapia
En termometer = lämpömittari
Medicinering = lääkitys
Födande, -t = synnyttäminen
Barnsängstid = lapsivuodeaika
Igrundfriska = perusterve

Resuskitering av nyfödd = vastasyntyneen elvytys
Stimulering av nyfödd = vastasyntyneen virvoittelu
Rumpa, -n, bak, -en = takamus
Tajt = kireä, tiukka
Smärtkänslig= kipuherkkä
Smärttröskel = kipukynnys
Vårta = nänni
Vårtgummi = rintakumi


På återhörande - Kuulemiin!

Vapaapäivien valitut palat

Vapaapäivät ovat nyt takana, mutta ilman R:n läsnäoloa, sillä vatsatauti iski häneen pahitteeksi juuri vierailuaikeiden aikaan. Eilen tiskasin, pyykkäsin, kävin ruokaostoksilla, kirjastossa, kahvilassa ja luistelemassa, soittelin ystäville, saunoin ja katsoin kirjastosta lainatun elokuvan, jonka jälkeen nukahdin runokirjan äärelle.

Tänään kävin aamupäiväkävelyllä ja shoppailemassa pikkukeskustassa. Jo ensimmäisen kerran Tammisaaren keskustan läpi kävellessäni kiinnitin huomiota kukkakauppojen runsauteen. Niitä löytyy pikkukeskustasta ainakin viisi. Vaatekauppoja olen tähän mennessä bongannut kolme.

Iltapäivällä vierailin vuosien takaa vanhan tuttavan luona, jonka lasta olen aikoinaan hoitanut. Emme sittemmin ole pitäneet yhteyttä heidän muutettuaan toiselle paikkakunnalle. Mutta nyt muutaman vuoden ikääntyneinä ja kätilöityneinä satuimme kohtaamaan BB:llä työn merkeissä :)

Olipa virkistävää saada juttuseuraa face-to-face, vieläpä samanhenkisen kätilöihmisen juttuseuraa <3. Sain myös häneltä lainaksi muutamia englanninkielisiä kätilötyön opuksia. Saas nähdä, kerkeänkö täälläoloaikanani luoda niihin vilkauksen. Huomisaamusta päivystän taas. Saas nähdä, mihin aikaan tulee lähtö, ja millä kielellä huomenna hoidetaan synnytystä.