Här berättar jag en kärlekshistoria:
Tapasimme R:n kanssa syksyllä 2008 yliopiston opiskelijaravintolassa, jossa olimme molemmat yksinämme liikkeellä. Puoli viiden aikaan iltapäivällä. Hän aamiaisella. Minä päivällisellä. Juttu luisti alusta alkaen ja ensimmäisen tapaamiskerran päättyessä hän pyysi puhelinnumeroani, "jos vaikka käytäisiin joskus jollain keikalla yhdessä". Ensimmäiseen keikkaan olikin siitä paljon aikaa, mutta tapasimme sattumalta jo seuraavana päivänä - samassa paikassa, mutta aivan eri aikaan: puolilta päivin. Lounaan jälkeen pyysin häntä kahville yliopiston ja kotini välillä sijaitsevaan kuppilaan, ja hän tarttui oitis tarjoukseen. Loppusyksyn tapailimme kaveruksina mitä yllättävimmissä, usein ennaltasopimattomissa yhteyksissä. Ennen joulua, tarjottuaan minulle kyydin kotiin erään keikan jälkeen, hän tunnusti minulle ihastuksensa autossa kotini edustalla. Se oli kutkuttava ja romanttinen hetki, vaikken tuolloin osannutkaan tuntea täysin samoin häntä kohtaan.
Joulun jälkeen jatkoimme tapailua lähinnä lauluharjoitusten merkeissä (R tarjosi minulle säestysapua, kun harjoittelin laulutunteja varten). Usein pianon äärellä vietetyt hetket venähtivät melko pitkiksi, kun jäimme harjoitusten jälkeen jutustelemaan milloin mistäkin aiheesta. Hänen kanssaan vietetyt hetket olivat aina miellyttäviä ja mutkattomia ja käydyt keskustelut antoisia. Näin välillämme kuitenkin paljon erilaisuuksia, joita pidin ylitsepääsemättöminä esteinä parisuhteen muodostamiselle hänen kanssaan. Tuossa vaiheessa en myöskään juurikaan kokenut halua tai kaipausta hänen fyysiseen läheisyyteensä. Tiheiden tapaamisten, mielenkiintoisten keskustelujen ja yhdessä vietetyn ainutlaatuisen ajan myötä opin tuntemaan häntä vähä vähältä paremmin, ja arvostamaan hänessä, hänen suhtautumisessaan minuun ja muihin läheisiinsä sekä yhdessä viettämässämme ajassa sellaisia asioita, jotka eivät lyhyen tuntemisen perusteella olleet tulleet esille. Se, että hän oli eroavaisuuksistamme huolimatta valmis hyväksymään minut, minun läsnäoloni ja tarpeeni hänen elämässään täydellisesti sellaisinaan, opetti minuakin sietämään hänen erilaisuuttaan. Eroavaisuuksien ohella aloin kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nähdä paljon kauneutta yhteisissä hetkissämme. Minulle oli outoa, etten todellakaan tiennyt, mitä halusin hänen suhteensa. Yleensä tiedän.
Se taisi olla helmikuuta, kun sain vihdoin hieman selvyyttä tunteisiini ja ajatuksiini ja tunnustetuksi itselleni ja hänelle, että "en edelleenkään ole varma, haluanko suhteeltamme enempää, mutta jos sinä vielä haluat, niin olen valmis kokeilemaan". Hän oli kuitenkin jo ehtinyt asennoitua siihen, että ollaan vaanystäviä, ja hänen tunteensa minua kohtaan olivat laantuneet, joten jatkettiin siitäkin eteenpäin vaanystävinä. Jossain se rakkaus ehkä kuitenkin edelleen kyti, koska hiljalleen hän alkoi empimään, josko sittenkin haluaisi seurustella kanssani. Se oli vapunaatto, kun tajusin olevani tosi väsynyt siihen epävarmuuteen. Muiden silmissä aloimme jo olla pari, mutta R ei edelleenkään tiennyt, onko valmis seurustelemaan, onko hänellä - ja meillä - edellytyksiä siihen. Vappupäivänä sanoin, etten enää jaksa sitä epävarmuutta: "Haluan miehen, joka TIETÄÄ haluavansa minut." Lähdin reissuun, meni muutama päivä ja reissusta palattuani hän halusi tavata minut saadakseen sanotuksi: "Olen ajatellut, ja nyt tiedän, että haluan seurustella kanssasi. Haluan yrittää". Se oli 7.5. Yksi vuosi tästä takaperin. Siitä on tähän on tultu. Melko tyytyväisinä, ja varmoina siitä, että yhdessä haluamme jatkaa.
Liitän tähän otteen Ahmad Shamlun kauniista runosta Kaiken kattava rakkaus:
Minä en ole taru sinun kertoa.
Minä en ole laulu sinun laulaa.
Minä en ole ääni sinun kuulla
enkä mitään sinun nähdä
enkä mitään sinun tietää.
- -
Puu puhuu metsän kanssa,
ruoho niityn
tähden taivaan
ja minä puhun sinun kanssasi.
Kerro minulle nimesi.
Anna minulle kätesi.
Sano minulle sanasi.
Anna minulle sydämesi.
Minä olen yltänyt sinun juurillesi,
puhunut kaikille sinun huulillasi.
Minun käteni ovat kättesi tutut.
- -
Anna minulle kätesi,
sinun kätesi ovat kätteni tutut.
Sinä myöhään löydetty! Minä puhun kanssasi
niin kuin pilvi myrskyn,
niin kuin ruoho niityn,
niin kuin sateet meren,
niin kuin lintu kevään
ja niin kuin puu puhuu metsän kanssa.
