Eli harjoittelun pariin on palattu, jos voisi sanoa, elektiivisesti. Eilen, kätilöidessäni kahdessa sektiossa peräkkäin kahden eri ohjaajan kanssa, tuli taas hyvin konkreettisesti esille, se, miten monenlaisia (hyviä) tapoja on toteuttaa tätä työtä. Tässä opiskeluvaiheessa alkaa ohjaajien puuttuminenkin joskus jo ärsyttää: sitä tekee tietoisia päätöksiä omassa toiminnassaan eri vaihtoehtoja ja menetelmiä harkiten, ja sitten kun päätyy tekemään sillä parhaaksi katsomallaan ja itselleen sopivimmalla tavalla, niin ohjaajan suusta tuleekin: "Mitä sä NYT teet?" tai "Ei ei ei ei ei" tai "MINÄ teen kyllä yleensä tällä tavalla...". Totta kai tapoja tehdä on monia! Mutta tässä vaiheessa kaipaan jo sitä, että minulle annettaisiin vapautta tehdä omalla tavallani. Enää en niele kaikkia uusia ohjeita mukisematta, vaan annan ohjaajankin kuulla, että valintani on ollut tietoinen: "Teen tämän tällä tavalla, koska..." Totta kai, jos ehdotettu uusi tapa on parempi, voin omaksua sen omaan työskentelyyni, mutta en kyseenalaistamatta. En kyseenalaistamatta.
Vanhempiakin hämmentää se, jos opiskelija ja ohjaaja sanovat eri asioita. Tällaiset tilanteet ovat olleet mielestäni harjoittelussa kiusallisimpia. Ei se, että on erehtynyt tai unohtanut jotain, vaan se, että toimii tietoisesti, ja sitten tekemisiä tai sanomisia tullaan korjaamaan, yleensä jossain mitättömän pienessä asiassa. Ohjaajan silmissä et OSAA, vaikka oikeasti OSAAT monia eri tapoja, ja toteutat niistä itsellesi sopivinta ja toimivimmaksi kokemaasi.
Toinen ohjaajien suuri virhe on se, ettei kerrota, mitä ollaan milloinkin seuraavaksi tekemässä. Jos ohjaaja ei etukäteen tai tilanteessa ohjeista toimintaasi, tulee sellainen olo, että, aha, nyt ohjat on minulla. Ja sitten kun otat ohjat käsiisi, niin edellämainitun kaltaiset tilanteet toistuvat: "Mitä sä NYT teet Ei ei ei ei ei MINÄ teen kyllä yleensä tällä tavalla!" Jos ohjaaja koko ajan kertoisi hieman ennakoiden, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja mitä tullaan tekemään niin voisit sitten ennen oppimistilannetta kysyä, että ymmärsinkö nyt ihan oikein, ja minkä takia tehdään niin, vaikka olen aiemmin tottunut tekemään näin jne.. Ja sitten _tilannetta ennakoiden_ luoda siinä hetkessä parhaiten toimivan strategian. Eikä niin, että toisen toiminnan kyseenalaistaminen tai siihen puuttuminen tapahtuu kesken toiminnan! Se on kiusallista kaikille osapuolille: opiskelijalle, ohjaajalle ja vanhemmille.
Eri ohjaajien kanssa toimiessa on se huono puoli, ettei kukaan tunne etukäteen toimintatapojasi tai taitojasi, etkä sinä tunne ohjaajasi toimintatapoja, odotuksia tai vaatimuksia. Hyvä puoli on se, että näkee ja oppii monia toimintatapoja ja käytänteitä, joista voi sitten poimia itselleen ne parhaat puolet, ja jättää huonoksi kokemansa vähemmälle. Hyvin tämän paikan opiskelijavastaava sanoi, kun tästä asiasta keskustelimme, että eihän se helppoa ole, mutta yleensä parasta (oppimis)tulosta ei saavutetaakaan helpoimman kautta. Ja niinhän se on: kehittyminen vaatii ponnistelua. Niin opiskelijalta kuin ammattilaiseltakin.
Raskainta tässä harjoittelussa on ollut juuri vaihtuvien ohjaajien kanssa työskenteleminen. Yhteensä olen hoitanut täällä (sektiot mukaan lukien) 11 synnytystä, ja olen työskennellyt niissä opiskelija-ohjaajaparina yhteensä 9 eri kätilön kanssa... Erilaisia toimintatapoja on siis todella nähty, ja erilaisia ohjeita saatu. Tänään sain kuitenkin hyvää palautetta ripeästä ja reippaasta toiminnasta, vaikka olikin taas uusi ohjaaja. Hän luottikin taitoihini: sanoi, että nyt tehdään minun tavallani :) Ja hyvinhän se sitten menikin.
