Syntymäpäivä sujui rauhallisissa, kotoisissa, merkeissä. Varsinaista muistopäivää vietin jo pari päivää etukäteen vapaapäivänäni, koska oikealle syntymäpäivälle oli tiedossa yövuoro. Illalla tuntui hieman omituiselta lähteä harjoitteluun 4 vuorokauden vapaitten jälkeen, astua avoimesta maailmasta salattuihin saleihin, kuin toiseen ulottuvuuteen omasta arkielämästä. Uudessa harjoittelussa harjoitteluvuorojen välit menevät pitkälti edellisestä toipumiseen, unissanikin hoidan synnytyksiä. Neljässä vuorokaudessa palauduin kuitenkin edellisharjoitteluviikosta niin hyvin, että ehdin tuntea saaneeni oman elämäni takaisin.
Mentaalisesta epäröinnistä huolimatta paluu harjoitteluarkeen sujui mutkattomasti. Illalla "töihin" saapuessani synnytyssalin taukohuoneen pöydällä minua odotti syntymäpäiväni suurin yllätys: edellisviikon synnyttäjäperhe oli jättänyt minulle henkilökohtaiset kiitokset suklaakarkkipussin saattelelmana. Olipa ilo aloittaa työvuoro edellisviikon kiitoksista!
Viime yönä hoidin omin käsin 5:nnen ulosauttoni. Jokainen synnytys on ihmeellinen ja erilainen! Kotiin tullessani puoli kahdeksan aikaan aamulla mieleni oli virkeä, mutta keho arvatenkin väsynyt. Mutta nyt taitaa olla tämän Tuitun aika mennä peiton alle koettelemaan onneaan unen tuloon.
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kettu... Hyvää, vaikkakin näin myöhäisesti toivotettua syntymäpäivää. Kylläpä nyt on höhlä olo. Usko, että onnittelu on silti täydestä sydämestä annettu.
VastaaPoistaMinulla on itseasiassa sinulle pieni lahjakin. Se on Turussa edelleen, unohdin sen sinne. Painiskelin silloin käydessäsi että antaisinko sen jo silloin, mutta päätin luottaa siihen, että olet tulossa jonnekin tännepäin joululomien aikana. Kiireisestä työrytmistäsi päätellen et ole tulossa :( No, ei se lahja mihinkään karkaa.