Sillä minä
olen yltänyt yltänyt sinun juurillesi,
sillä minun ääneni
on sinun äänesi tuttu.
Lainaus kirjasta Vain ääni jää. Runoja Iranista.
Vietämme tämän merkkipäivän erillämme, koska hän on Lontoon matkalla ja minä täällä Ahvenanmaalla. Mutta hän on alati läsnä, koska hänellä on sijansa minussa, sydämessä, ajatuksissa. Jo huomenna matkaa hän luokseni, oma tosimieheni, joka puhuu, pussaa, paijaa, nauraa ja itkee! <3
Hyvää vuosipäivää teille kahdelle!
VastaaPoistaOi. Ensimmäinen vuosi. Erillään toisistamme se meilläkin meni enimmäkseen, silloin kauan sitten... :)
Kiva tarina, kauniisti kerrot.
Kaunis kirjoitus hiljalleen kasvaneesta rakkaudesta! Meidänkin tarinamme alkoi ystävyydestä ja juuri siksi olen niin heikkona vastaaviin kertomuksiin <3 Ihanaa vuosipäivää hetkittäisestä fyysisestä erossa olosta huolimatta!
VastaaPoista:-D Kauniisti kerrottu... Ja tunnen taas itseni niin epäsuomalaiseksi järkiliittoajatteluni kanssa, kun hyppäsin ihmissuhteeseeni jo tuon teidän "kutkuttavan ja romanttisen" joulua edeltäneen hetkenne kohdalla olematta ihastunut, koska ajattelin että eivätköhän ne tunteet sieltä tule kun järjellä ajateltuna kaikki on kohdallaan. Ja tulivathan ne. Rytinällä ja hirmuisella voimalla.
VastaaPoistaJäin vaan miettimään että mikä teissä kyyhkyläisissä nyt sitten on niin kauhean erilaista että epäröit? :-) Jos tuolloin kerroit niin on jo päässyt teidän onneanne seuratessani unohtumaan.
Terveisiä täältä aamukahvikulhon ääreltä! Rohkeasti kirjoitettu. Omaa tarinaansa kertoo kai myös se, miten selvästi kaikki yksityiskohdat ja eri vaiheiden tunteet ovat painuneet mieleesi. Hyvää vuosipäivää ja onnea tulevaan!
VastaaPoistaKiitos kaikille onnitteluista ja kommenteista. En tiedä, oliko tämä kirjoitus turhan henkilökohtainen/huomionhakuinen, mutta teki mieli valottaa ulkopuolisille lukjoille, mitä seisoo R kirjaimen takana. Tuntui myös hyvältä käydä läpi suhteen historiaa tänä vuosipäivänä, kun R ei ollut täällä kanssani muistelemassa.
VastaaPoistaIlse: Toivottavasti tulevaisuudessa saamme olla enemmän fyysisesti lähekkäämmin. Ei tämä erossa olokaan kuitenkaan sietämättömän vaikealta ole tuntunut, kun oma arki on mielekästä, ja toinen ajatuksissa ja sydämessä lähellä.
Johanna: Vaikka tunteet olivat välillä epäselviä ystävyyden muuttuessa hiljalleen syvemmäksi rakkaudeksi, oli ystävyyspohjaisen rakkaussuhteen alussa ihanaa ja helppoa se, kun tunsi toista jo niin paljon ja luottamusta oli rakentunut.
Kirjuri: Eroavaisuuksia on meillä paljon arjen tottumuksissa ja tavoissa. Vaikka asetan suhteen tärkeysjärjestyksessä yhteiset arvot ja aidot tunteet + toisen kohtelutavan etummaisiksi, ei arjen toimivuuden tärkeyttä suhteen hyvinvoinnin kannalta voi kieltää. Arki on niin suuri osa suhdetta, varsinkin sitten kun yhdessä asutaan... Nämä eroavaisuudet, niiden kohtaaminen, hyväksyminen ja yhteensovittaminen on minua etukäteen jännittänyt/pelottanut. Lisäksi silloin, kun en vielä tuntenut R:ää kovin hyvin, näin meissä paljon eroavaisuuksia joissakin perustavankaltaisissa asioissa, mikä esti minua tuntevasta syvempää yhteenkuuluvuudentunnetta R:n kanssa. Kuitenkin paremman tutustumisen myötä olen löytänyt R:stä niitäkin puolia, jotka aluksi tuntuivat kanssakäymisestämme puuttuvan, ja joita kuitenkin pidin edellytyksinä parisuhteen muodostamiselle.
Sohvi: Tiettyjä yksityiskohtia on matkan varrelta jäänyt mieleen. Muistot ovat varmaan muodostuneet vähän senkin mukaan, mitä ollaan yhdessä jälkikäteen käyty läpi ja muisteltu. R:llä on todella tarkka muisti! Hän ehtikin jo löytää tästä teksistä muutaman pienen yksityiskohdan, jotka muistin erheellisesti, ja jotka muokkasin jälkikäteen paikkaansapitäviksi :D
Myöhäiset vuosipäivän onnittelut teille! Meillä tulee poikaystävän kanssa kesällä kaksi vuotta seurustelua täyteen :)
VastaaPoistaJa kiitos paljon sun kommenteista mun kirjoituksiin, ne anto mulle oikeesti lisää rohkeutta ja lohtua. Positiivisesti oon saanu yllättyä, miten ihanasti ihmiset tulee kommentoimaan mun kirjotuksia ja lähettää voimia mulle. Sun mielipitees kuulosti tosi kypsältä ja kokeneelta :) kiitos!