tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kuumuus laiskistaa







Eilen istuttiin tunti ilmastoimattomassa autossa. Se otti koville.
Lähettänyt Tuittu klo 13.7.10

8 kommenttia:

  1. Ilse13. heinäkuuta 2010 klo 22.20

    Voin uskoa. Tunti!

    Tähän me ollaan tultu tässä maailmassa. Eipä ollut ilmastoinneista tietoakaan silloin kun minä olin pieni ja nuori. Ikkunat auki vaan, eikä kukaan sanonut, että päätä alkaa särkeä humina, niin kuin nyt (minä sanon).

    Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  2. Tuittu14. heinäkuuta 2010 klo 15.31

    Tunti suuntaansa... se oli paljon! Minä tykkäisin pitää ikkunoita raollaan, mutta kuski ei pidä. Hänellä on oikeus päättää. Minä saan istua, ja keskittyä maisemien ihailuun.

    Minkäänlaisessa autossa istumiseen tottumattomana paikka R:n vieressä etupenkillä tuntuu kuningattaren istuimelta :D

    Luulen, että rypsipellot ovat täällä nyt kauneimmillaan. Lammaskuva on Ahvenanmaalta, mutta sopi hyvin tähän tunnelmaan :)

    VastaaPoista
  3. Maria14. heinäkuuta 2010 klo 15.42

    Todella kauniit ovat kuvasi!Ja ymmärrän mietteesi:)meilläkin ollut monta autoa kapisesta ladasta,minimorrikseen ja vanhaan wolkkariin-nyt vihdoin ilmastoitu citikka-mutta mietin- ihan sama kunhan kulkee ja se mun paras:)kuski ratissa.Halit!

    VastaaPoista
  4. Tuittu15. heinäkuuta 2010 klo 12.05

    Hei Maria! Kiitos kommentistasi ja kehuistasi :) On kiva olla hyvän ja rakkaan kuskin kyydissä, vaikkei autoilu muuten suurinta iloani olekaan. Halit sinnekin!

    VastaaPoista
  5. Olina15. heinäkuuta 2010 klo 12.08

    Me juuri muistelimme kesäreissuja vanhalla rakkaalla Toitsilla, ei ilmastoinnista tietoakaan ja puhallinkin reistaili. Oli se vain hienoin auto ikinä.

    Tässä kirjoituksessa on aivan mahtavat kuvat, niin kesäiset ja raukeat!

    VastaaPoista
  6. Mirjo15. heinäkuuta 2010 klo 12.54

    Itse muistan elävästi sen hetken, kun monen vuoden tauon jälkeen istuin V:n vieressä Punton etupenkillä matkalla iskälle - ihan niinkuin silloin, kun aloimme seurustelemaan. Tuli niin nostalginen olo, että meinasin ruveta itkemään, auto oli sama, ja mies rakkaampi kuin koskaan :) Hassu juttu... Kiitos muuten kirjeestä <3

    VastaaPoista
  7. Katja / Lumiomena15. heinäkuuta 2010 klo 12.54

    Kuvasi ovat juuri nämä helteiset päivät! Hienosti sisäistettynä, liiallisessa helteessä, hieman unenomaisesti koettuna.

    VastaaPoista
  8. Tuittu15. heinäkuuta 2010 klo 22.05

    Kiitos ilahduttavista kommenteista! hauskaa, että tämä pikkupostaus sai paljon huomiota osakseen :D

    Olina: on noissa vanhoissa, yksinkertaisissa autoissa sitä jotain. Meillä (R:llä) on just sellainen yks vanha rämä, mutta toimiva. Aina jännittää, että milloin se hajoaa, mutta hyvin on toiminut kuulemma jo vuosia, vaikka alunperin vain ostettu "kesäautoksi". Eikä mitään käynnistymisvaikeuksia ollut viime talven paukkupakasillakaan :D

    lumiomena: kiitos sykähdyttävästä kommentistasi! Ilahduin :)

    Ruura: Voin kuvitella tuon tunteen, tai ainakin aavistaa :) Oli kiva kirjoittaa! Mahtavaa, että on vielä tuollaisia kirjekavereita <3

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)