Vaikka elektiivisen sektion kätilöinnissä ei saakaan oppia alatiesynnytyksen eri vaiheiden hoitamisesta, niin kätilötyön menetelmistä pääsee kuitenkin harjoittaman vastasyntyneen ensihoitoa ja tarkkailua, jälkeisten tarkistamista sekä tietysti leikkauspotilaan (mielestäni leikatun kohdalla on oikeus puhua potilaasta) jälkitarkkailua. Vanhempien huomioiminen ja perheyhteyden tukeminen on myös hyvin tärkeää leikkauksella synnyttäneiden kohdalla. Sektiossa on yksi hyvä puoli, isän kannalta: jos lapsi on hyväkuntoinen, isä saa nauttia ensikontaktista vauvan kanssa. Yleensähän ensi-ihokontakti on ensisijaisesti äidin etuoikeus. "Sektioisistä" näkee, miten tärkeiksi ja onnellisiksi he kokevat itsensä, kun vauvan ensimmäinen paikka (ensihoitotoimien jälkeen) on hänen sylinsä!Ruotsinkielisiä synnyttäjiä on kohdalleni osunut vähän: tähän mennessä vasta neljä. Siihen nähden kielitaitoni on kehittynyt kolmessa viikossa huimasti. Ensimmäisellä (ruotsinkielisellä) raportilla ymmärsin lauseen sieltä täältä, nyt ymmärrän yleisesti ottaen kaiken, paitsi lauseen sieltä täältä. Eilen pitämäni ruotsinkielinen raportti meni itsearvioituna melko sujuvasti ja lähtötasoon nähden nopeasti. Olen myös saanut huomata, ettei täällä tarvitse kielen suhteen pingottaa: asiat hoituvat tarvittaessa myös suomeksi. Olen jopa uskaltanut antaa raportin leikkaussalissa ruotsiksi, ottaa heräämössä vastaan ruotsinkielisen raportin ja osallistua ruotsinkielisiin kanslia- ja kahvipöytäkeskusteluihin :)
Tässä taas pieni lista täydentynyttä sanavarastoani:
Läpp- och gomspalt = huuli- ja kitalakihalkio
”lillis” = pikkuinen
Spänstig = jäntevä, hyväkuntoinen
Knarra = narista
Lobig = lohkoinen (istukasta)
Ryggläge, -t = selinmakuu
Lår, -et = reisi
Blodpropp, en –ar = veritulppa
Vid navelplanen = napatasossa
Godartad växt i bröstet = hyvälaatuinen kasvain rinnassa
Mätning, -en, -ar, måttagning, -en = mittaus, mittaukset
Bjudande fosterdel rörlig/ruckbar/fixerad = tarjoutuva osa liikkuvana/liikahtaa/kiinnittyneenä
Över bäckeningången/ i bäckeningången/ i bäckenhålan = lantion yläaukeaman yläpuolella / lantion yläaukeamassa/ lantion loukossa
Synnyttäjän olo ei joo siitä suinkaan parane että läsnäoleva hoitohenkilökunta väittelee... Varmaan oletkin jo ottanut puheeksi tämän asian ohjaajiesi kanssa.
VastaaPoistaVoi Tuittu, ihanaa. Olen käyttänyt kaksi edellistä tuntia lukemalla sinun blogia ensimmäisestä kommentista viimeiseen. On tavattoman ihanaa lukea sinun kuulumisia - vaikkakin näin jälkeen päin. Blogi unohtui joulua edeltävissä kiireissä ja Kuopiossa viettämäni usean viikon tietokonevapaana aikana. Nyt kun viimein tämän muistin, en aio unohtaa sinun seikkailujasi. Sinun blogin lukeminen herättää minussa valtavasti ihania tunteita. Kiitos siitä, että jaat ajatuksiasi ja tekemisiäsi meidän kanssa!
VastaaPoistaIhanaa kirjoituksissasi on se, miten onnellisuus ja rakastuneisuus huokuu sinusta kirjoituksen läpi. Olen todella onnellinen sinun ja R:n puolesta. Myös se into ja mielenkiinto, mikä sinulla on työtäsi kohtaan, on ihanaa kuultavaa. Sanoin sinulle jo joskus aiemmin kulkiessamme Jyväsjärven läheisyydessä, että olisin milloin vain valmis synnyttämään sinun ollessa kätilönäni. Tunne on edelleen sama, jopa vielä vahvempi. Enää puuttuu vain vauva. :)
Lukemiseksi luppoajalla voin suositella John Irvingin kirjoittamaa Oman elmänsä sankaria, jos et ole sitä vielä lukenut. Sain kyseisen kirjan omalta rakkaaltani joululahjaksi ja totesin kirjan olevan yksi hienoimmista teoksista, jonka olen ikinä lukenut. Kirja herättää paljon ajatuksia ja tunteita. Kerronta on niin elävää, että kirjan ei haluaisi päättyvän ikinä. Ja se inhimillisyys, kauneus ja välillä myös elämän raadollisuus, joka kirjasta huokuu, on uskomatonta.
