Viime kerrasta onkin vierähtänyt viikko. Tämän viikon aikana olen aloittanut neuvolaharjoittelun äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolassa, hankkinut vastentahtoisesti kalliin bussikortin, kiertänyt R:n kanssa pääkaupunkiseudulla sukulaisissa ja tavannut muutaman ystävän, noutanut ensimmäisen yhteiseen kotiin tehdyn hankinnan (taulu), saanut uuden asuntotarjouksen Maarianhaminasta ja yrittänyt totutella R:n luona asumiseen. Olen täällä nyt siis "evakossa" viiden viikon ajan ennen Ahvenanmaalle lähtöä. Syynään se, että on kiva olla "tiiviimmin yhdessä" ennen vaihtoa, ja tekosyynä se, että Onneli tarvitsi huonettani täksi kuuksi, ja tulee asumaan alivuokralla huoneessani myös Ahvenanmaalla viettämäni ajan.
Aamut ovat sujuneet mukavasti kello kuuden herätyksistä huolimatta - olenhan tottunut tekemään aamuvuoroja. Olen jaksanut kerätä itseni kahdessakymmenessä minuutissa peiton alta lähtövalmiiksi, kävellä puolen tunnin matkan bussipysäkille ja käyttää linja-automatkan lukemiseen = opiskelemiseen. Töistäpaluumatkat sen sijaan ovat sujuneet uinuen tai vähintäänkin torkkuen. Välillä myös kotiin käveleminen on tehnyt tiukkaa päivästä väsyneenä.
R:n kanssa vietetyt hetket ovat olleet tällä viikolla harvinaista herkkua, koska musiikkimiehenä hänen menonsa painottuvat iltoihin. Näemme lähinnä ohimennen, kun minä tulen puolikuolleena kotiin sekä aamuisin sen verran, kun hän jaksaa silmiään raottaa. Eilen tosin kävimme yhdessä katsomassa erästä konserttia, jonka suurimmaksi anniksi tuntui jäävän kaksi tuntia vieretysten viettämämme kiireetön aika.
Opintojen kaksi ensimmäistä vuotta olisin aina tehnyt harjoittelussa vain aamuvuoroa, jos olisin voinut valita. Iltaihmisenä illat tuntuivat valuvan harjoittelussa hukkaan, varsinkin, kun iltavuorot ovat yleensä aamuvuoroa rauhallisempia, eikä niissä ole niin paljon opittavaa. Nyt, kun olen päässyt maistamaan vuorotyötä palkkalistoiltakin käsin, voin todeta, että rauhalliset illat ja viikonloput on tervetullutta vaihtelua arjen hektiseen työtahtiin. Seurustelun myötä myös hitaat vetkutteluaamut ovat nousseet arvoonsa, ja niitä kaipaa nyt neuvolassa päivätyötä tehdessä.
R tuolla pedin puolella jo minua odottelee, joten taidanpa tästä itsekin painua pehkuihin. Kanssanne jaettavaa löytyisi enemmänkin, eli palannen piakkoin kirjoituspuuhiin.
Teidän,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti