Tuittu on palannut kolmen päivän vapailta, joiden aikana kävi opiskelukaupungissa tervehtimässä kaivattuja ystäviään. Kolmen päivän huokaus oli tervetullut ja tarpeellinen viime päivien työkiireiden jälkeen. Eristäytynyt elämä alkaa myös käydä pitkäveteiseksi ja väsyttäväksi täällä Vieraassa Kaupungissa. Odotan jo syksyssä ystäviäni!
Viimeiset päivät töissä ennen vapaita olivat kiireisiä. Liian kiireisiä, jotta mielen voisi sulkea työasioilta työpaikan oven sulkeuduttua selän takana. Liian kiireisiä, jotta voisi jättää osaston varmana siitä, että on tehnyt kaiken sen, mitä vastuullani on ollut. Liika kiire työssä on ikävää, kun silloin on tyydyttävä tekemään vain välttämätön sivuuttaen ei-välttämättömät, mutta tärkeät seikat. Hoitotyössä tämä usein tarkoittaa sitä, että asiakkaiden fyysiset tarpeet kyllä tulevat tyydytetyiksi -ainakin miten kuten, mutta henkiseen/psyykkiseen puoleen ei sitten ehdikään paneutua. Tai että heikoimmassa kunnossa olevat tulevat hoidetuiksi, mutta itsenäisemmin pärjäävät joutuvat odottamaan tarvitsemaansa apua. Synnytyssalityöskentelyssä tykkään siitä, että saa yleensä suht rauhassa keskittyä hoidettavaan asiakkaaseen, eikä tarvitse koko ajan pään sisässään priorisoida, kenen luo mennä seuraavaksi, ja mitä asioita hoitaa seuraavaksi. Pahimpana päivänä mulla oli hoidettavana aamuvuorossa 10 äitiä, joista kolme oli vielä kotiin lähdössä. Siitä voikin laskea paljonko jää kahdeksasta tunnista aikaa per asiakas miinus raportit miinus kirjaaminen miinus osastolle tulevat puhelut. Ruoka- ja kahvitaukoja ei tarvitse miinustaa, koska niitä ei tuollaisessa vuorossa yksinkertaisesti ehdi pitää.
En kuitenkaan valita työstä. Olen kiitollinen tästä työstä, ja koen pärjänneeni siinä hyvin. Olen kiitollinen, etä sain oman alan töitä Vieraasta Kaupungista, samalta paikkakunnalta, minne R lähti kesäksi työn perässä. Viime sunnuntaina meillä oli R:n kanssa harvinainen ja arvokas yhteinen vapaapäivä. Silloin me mentiin ulos ja kokeiltiin laulua uuden kitaran säestyksellä :) R osti nimittäin viime viikolla akustisen kitaran!
Ensimmäinen kuukausi on täällä nyt takana, ja töistä tasan puolet jäljellä. Nopeasti on mennyt tämäkin aika täällä - onneksi - sillä alan jo totaalisesti väsyä yksinäiseen arkeen!
Arkeani täällä eristyksissä ovat viime aikoina piristäneet teidän kaikkien ihanat blogit, jotka tekevät elämästäni edes hiukkasen vähemmän yksinäistä, kun saan olla elämän sivustaseuraajana ja virtuaalisena kanssaeläjänä. Voisinkin omistaa seuraavan blogipäivitykseni Teille.
Kuvat kertovat:
1. Ostin Mea Salon Raakaravintoa kasviksista -kirjan. Se innosti minua hankkimaan tehosekoittimen. Hedelmäpirtelöt valmistuvat vaivattomasti ja maistuvat viileänraikkaina kuumalla säällä. Hans Välimäen ihana reseptikirja Mummola on loppuunmyyty, joten tyydyin lainaamaan sen kirjastosta ja ihailemaan lainakappaletta.
2. Löysin Maarianhaminan kirppikseltä espressokeittimen hintaan 1 euro, ja marketista hyvää Arvid Nordquistin Svea- kahvia, joka loppui vasta nyt. Tilalla ajattelin kokeilla tummapaahtoista Franskrost -kahvia, joka myös sopii ko. keittimellä keitettäväksi. Keitin oli hyvä löytö siksikin, kun se oli niin helppo ottaa tänne mukaan, eikä se vie pöytätilaa keittiön työtasolla. Myös tuo Lucksin vanha kahvipurkki on kirpparilöytö Maarianhaminasta.
3. R:n uusi kitara ja mun lempparikahvikuppi, jossa kahvi näyttää kauramaitoineen kuvan valossa jotenkin aivan omituisen punasävyiseltä.
4. Uusi tehosekoitin lastattuna avocadolla ja hedelmillä <3
Nyt lähden nauttimaan lämpöisestä ulkoilmasta ennen iltavuoroon lähtöä.
Kaikkea hyvää kesäpäiviinne toivottaa,
Voi Tuittu kulta!Ihania tunnelmia niinkin rankasta raskaasta ja kiireisestä arjesta kun sairaalatyö on !Muistelin toissa yönä valvoessani omaa sairaalatyöjaksoani Naistenklinikalla 1980-alussa .Kun päivät olivat juuri niinkuin nyt päiviä, joita tuli ja meni -tavallaan-ilman "nimiä".Olen alkanut nyt olla samassa tilanteessa-huvittavaa ja ihanaa..kuulemma kolme viikkoa sairista jäljellä ja sitten töihin muistuttaa mieheni:)
VastaaPoistaTuota Välimäen Mummolaa olen kirjakaupassa hipelöinyt- mutta oliskohan se jo meidänkin kirjastossa?Voima ajatuksia työpäivillesi ja ihania kesähetkiä vapaillesi!Halit!maria
Kiitos Maria ihanasta ja lämmittävästä kommentista! Toivottavasti sinun työsi alkavat mukavissa merkeissä, ettei työhönpaluu tunnu liian kovalta kontrastilta lomalta palatessa! Ai teillä olisi kaupassa vielä hyllyssä tuota kirjaa, täältä on jo loppunut ja nettimyymälöistäkin. Halit sinne sinullekin :)
VastaaPoistaHyviä ja varmasti tosia pointteja sairaalatyöstä. Oma muistikuvani synnytyssalista toistaa kyllä tuon kiireen tunnun jossain taustalla (Kätilöopisto oli viimeistä paikkaa myöten täynnä viime kesänä), mutta silti hoitohenkilökunta oli aivan mahtavaa ja ystävällistä. Tämä siis kannustuksen sanana "asiakkaalta", kyllä sen inhimillisen lämmön ja huolenpidon tuntee sieltä kiireen keskeltäkin, jos se vain on olemassa.
VastaaPoistaHyvää viimeistä kuukautta töissä!
Kiitos, Olina!
VastaaPoista