Ihanaa Tuittu! Kiitos blogistasi, olen käyttänyt kaksi edellistä tuntia lukien blogiasi kuin kirjaa. Kirjoitin jo yhden kommentin ennen tätä, mutta taisin onnistua hävittämään sen jonnekin bittiavaruuteen harhalyönnillä.
VastaaPoistaOn tavattoman ihanaa lukea blogiasi ja huomata se, kuinka rakastunut olet. Olen mahdottoman onnellinen sinun ja R:n puolesta. Myös se, kuinka innostunut ja aidosti halukas olet oppimaan kätilön työstä lisää, on hienoa kuulla! Kuten olen jo aiemmin sinulle sanonut, olisin valmis synnyttämään vaikka heti, jos sinä olisit kätilönäni. Enää puuttuu vauva. :)
Päivän hiljaisiin hetkiin voin suositella äärettömän hienoa romaania, John Irvingin kirjoittamaa Oman elämänsä sankaria. John Irvingin tapa kirjoittaa ja käsitellä erilaisia elämänilmiöitä ja tunteita, on todella elävää ja kaunista. Se inhimillisyys, mikä kirjasta huokuu, sai minusta ainakin yliotteen ja synnytti valtavia tunnekuohuja. Oman elämänsä sankari on ehdottomasti hienoin teos, jonka olen tähän mennessä lukenut.
Kiitos, Anonyymille kauniista kommentistasi! Pahoitteluni, mutta en tämän kommentin perusteella pysty päättelemään, kuka on kommentin kirjoittaja. Olen keskustellut ko. asioista niin monen ystävän kanssa. Erehdynkö arvauksessani, että kyseessä on Neiti A.H.?
VastaaPoistaOlen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten suotuisasti, lämpöisesti ja vastaanottavasti ammatinvalintaani on lähipiirissä suhtauduttu. Vaikka kukaan tuttavistani tai perheenjäsenistäni ei ole ollut tällä alalla, on mielenkiintoa ja kannustusta riittänyt tällekin polulle, kiitos siitä kaikille kanssakulkijoille!
Minulle on suuri ilo ja kunnia kuulla, että joku lähipiirissä luottaisi oman synnytyksensä hoidon minun käsiini. Se on suuri luottamuksenosoitus, varsinkin, kun kyseessä on ennestään tuttu ihminen!
Kirjuri: Monesti toiminnan kyseenalaistaminen tapahtuu väistämättäkin hoitotilanteessa, jos tapahtumien kulkua ei ole etukäteen käyty läpi. Se on mielestäni ok, jos se tapahtuu asiallisesti ja hienovaraisesti ilmaisten, ja niin, että vanhemmillekin välittyy tilanteessa turvallisuus, ja tieto siitä, että toimitaan asianmukaisella tavalla. Yleensä puuttumiset ja korjaamiset koskevat pikkuasioita, tapoja tehdä asiat tietyllä tavalla, ilman, että jokin muu tapa olisi mitenkään väärä tai vaarallinen.
Odotan tilaisuutta ottaa ko. asia puheeksi synnytystä kanssani hoitaneen kätilön kanssa. Ei ole ollut tuota ongelmaa kaikkien ohjaajien kanssa.
Anonyymille: Kiitos kirjavinkistä! On ollut tuokin teos kauan niiden lukuisien lukemattomien kirjojen listalla, jotka tekisi joskus mieli ahmaista. Ehkä otan tavoitteeksi ahmaista tuon teoksen Ahvenanmaalla ollessani. Nyt olen lukenut lähinnä täältä lainaksi saamaani ammattikirjallisuutta, jota en muualta saisi käsiini, sekä kahlannut läpi joitakin kirjastosta lainaamiani runoteoksia.
VastaaPoistaJa tiedoksi jatkoa ajatellen: kommenttisi ei kadonnut. Ne vaan näkyvät blogissa vasta minun luettuani ne.
PS. Tämä teksti on lisätty blogiin luettavaksi 2.2, mutta koska aloitin sen kirjoittamisen 1.2, näkyy kirjauspäivä virheellisesti.
VastaaPoistaTunnistit oikein, onnellinen ja hymyileväinen neiti A.H. oli anonyymien viestien takana. Mietinkin kirjoittaessani, että pitäisikö antaa enemmän vinkkiä, mutta ajattelin, että otan sinuun muutenkin yhteyttä ja paljastan itseni sitten jos et arvaa. :)
VastaaPoistaEnsimmäinen noista kirjoittamistani viesteistä ei antanut mitään merkkiä siitä, että oli lähtenyt ja tietokoneeni reistasi yhtä aikaa. Sen vuoksi laitoin varulta melkein saman viestin uudestaan.
Heippa onnellinen ja hymyileväinen neiti A.H! Mukavaa, että olet piipahtanut lukemassa kuulumisia :) Arvasin henkilöllisyytesi osittain kirjoitustyylin ts. ilmaisun perusteella :)
VastaaPoista