Kärsin siitä parhaillaan. Synnyttäjiä ei nimittäin ole kuulunut kahteen päivään. Mitä tehdä, kun on jo joogannut, lukenut lukemattomat lehdet, käynyt luistelemassa, soitellut ystäville, laittanut ja syönyt ruokaa, katsonut kaikki kirjastosta löytyvät kiinnostavat leffat, lukenut sähköpostit, päivittänyt blogin, seilannut facebookissa...? Aktiviteetit ja sosiaaliset menot ovat täällä vähissä, enkä voi lähteä paljon kotia kauemmaksi (esim. Helsinkiin) virikkeitä hakemaan, kun olen jatkuvasti päivystysvalmiudessa. Eilen kävin kirjastossa ja kaupungillakin, mutta tänään mikään paikka ei ollut auki. Ylimääräinen vapaa-aika on täällä todella vaikea saada kulumaan.
"Pitkästä aikaa pidän lomaa: makaan ja luen. En ole suonut tätä ylellisyyttä itselleni herran aikoihin. Kirja on minulle todellinen loma, enemmän kuin matka ohjelmineen, nähtävyyksineen, aamiaisineen ja ihmisineen. Lukea rauhassa. Mikään ei vedä sille vertoja. Paitsi rakastelu tietenkin." (Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja)Tässäkin kohtaa Eeva Kilpi on vaatettanut ajatukseni. Tällä hetkellä, kun aikaa lukemiseen olisi yllin kyllin, en kuitenkaan osaa oikein nauttia siitäkään. Kahvitauko, lukuhetki, hetket omissa maailmoissa tuntuvat hyvältä silloin, kun ne merkitsevät irrottautumista jostakin. Eivät ne niinkään maistu elämän pääasiallisena sisältönä.
En jaksaisi koko aikaa puuhata ainoan läsnäolevan leikkikaverini, tietokoneenkaan, kanssa. On jotenkin liikaa vapaata aikaa, että jaksaisi keskittyä kunnolla mihinkään. Ehkä keskttymistä häiritsee myös tieto siitä, että lähtö sairaalalle saattaa tulla koska vain. Toivon vain, että joku tulisi pian synnyttämään! Onneksi huomenna on kaksi elektivistä sektiota tiedossa, jos ei muuta ilmaannu ennen niitä...
Luulen, että tilanteessasi harmillisinta on juuri tuo päivystysvalmius. Ajatella, jos kalenteri loistaisi tyhjyyttään ja voisi ottaa suunnan minne vain - vaikka lähikaupunkiin seikkailemaan. Mutta sielläpäs olet ja odottelet... Hassua vaan, että itse kaipailisin juurikin tuollaista elelyä juuri nyt. En varmaan muuta tekisi kun istuisin ja katsoisin ikkunasta. Ajatus siitä, että _saa_ olla aloillaan ja kaikki tehtävä on tehty, tuntuu suorastaan epätodelliselta. Mutta niin kuin omaan blogiini jo kirjoitin, olet lähtenyt sinne nimen omaan töihin etkä haahuilemaan - toivottavasti pääset vielä työn touhuun!
VastaaPoistaPS: Kävin kyllä lukemassa jo aiempiakin tekstejäsi, en vain vielä ehtinyt kommentoimaan. Kivaa, että sulla on blogi!
Kyllä, Sohvi, oikeaan osut! Vapaa-ajassa ei ole mitään vikaa, jos kiinnostavaa puuhattavaa löytyy. Mieluusti kävisin vierailemassa Tampereella, Helsingissä jne. jos vain voisi tietää nämä vapaapäivät etukäteen...
VastaaPoistaKiva kuulla, että olet käynyt lukemassa. Tervetuloa vastaisuudessakin! Nyt on kätevää, kun on tuo oma Lukulista, niin näkee aina kätevästi tämän Halintapaneelin kautta, ketkä seuratuista ovat käyneet päivittämässä blogiaan :)
Tämä on kiva blogi, tykkään lukea kirjoituksiasi!
VastaaPoista:-) En tuollaista ilmiötä muistakaan... Voisit vaikka lahjoittaa sitä aikaa vähän minulle!
VastaaPoistaWiilea, kiitos kommentista! Hauskaa, että Tuitun seikkailut on löytänyt seuraajia myös tuttavapiirin ulkopuolelta :).
VastaaPoistaKirjuri: Voisin hyvin lahjoittaa osan vapaa-ajastani sinulle esim. lasten hoidon/viihdyttämisen merkeissä, jos olosuhteet sen sallisivat. Probleeman nimi tuntuu olevan päivystäminen.
Heissan!
VastaaPoistaHuomasin kommenttisi edelliseen postaukseeni, kiitos kauniista sanoistasi! Tulin heti vastavierailulle:)
Sinullahan on mielenkiintoinen tuleva työ!!
Päivystysvalmius ei ole ihan sitä oikeaa vapaa-aikaa..;)Tsemppiä opiskeluusi!!
"Nähdään" taas;)
Marge