Blogimaailman ihmettelyä

Aloitin bloginpitämisen kuulumisten- ja kokemustenvaihtokanavaksi toisella paikkakunnalla tehtävien synnytyssaliharjoitteluiden vuoksi. Idea blogin perustamiseen tuli eräältä ystävältäni. Ilman hänen kehoitustaan olisin tuskin koskaan blogia ryhtynyt perustamaan, sillä olen suhtautunut kriittisesti virtuaalipäiväkirjakulttuuriin. Se, että joku oli kiinnostunut seuraamaan kuulumisiani ja kokemuksiani innosti minua kuitenkin kokeilemaan. Päätin tehdä blogistani julkisen, jos jotakuta ulkopuolistakin sattuisi kätilöopiskelijan aatteet ja arki kiinnostamaan. Ja hieman yllättäenkin nykyinen lukijakuntani koostuu ainakin kommenttien perusteella enemmän tuntemattomista kuin lähipiirin ihmisistä.

Osittain tästä syystä olen avannut Tuitun seikkailuja aiottua enemmän synnytyssalin ulkopuolelta. Ehkä nyt "muilla mailla" asumisen ja läheisteni luota poissaoloni myötä minulla on myös jotenkin suurempi tarve saada purkaa sitä ihan tavallista arkea ja kuulumisia. Ehkä juuri näiden aatosten takia näin muutama päivä sitten unta, jossa pohdin, pitäisikö minun jakaa blogini kahdeksi. Siis alkuperäisen idean mukaan kätilötyöaiheiseksi ja sitten toinen enemmän henk.koht. elämää käsitteleväksi. Unessa myös tyrmäsin tuon ajatuksen syystä, että lopulta kirjoitan kuitenkin vain omista kokemuksistani ja ajatuksistani - siis yhdestä elämästä. Mitä aihetta ajatukseni ja kirjoitukseni koskevatkin, ne ovat kuitenkin vain saman asian eri puolia. Miksi siis jakaisin seikkailujeni kuvauksen kahtaalle? Unessa sain vielä lopuksi idean kysyä lukijoiltani tätä asiaa:
lukisitko mieluummin vain Tuitun kuulumisia kätilötyön kentältä ja/tai erikseen arkiseikkailuista, vai onko tällainen kombinaatio mielekkäämpi seurattava?
Esitän nyt siis tämän kysymyksen kaikille tämän blogin seuraajille ja satunnaisille kävijöille.

Ennakkoluuloistani huolimatta olen löytänyt blogimaailmasta mukavan, mielenkiintoisen ja yllätyksellisenkin virtuaaliseikkailumaaperän. Blogista blogiin olen voinut joutilaana ja usein väsyksissä ollessani klikkailla itseni blogista blogiin, kommentista kommenttin kuin kiveltä kivelle hyppien, tarkastellen kultakin kiveltä ympärillä avautuvaa näkymää, katsella maailmaa vähän eri silmin, eri näkökohdista, ja erilaisilta näköaloilta. Tämä blogikirjoittaminen on kuin sellaista kollektiivista kirjeenvaihtoa. On myös ollut jännittävää ja hauskaa saada blogituttavia, "kirjekavereita", joita ei oikeasti ollenkaan tunne in the real life. Ja mistä sen tietää, vaikka jonkun teistä vielä kasvokkain kohtaisikin!




Viime kirjoituksessani lupasin omistaa seuraavan kirjoitukseni teille, kanssakirjoittajat. Vaikka kiivaimmin seuraamani kirjoittelijat löytyvät blogini oikeanpuoleistesta sivupalkista, niin ajattelen, että olette tuotoksinenne ansainneet tulla myös esitellyiksi. Esittelen tässä yhteydessä vain ahkerimmin seuraamani - blogit, joita päivitetään säännöllisesti, ja joiden päivityksistä harvemmin jätän mitään lukematta, vaikka välissä olisi montakin päivää poissa Internetistä. Jokaisen ansioita en tässä ala erikseen purkamaan, vaikka olisivatkin sen ansainneet - blogit puhuvatkoon puolestaan :)


Arjen kauneudesta, pienistä ja suurista ihmeistä kertovat, hetkiä ja tunnelmia onnistuneesti kuvaavat

Olina Juntusen naapur(e)ista,

Tuulen naapurina Kirjailijatar,

minja .chocolatecircuksesta.

Sinkkisangon Anu

sekä Ilse, joka viettää Juuri tällaista elämää miehensä, pienen poikansa ja kirjojensa kanssa

Kiinnostavasti arkea ja elämän juhlaa auki kirjoittavat ja kuvaavat myös Celia, joka kirjoittaa kaunista ja kiehtovaa Pientä vihkoa sekä ystäväni Kirjuri, jolle kirjoittaminenkin on meditaatiota.

Uusin löytöni on Marian Mamman uuni, josta löytyy arjen herkkupaloja niin pienempään kuin suurempaankin nälkään.
Puhtia ja puuhaa totisesti löytyy kuuden lapsen äidin päivistä!


Ihania kuvastoja tarjoavat

Daydream Lilyn Liss ja Fine Little Dayn Elisabeth. Visuaalisia iloja tarjoavat myös Vihreän talon Annika innovatiivisella ja persoonallisella sisustuksellaan sekä Virkattu lintu upeilla luomuksillaan ja luontokuvillaan.


Alaani liittyen

Johanna kertoo erään kätilön elämästä Vaiston varassa ja Terhi kirjoittaa raskausajasta ja synnytyksestä voimaannuttavasta näkökulmasta mielenkiintoisessa blogissaan Voimaannuttava synnytys. Oman positiivisen synnytyskokemuksensa voi halutessaan jakaa Terhin perustamassa Voimaannuttavat synnytyskokemukset -blogissa, jonka tarkoituksena on välittää "kertomuksia synnytyksistä, jotka jättivät sydämeen hyvän muiston. Tästä blogi-ideasta antaisin Terhille kunniamaininnan, sillä positiiviset ja voimaannuttavat synnytyskertomukset saavat nykyään aivan liian vähän sijaa.


Kiittäen teidän,





Huom! Linkitetyissä kuvissa: Maija Louekarin Iso Satakieli. Upea!