Uuden alku

Hei rakkaat ystävät ja kanssabloggailijat! Olen ollut muutaman päivän poissa keskuudestanne virtuaalitodellisuudessa. Vaikka ajatukseni ovat usein palanneet tänne ja blogin päivttämiseen, on arkitodellisuus vaatinut täyden huomioni, ja vetänyt minua puoleensa virtuaalimaailmaa voimakkaammin. Luonpa katsauksen hetkiin vuodenvaihtumisesta tähän päivään.



(kalenterikuvat: Masha Dyans)

Vuosi vaihtui (31.12.09) väsymyksen takia rauhallisissa merkeissä omissa oloissa. Tämä oli varmasti elämäni kaikkein vähiten arki-illasta poikkeava uudenvuodenaatto. Iltapäivällä nukkumista, ruoanlaittoa ja syömistä kotona. Myöhemmin blogin päivitystä, ilotulitusten seuraamista täysikuun (?) valaisemassa keskiyössä, pari tekstiviestiä, puhelu R:lle ja nukahtaminen omassa vuoteessa. R tuli viekkuun myöhemmin yöllä omista riennoistaan palattuaan.

Uudenvuoden päivä (1.1.10) taasen oli aattoa hohdokkaampi: herääminen myöhään ilman kelloa, R:n kanssa kaikessa rauhassa ja rakkaudessa käyty puhelu tulevaisuudesta. Pikainen kahvin keitto keskustelun päätteeksi ennen töihin lähtöä, ja siitä kävely töihin lumisen maiseman halki. Työmatkalla tiesin, ettei mikään voisi pilata tuota loistavan hyvin alkanutta vuoden ensimmäistä päivää. Töissä olikin sitten törkeän kiireistä, ja minulla meni tunnin ylitöiksi (eli 22.30 asti), vaikka tätsillä painoin ja vain välttämättömimmän tein. Tuollaisen vuoron jälkeen tietysti ylikierroksilla, eli nukahtaminen vasta klo 2 aikoihin.


Lauantai-aamuna (2.1.) raahautuminen töihin 4 tunnin unien jälkeen. Onneksi sain edellisillalta tutut potilaat, joten pääsin suoraan hommiin. Tiedoksi asiasta tietämättömille: perättäisten ilta-aamuvuorojen teettämistä hoitajalla perustellaan hoidon jatkuvuudella, eli iltavuoron hoitaja tulee töihin seuraavana aamuna, jolloin vuorojen välissä on sekä potilailla että hoitajalla vain nukuttu tai ei-nukuttu yö. Mutkatonta? Loogista? Ehkä työnantajan (ja potilaiden?) mielestä.

Kyseinen aamuvuoro muuttuikin osaltani odottamatta yövuoroksi, kun tulevaan yövuoroon ei saatu sijaista sairastuneen työntekijän tilalle, ja lupauduin tulemaan la-su yöksi töihin. Muutin vuoron mielelläni, koska edellisten yövuorojen jälkeen rytmi ei oikein ole palautunut aikaisiin aamuherätyksiin sopivaksi, ja kieltämättä myös la-su yötyökorvaukset painoivat päätöksessäni mennä valvomaan. Lähdin aamuvuorosta (muiden hoitajien jaettua potilaani keskenään) jo klo 12 palatakseni takaisin 9 tunnin päästä. Vuoron muutoksen myötä siirtyivät myös kahden ystävän kanssa sovitut tapaamiset ja konserttikäynti R:n kanssa, mutta onneksi kaikki löysivät uuden paikkansa kalenterista. Koska olin nukkunut niin huonosti edellisen yön, sain kuin sainkin torkuttua noin kaksi tuntua ennen yövuoroon lähtemistä. Yövuoroon lähdin oikeastaan virkeämpänä, kuin mitä aamulla olin lähtenyt töihin.


Koskaan en ole yövuoron jälkeen ollut yhtä hyvissä voimissa kuin sunnuntaina (3.1.) herättyäni R:n kainalossa neljä tuntia nukkuneena. Siis oikeasti! Kävimme pitsalla, konsertissa, lauluharjoituksissa (oli muuten tahmeaa tuo laulaminen pitkän tauon jälkeen!), ja sen jälkeen R:n tykönä keskustelua uskonnosta, politiikasta, suvaitsevaisuudesta jne.. Illalla pelattiin vielä pari erää yhtä lempipeleistäni, Bogglea. Viime kerrasta muistelenkin olleen ainakin kaksi vuotta. Olen aina tykännyt lauta-/seurapeleistä, ja R:stä olen saanut oivan pelikaverin. Suosikkipelejämme ovat Catanin uudisasukkaat (the Settlers of Catan), Scrabble, Rummikub, Rappakalja ja Alias. Myös joitakin korttipelejä on tullut pelattua. Uuvahtaminen. Yöpyminen R:lla. Myöhäinen herääminen.


4.1.10 Maanantai. Klo 14:ksi kotinurkille, syömään yliopistolle, ja kahden ystävän tapaaminen perätysten. Leffalöytöjä kotimatkan varrelta. Mukaan tarttui mm. Pikku Naisia, Rakkautta ennen aamua, Rakkautta ennen auringonlaskua ja Naisten etsivätoimisto nro 1. Kaikki yllämainitut leffat olen nähnyt aiemmin, mutta viimeksimainittu oli ennestään tuttu vain (mainiona!) kirjana. Iltasella sain myös Annelin kotiin. Kämppisikävä ehti iskeä joululoman aikana monta kertaa. "Onneli ja Anneli - tulkaa jo kotiin!", huusin monta kertaa mielessäni meidät toisistamme erottaneen joululoman aikana. Leffankatselu A:n kanssa ennen nukkumaanmenoa omassa kodissa.





A valitsi yhteiseksi katsottavaksi Pikku Naisia. Sopi siihen iltaan. Herätti paljon ajatuksia lapsuudesta, lukemisesta, persoonallisuuden kehittymisestä jne.


Tiistai (5.1.) oli viimeinen vapaapäivä ennen viimeisen työviikkoni alkua. Ihanaa!!! Olen oppinut nukkumaan!! Heräsin vasta klo 11 Annelin lähtiessä töihin, vaikka menin nukkumaan jo kello yhden aikaan. Ennen herääminen _viimeistään_ yhdeksältä on ollut lähes väistämätöntä nukkumaanmenoajasta riippumatta. Päiväunien nukkuminen ei tosin vieläkään suju muuten kuin aivan viimeisessä väsymyksessä ja kuukautisten edellä.