Reilun kuukauden päässä häämöttävä muutto on mielessä päivittäin. Ja vaatiihan se työtä, osoitteenmuutokset, pakkaaminen, itse muuttorumba... Monta kertaa olen muuttanut, mutten kertaakaan lapsen kanssa. Tässä asiassa kokemus ei tunnu helpottavan, vaan mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammalta tuntuu lähteä ja aloittaa "kaikki" alusta.
Koetan muistuttaa itseäni, että pakko ei ole lähteä. Teen sen, jotta perheemme pysyisi yhdessä R:n opintojenkin ajan. Perhe pysyy koossa. Se on nyt prioriteettini.
Tänne jää paljon ystäviä, harrastuksia. Seurusteluaika, raskausaika. Opiskeluaika ja ensimmäiset kokemukseni kätilönä. Myös omat vanhempani ja toiset isovanhemmat jäävät muuton myötä kauemmas. Toisaalta, uudet kuviot ja uudet ihmiset odottavat siellä jossain, josta en niitä osaa vielä hakea. En tiedä mitä odottaa. On vain hypättävä ja luotettava, että joku kantaa, sielläkin
Mitähän sinulle kuuluu... Oletko kätilönä jne. Ihana olisi tietää.
VastaaPoistaRiitta Jns.
Hei Riitta! Kiitos mielenkiinnostasi! Olen tehnyt kätilön ja lastenhoitajan keikkatöitä tammikuusta alkaen. Puoliksi olen siis vielä pikkuiseni kanssa kotona. Aloitan kesätyöt kokoaikaisena kätilönä reilun kuukauden päästä raskaanaolevien ja synnyttäneiden vuodeosastolla. Katsotaan, seuraako jatkoa sopimukseen sen jälkeen, siirrynkö sairaanhoitajan hommiin vai jatkanko kätilönä keikkailen...
VastaaPoista