Ilon kyyneliä

Tänään työvuoroni alkupuolella kuulin potilashuoneesta jonkun käytävällä kysyvän minua nimeltä. Kun lähdin käytävälle katsomaan, kuka siellä minua kysyy, oli siellä minua vastassa yllätyksekseni synnytyssaliharjoittelun ohjaaja muikea hymy kasvoillaan. "Nyt saa jo loppua tämä!",sanoi hän ojentaen meille osoitettua kiitoskirjettä synnyttäjältä. Ihmettelin, että keneltä näitä vielä tulee, kun harjoittelukin jo päättynyt. Ohjaaja, joka oli jo lukenut kirjeen, selvensi, että kyseessä oli eräs edeltävällä viikolla synnytäneistä äideistä. Kiitin häntä halaten ja pala kurkussa toivotin hyvää joulua. Olin jotenkin tosi liikuttunut. Jo eilisestä jäi niin hyvä maku, ja nyt vielä lisää tällaista... Pian ohjaajani lähdettyä takaisin kohden omaa työmaataan luin jo kirjettä kyynelet silmissä. Kiitokset oli kirjoitettu pitkän kaavan mukaan, ja mukaan oli liitetty kuva maailmaan auttamastamme pienokaisesta. Kirjettä lukiessani työkaveri kysyi: "Itketkö sä, vai nauratko?" "Molempia", vastasin liikuttuneena. Aivan mielettömän hienoa kuulla, että jollekin on jäänyt niin hyvä mieli omasta synnytyksestä, ja siinä saadusta avusta & tuesta! Aivan mielettömän hienoa työtä tämä kätilön työ, ja niin palkitsevaa!!