Kuulumisia

Hei lukijoilleni!

Viimeisestä postauksesta ja harvoista päivityksistä voitte varmasti päätellä, mitä olen puuhaillut viime päivät :)

Viikon ajan on riittänyt lämmintä jokaiselle päivälle, ja ihmetyksellä olen seurannut kesän äkkinäistä tuloa. Suureksi sattumaksi - ja minun onnekseni hyvien säiden ajaksi osui sairaalalla rauhallinen vaihe synnytysten suhteen. Minulla ei ole ollut siellä sanalla sanoen MITÄÄN tekemistä moneen päivään, joten olen saanut nauttia kesäpäivistä ihan täysillä! Koska harjoitteluaikaa on vielä jäljellä 8 päivää, ja tehtävänä on vain vajaa 6 päivää (46 tuntia), olen ollut vapaalla hyvällä omallatunnolla. Toki olen ollut jatkuvassa päivystyvalmiudessa, mutta pienellä ennakoivalla tiedustelulla olen uskaltanut ryhtyä vähän aikaavievempiinkin puuhiin, kuten uimahallilla käyntiin ja pidempiin pyöräretkiin. Eilen kävimme myös merellä veneilemässä ohjaajani ja hänen miehensä kanssa. Se oli mukava ja leppoisa reissu, ja mielestäni oli todella ystävällistä kysyä minua mukaan! Ihonikaan ei aivan ehtinyt tottua näin suureen aurinkoannoksen lisäykseen :O Mielestäni on kuitenkin outoa, että tuota aurinkoihottumaa on ilmaantunut rintakehän lisäksi kämmenselkiin!






Minulla on myös käynyt täällä vieraita: ensin oli R sunnuntaista lauantaihin, ja sitten läheinen ystävä (ex-kämppis Anneli) lauantaista maanantaihin. Oli todella mukava saada tänne ystävä touhukaveriksi!! Vaikka olenkin viihtynyt täällä hyvin yksiksenikin, tuntuu asioiden jakaminen hyvältä ja tärkeältä. Ja aikansa kutakin! Viimeiset päivät ovat tuntuneet vaikeammilta R:stä erossa olon suhteen. Pitkä erossaolo nimittäin nakertaa salakavalasti yhteydentunnetta. Pelkkä puhelinkontakti on pidemmän päälle aika köyhä kommunikaatiotapa. Varsinkin kun monesti puhelut käydään jommallekummalle jotenkin epäsopivalla hetkellä, niin ettei voi aivan täysillä nauttia toisen kanssa rauhassa olemisesta edes puhelimessa :_( Suhteen kannalta olen onnellinen, että minulla on täällä enää reilu viikko jäljellä, ja että kesätyöt on meillä keskenämme samalla paikkakunnalla.

Vaikka arviointikeskustelutkin on jo käyty, en tee tänne vielä mitään yhteenvetoa tästä harjoittelusta. Kuudessa harjoittelupäivässähän ehtii vielä tapahtua vaikka mitä! Toivottavasti ainakin... Mutta koska en ole tämän sairaalan synnytyskäytänteistä kertonut, voisin muutamia synnytyskulttuurillisia asioita kertoa:

Lääkkeellisistä kivunlievitykeinoista ovat täällä käytössä vain ilokaasu ja epiduraalipuudutus, joita molempia paljon käytetään
Vaihtoehtoja lääkkettömään kivunlievitykseen löytyy suihku molemmista saleista, amme avautumisvaiheessa käytettäväksi toisesta salista, lämpöpakkaukset, hieronta ja akupunktio sekä vähemmän käytettyinä TENS ja akvarakkulat. Tietysti hengitys, äänenkäyttö ym. kaikkien käytettävissä olevat keinot ovat myös sallittuja ja tuettuja :)

Ahvenanmaan synnytystilastojen mukaan leikkausprosentti on korkea (22.5%, joista noin puolet elektiivisiä eli suunniteltuja) verrattuna kansalliseen keskiarvoon (16,6%). Sen sijaan epiduraalipuudutusta (29% vrt. 45%), imukuppia (4.9% vrt. 7.9%) ja episiotomiasaksia (6.1% vrt. 27.1%) käytetään täällä huomattavasti tilastollista keskiarvoa vähemmän. Nämä Ahvenanmaan lukemat on vuodelta 2009, ja vertailuprosentit Stakesin synnytystilastosta vuodelta 2008. Stakesin tuorein Synnytykset ja vastasyntyneet 2008 tilastotiedote on saatavissa täältä

Itse asiassa tuo epiduraaliprosentti on täällä hämmästyttävän matala siihen nähden, että muita lääkkeellisiä vaihtoehtoja sille on synnytyksen aktiivisessa vaiheessa vain ilokaasu. Tai korkeahan on tuokin prosenttiluku, 29, mutta kuitenkin keskimääräistä vähemmän... Se voi ainakin osittain olla ammeen ansiota. Oma kokemukseni on nimittäin, että kuuma kylpy ja ammeessa oleskelu auttaa monesti hyvin juuri siinä vaiheessa, kun muuten alkaisi olla tilausta epiduraalille: kylpy auttaa synnyttäjää rentouttamaan kehon, tasaamaan hengityksen, lepuuttamaan väsyneitä lihaksia ja rauhoittumaan. Mielestäni on todella suuri harmi ja vahinko, ettei synnytysammetta löydy jokaisesta Suomen synnytyssairaalasta!

Sen jälkeen, että oman 34 ponnistusvaiheen hoidon aikana on tarvittu episiotomiaa vain neljän imukuppiulosauton yhteydessä, tuntuu tuo kansallinen prosentti 27.1 todella korkealta!! Miten on muut kanssaopiskelijat ja -kätilöt, minkälaisia kokemuksia teillä on välilihan leikkaamiskäytänteistä?

Huomenna saan vielä yhden ystävän vieraaksi kotipuolesta, joka viipyy ilonani tiistaihin asti. Mukava saada juttu- ja puuhasteluseuraa!

Kuulemisiin kanssasisaret!